Lähihoitajan tutkinto oli eritrealaisen Genet Virraniemen pitkäaikainen haave. Onneksi kohdalle osuivat sen mahdollistavat oikeat ihmiset.

Leivän juuri symboloi elämää. Virranniemen huushollissa juuri on ollut yhtä kauan kuin vaimokin, 15 vuotta. Litteään, hirssinsukuiseen injera -leipään kiteytyy muutakin: koti-ikävä ja huoli perheestä. Afrikan sarvesta on viime vuosina paennut massoittain ihmisiä, mutta Genet lähti Eritreasta työn perässä jo aiemmin, lastenhoitajaksi Libanoniin. Beirutissa hän tapasi vaalean rauhanturvaajan, joka parin vuoden seurustelun jälkeen yllätti kosimalla.

– Piti nukkua yön yli ennen kuin uskalsin vastata myöntävästi. Enhän tiennyt Suomesta mitään, Genet kertaa.

Hänen vanhempansa asuvat yhä Eritrean Asmarassa, mutta tytär varoo sanojaan. Diktatuurin puristuksessa hieno art deco -kaupunki on varjo entisestään, vaikka pahinta on se kaikki muu.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

"Tätä et halua tietää, Genet sanoo kyyneliään pyyhkäisten."

Seuraavassa hetkessä Genet lehahtaa Kustaankartanon käytävällä pitkissä leteissään kuin perhonen, puhuu ja nauraa paljon – ja väittää, ettei keneltäkään muulta saa sellaisia kohteliaisuuksia kuin tämän talon asukkailta. Aarre hän on myös osastonhoitajan mielestä. Tekee työtä koko persoonallaan ja kehittelee kaikenlaista uutta miettimättä, miten on ollut tapana toimia. Esimerkiksi biojätteen määrä on merkittävästi pienentynyt, kun Genet keksi leipoa yli jääneistä lihakastikkeista ja vihanneksista piiraita iltapalaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lisäksi hän pyörittää leivontakerhoa, ja ympäriinsä leviävästä tuoksusta – kodin tuoksusta – iloitsevat nekin, jotka eivät jaksa osallistua kokkailuun.

Alku oli tahmea.

– Tunsin suunnatonta yksinäisyyttä, ja häpesin, kun sekoitin sanoja: mihin, minne, mistä… Vasta kun lakkasin kokonaan puhumasta englantia, suomen kieli ja uusi elämä vähitellen aukenivat.

Aluksi Genet tuuraili tarjoilijana ja päiväkodissa. Sattuma toi hänet työharjoitteluun Kustaankartanoon.

– Huomasin heti viihtyväni vanhusten kanssa, vaikka he kysyivät samat asiat moneen kertaan. Jotenkin se vain sujui luonnostaan. Ehkä senkin takia, että meillä vanhukset hoidetaan kotona.

Ennakkoluulojakin ilmeni, sillä jotkut arvioivat ihmisen kyvyt kielitaidon perusteella.

Lähihoitajan tutkinnon Genet suoritti oppisopimuksella ja kehuu vuolaasti häntä matkan varrella kannustaneita ja auttaneita. Koko suomalaista systeemiä.

– Unelmissani on sairaanhoitajan pätevyys. Taloudellisessa mielessä se olisi mahdollista vain iltaopiskeluna, mutta nyt elämässä on paljon muuta juoksua. Ennen tätä iltavuoroa kävin hikijumpassa, hain kuopuksen päiväkodista ja valmistin perheelleni päivällisen.

Jos omaa aikaa jää, Genet askartelee koruja, oikein janoaa värejä.

– Koen yhä olevani eritrealainen, mutta tykkään olla Suomessa. Olen opetellut, miten suomalainen ajattelee. Mille nauretaan, milloin ollaan hiljaa. Alkuaikoina tuntui oudolta jo se, ettei täällä vietetty parin tunnin siestaa. Eri vuodenajat on ollut helppo kestää – ne vaihtuvat niin nopeasti. Mutta vanhempiani ikävöin usein, sitä entistä ilomeininkiä.

Vastaa ja vaikuta: Montako hoitaa vanhus tarvitsee?

Sisältö jatkuu mainoksen alla