Saako diabeetikko syödä herkkuja tai juoda saunakaljaa? Entäpä pystyykö diabeetikko urheilemaan? Erikoislääkäri vastasi kymmeneen yleisimpään kysymykseen.

  • 1. Diabeetikko ei voi kävellä paljain jaloin luonnossa.

    Totta. Diabeetikoille syntyy jalkavammoja herkemmin kuin muille. Neuropatiaa sairastavilla tuntoaisti on heikentynyt. Kovettumia tulee helposti, samoin haavaumia ja tulehduksia. Kivi kengässä, terävän esineen päälle astuminen tai sandaalin hankaaminen voivat altistaa haavaumille. Jalkoja on tärkeää suojella, koska diabeetikkojen haavat paranevat huonosti. Sukkien käyttöä suositellaan myös kesällä.

  • 2. Diabeetikko ei voi syödä luonnon makeita herkkuja, kuten mansikoita ja herneitä.

    Tarua. Diabeetikko voi syödä näitäkin herkkuja kohtuudella. Täytyy kuitenkin muistaa, että mitä makeampi marja on kyseessä, sitä enemmän se nostaa verensokeria. Marjat suositellaan syömään sellaisinaan – ei siis sokerisissa piirakoissa tai mehuissa. Herneitä diabeetikko saa syödä huoletta.
    Suosittelemme lukemaan: 10 faktaa ykköstyypin diabeteksesta

  • 3. Diabeetikon täytyy suojata silmät ­hyvin auringolta.

    Totta. Meidän kaikkien on hyvä suojata silmämme, mutta erityisen tärkeää se on diabeteetikoille. Heistä 90 prosentilla esiintyy verkkokalvomuutoksia taudin kestettyä yli 20 vuotta, ja voi tietysti olla mahdollista, että aurinko lisää tätä alttiutta. Ei silmien suojaamisesta ainakaan haittaa ole ­kenellekään.

  • 4. Diabeetikko ei saa juoda olutta eikä ­muutakaan alkoholia.

    Tarua. Kohtuullinen alkoholinkäyttö ei ole diabeetikolle sen vaarallisempaa kuin muillekaan. Diabeetikko voi juoda saunaoluensa. Suurten määrien juominen ei ole viisasta, koska alkoholi estää sokerin vapautumista maksasta ja lisää matalan verensokerin riskiä. Myös syöminen ja insuliinin pistäminen saattavat unohtua, jos juo liikaa.
    Taustaa: 5 merkkiä siitä, että saatat olla sairastumassa kakkostyypin diabetekseen

  • 5. Suola on vaarallista diabeetikolle.

    Totta. Liika suola ei ole hyväksi kenellekään meistä. Diabeetikoille se on erityisen haitallista siksi, että se nostaa verenpainetta, kerää nestettä ja vaikuttaa haitallisesti munuaisten toimintaan.

  • 6. Diabeetikko ei saa syödä sokeria.

    Tarua. Diabeetikko voi käyttää tavallisella sokerilla maustettuja tuotteita. ­Sokeri on kudosten energian lähde. Erityisen tärkeää sopiva veren sokeripitoisuus on aivoille. On kuitenkin hyvin yksilökohtaista, paljonko diabeetikko voi syödä sokeria ja muita hiilihydraatteja. Suosittelemme vaihtamaan sokeroidut tuotteet sokeroimattomiin.
    Lue myös: Uskomaton suoritus! Helsinkiläisnainen laihdutti 52 kiloa

  • 7. Painoa pudottamalla voi päästä eroon ­diabeteslääkityksestä.

    Totta ja tarua. Ykköstyypin diabeetikko ei pääse eroon elinikäisestä insuliinihoidosta, mutta kakkostyypin diabeetikko voi päästä lääkityksestä laihduttamalla tai lihavuusleikkauksen avulla.

  • 8. Diabeteksesta voi parantua.

    Totta ja tarua. Ykköstyypin diabeetikot eivät voi parantua. Kakkos­tyypin diabeetikot voivat päästä sairaudesta eroon elämäntaparemontilla, mutta geeneissä oleva alttius sairastumiselle kuitenkin säilyy. Diabetes tulee nopeasti takaisin, jos lipsuu ruoka­valiosta tai antaa painonsa nousta.
    Näin voit ehkäistä piilevän diabeteksen

  • 9. Diabeetikko joutuu mittaamaan ­veren­sokeriaan jatkuvasti.

    Totta ja tarua. Säännöllistä veren­sokerin mittaamista suositellaan kaikille. ­Ykköstyypissä verensokeria mitataan yleensä päivittäin. Kakkostyypin diabeetikon ei tarvitse mitata verensokeriaan jatkuvasti, mutta mittaaminen on suotavaa ennen lääkärinvastaanottoa ja erityistilanteissa, kuten sairastuessa tai lääkkeen vaihdon yhteydessä.

  • 10. Diabeetikko ei jaksa urheilla.

    Tarua. Suomessa on huippu-­urheilijoitakin, joilla on diabetes. Diabetekseen sairastumisen aikana sokerit voivat olla aluksi niin korkealla, ettei jaksa liikkua väsymyksen vuoksi. Se menee kuitenkin ohi ja tilanne korjaantuu oikealla lääkityksellä.

    Asiantuntijana sisätautien erikoislääkäri ja munuaistautien erikoislääkäri
    Mari Vilpakka.

    Katso: Miksi aina väsyttää? Tarkista, ettet sairasta diabetesta tai kilpirauhasen vajaatoimintaa

Juureksista on tullut trendikästä syötävää, sillä niitä tarjotaan huippuravintoloissakin. Ravitsemuksellisesti ne kilpailevat tiukasti muiden kasvikunnan tuotteiden kanssa.

Huippuravintoloissa tarjolla voi olla tammisavustettua lanttua, glaseerattua naurista ja karamellisoituja punajuuria. Ravitsemusterapeutti Hanna Partanen iloitsee trendistä. Juurekset ovat aivan omaa luokkaansa terveellisyydessä.

– Juuresten suurin etu on se, että niiden kuitupitoisuus on hyvä. Niiden avulla saa myös helposti täyteen kasvissyöntisuosituksen: puoli kiloa päivässä, Partanen kehuu.

Partasen vastaanotolla monet kertovat syövänsä paljon tomaatilla ja kurkulla ryyditettyä salaattia, mutta keveytensä vuoksi niistä on vaikea kasata suositeltua puolta kiloa päivässä.

– Vaikka siinä onnistuisikin, ravintoarvot jäävät köyhemmiksi verrattuna vaikka juuresraasteisiin.

Juurekset ovat myös painonvartijan parhaita ystäviä, sillä ne täyttävät vatsan todella vähillä kaloreilla.

Synninpäästö pakastejuureksille

Monen vatsa ei kestä juureksia raakoina, jolloin hyvä ratkaisu on nauttia ne kypsennettyinä. Hanna Partasen mukaan kypsennys ei vähennä merkittävästi juuresten terveellisyyttä.

– Pientä ravintoainetappiota tulee kypsennyksessä aina, mutta kuidut kyllä säilyvät.

Partanen on valmis antamaan synninpäästön myös pakastejuureksille ja -vihanneksille.

– Brittitutkimuksen mukaan ravintoaineet pysyvät hyvin tallella, kun teollisuus pakastaa vihannekset lähes suoraan pellolta. Jos esimerkiksi tuoretta porkkanaa varastoidaan pitkään, sen ravintoarvo on huonompi kuin pakastetun.

Kotimaiset juurekset ovat edullisempia ja ekologisempia kuin ulkomaiset kasvikset.

Partanen on kiireisenä ihmisenä pakastevihannesten ja uunijuuressekoitusten suurkuluttaja. Myös porkkanaraaste on hänen suosikkejaan.

– Isältäni sain hyvän vinkin. Hän nostaa porkkanoita äidin kanssa omasta maasta, jonka jälkeen he raastavat ne yleiskoneella, pussittavat ja pakastavat. Aamuisin he ottavat sulamaan yhden pussin päivällistä varten.

Sekakäyttö sallittua

Partasen mukaan juuresten lisääminen ruokavalioon on helppoa.

– Sekakäyttö on sallittua, eli ruokia kannattaa höystää kaikenlaisilla juureksilla. Valmiin juuressekoitepussin voi lisätä keittoon tai paistaa sen uunissa muun ruuan lisukkeeksi. Eikä maksa paljon!

Kotimaiset juurekset maksavat vähän verrattuna ulkomailta tuotuihin kasviksiin. Lähiruuan syöminen on myös ekologista.

Lisäksi sesongin mukaan syöminen on ekoteko. Juureksia riittää Suomessa syötäviksi talvikuukausinakin, jolloin tomaattien, kurkun ja salaatin kantamista kaupasta kannattaa vähentää. Ne tuotetaan ulkomailla tai lämmitetyissä kasvihuoneissa Suomessa.

Monipuoliset terveyshyödyt

Punajuuri on terveysarvoiltaan huippu. Sen sisältämän nitraatin ontodettu alentavan verenpainetta ja edistävän sydämen terveyttä. Punajuuressa on runsaasti folaattia, jonka uskotaan pienentävän syöpäriskiä.

Porkkanat tunnetaan beetakaroteenistaan, joka muuttuu ihmisen elimistössä A-vitamiiniksi. A-vitamiini on tärkeää varsinkin silmille.

Lanttu on puolestaan hyvin C-vitamiinipitoinen. Lantussa ja nauriissa on molemmissa rikkipitoisia yhdisteitä, joiden tiedetään suojaavan syöpäsairauksilta. Palsternakassa on runsaasti kaliumia.

Mehevimmillään uunissa

Juuresten laajasta valikoimasta pystyy helposti valitsemaan kahden viikon jaksolla eri juureksen jokaiselle päivälle.

Useimmat juurekset maistuvat meheviltä uunissa paahdettuina, öljytilkalla ja hunajalla sekä suolalla ja pippurilla maustettuina. Myös höyrykypsennys pitää maut ja värit tallella.

Jos keittää juureksia kattilassa, vettä kannattaa käyttää niukasti. Veteen voi puristaa appelsiini- tai sitruunamehua. Veden sijasta käy myös kanaliemi, johon voi lisätä tuoreyrttejä ja valkoviiniä.

Balsamietikka on hyvä juuresmauste maltillisesti pirskotettuna. Piparkakkumausteet käyvät juuresruokiin. Kannattaa kokeilla myös tähtianista sekä pähkinöitä ja manteleita.

Artikkeli on julkaistu myös ET Terveys -lehden numerossa 6/2017.

Vesijuoksu on mukava laji, joka sopii myös ikääntyneille ja selkä- ja jalkavaivoista kärsiville. Listasimme syitä, miksi vesijuoksua kannattaa harrastaa.

Vesijuoksu on vanha kuntoutusmuoto. Viimeisten 15 vuoden aikana siitä on tullut myös suosittu kuntoilulaji, ja nykyään sitä voi harrastaa lähes kaikissa uimahalleissa. 

1. Loistava kuntoilumuoto

Vesijuoksu parantaa yleiskuntoa eli hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä. Sydämen syketiheys laskee vedessä noin 10–15 lyöntiä minuutissa ja hengitysvolyymi pienenee noin 10 prosenttia. Hapenkulutus on suurempi kuin kuivalla maalla ja sykkeen saa nousemaan helposti ylös vettä polkiessa.

2. Laittaa lihakset töihin

Tehokkuus perustuu veden vastukseen, joka pakottaa käyttämään kehon lihaksia monipuolisesti. Vesi on jopa tuhat kertaa tiheämpää kuin ilma ja toimii vastuksena liikkeille. Erityisesti suuret lihasryhmät työskentelevät tehokkaasti.

3. Tekee hyvää hermostolle

Vesiliikunta vahvistaa tuki- ja liikuntaelimistön ja hermoston toimintaa. Se myös auttaa pitämään yllä hormonitasapainoa.

4. Auttaa painonhallinnassa

Vedessä kulutetaan energiaa huomattavasti enemmän kuin kuivalla maalla. Siksi vesijuoksu onkin painonhallinnan kannalta mainio laji. Vesliikunta myös kehittää lihaksia ja kiinteyttää niitä.

Lue myös: Miksi saan kramppeja vesijuoksusta?

5. Sopii melkein kaikille

Vaikka kroppa joutuu töihin vesijuostessa, laji sopii sellaisillekin, joille muu liikkuminen on hankalaa. Vesijuoksu soveltuu useimmille jalkaongelmaisille, sillä vesi poistaa täräyksen, joka kohdistuu niveliin kuivalla maalla juostessa. Vesijuoksu sopii myös selkävaivoista kärsiville, niskakipuja poteville, ylipainoisille, vammaisille, ikääntyneille ja lapsille. Se on hyvä laji myös kuntoutujille.

6. Vaihtoehto uinnille

Vesijuoksu mahdollistaa vedessä liikkumisen niille, joille perinteinen uinti ei jostain syystä sovi. Vesijuoksuun tarkoitettu vyö kantaa sen verran, että juostessa voi liikkua luonnollisessa pystyasennossa. On kuitenkin hyvä muistaa, että uimataito on tarpeellinen vesijuostessakin, sillä juoksuvyö ei estä hukkumiselta.

7. Halpa harrastus

Laji ei vaadi suuria investointeja. Suurin osa vesijuoksijoista käyttää vyötärölle kiepautettavaa kelluntavyötä, joita voi lainata useissa uimahalleissa. Oman vyönkin voi toki hankkia.

8. Lisätehoa saa helposti

Jos vyö ei tunnu mukavalta, sen voi korvata kelluttavilla vesijuoksukengillä ja -hanskoilla. Vesijuoksukengät lisäävät veden vastusta. Hansikkailla saa lisää voimaa ylävartalon lihaksiin. Harjoittelua voi tehostaa myös nilkkoihin kiinnitettävillä siivekkeillä, jotka lisäävät jalkaliikkeiden vastusta.

9. Hoitaa myös mieltä

Vesijuoksu on tehokasta, mutta se on myös  rauhallinen laji, jonka aikana ehtii uppoutua omiin ajatuksiin. Polkiessa kykenee myös juttelemaan. Moni harrastaakin vesijuoksua vaikkapa ystävän kanssa, joten laji sopii myös sosialisointiin. Huomaa, että ruuhkaisessa uimahallissa vieruskaverille jutustelu ei kuitenkaan ole sopivaa, vaan vesijuoksuun tarkoitetulla alueella on edettävä jonossa. Laji on suosittu, ja kanssajuoksijat on otettava huomioon. 

10. Sopii myös mökille

Luonnonvesissäkin voi vesijuosta sään salliessa. Jos mökki on veden äärellä, on vesijuoksuvyö hyvä hankinta kesäasunnolle. Järvessä juokseminen on monen mielestä vielä mahtavampaa kuin uimahallissa juokseminen: samalla saa nauttia kauniista luonnosta.

Lähde: terveyskirjasto.fi, vesiliikuntainstituutti.fi