Kun Kirsi Ojansuu-Kaunisto, 52, ja Timo Kaunisto, 53, rakastuivat, tunnemyrsky romutti yhden avioliiton, ravisteli itsetuntoa, ammattia ja arvomaailmaa. Mutta kannatti.

Kun tämä pariskunta nauraa duettona, Kirsi Ojansuu-Kaunisto johtaa kovaa ja korkealta ja Timo Kaunisto hymisee rytmiä taustalla. Kummallakin on silmät sikkuralla kuin kuunsirpit.

– Voimme nauraa yhdessä asioille ihan käsittämättömästi. Ehkä se johtuu tavastamme puhua niin suoraan, että se osuu johonkin hermoon, Kirsi toteaa.

Sormissa hohtavat vihkisormukset. Ne ovat peltokiveä Timon alastarolaisilta pelloilta. Sisälle sormukseen on kaiverrettu lause: Älä pelkää. Sen päättäminen oli helppoa, sillä lause liittyy kaikkeen, mitä Kirsi ja Timo pitävät tärkeinä. Itse asiassa heidän on pitänyt alusta asti kohdata peloista pahimmat: hylätyksi tuleminen, syyllisyys, perheen jättäminen – jopa yksinäisyys.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kirsi Ojansuu:

”Eduskunnasta en ainakaan löydä itselleni miestä. Se oli erittäin vankka mielipiteeni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja vaikka löytyisikin, ei ainakaan keskustalaista. Niin ajattelin erottuani pitkästä avioliitostani vajaa kymmenen vuotta sitten. Minulla on kuitenkin hajanaisia muistikuvia siitä, kuinka kiinnitin Timoon ensi kertaa eduskunnassa kunnolla huomiota. Se taisi olla jossakin Kelan kokouksessa, kun jäin kuulostelemaan hänen puheitaan ja katsomaan hetkeksi häntä vähän pidempään.

Huomasin, että miehellähän on eripariset silmät ja ettei hän itse asiassa ollut lainkaan hullumman näköinen. Sitten vielä jollakin valtuuskunnan vierailureissulla jouduin linja-autossa hänen viereensä istumaan. Timo luki Bob Dylanin elämäkertaa englanniksi. Kirja ei sopinut ollenkaan minun, vihreän poliitikon, kuvaani keskustalaismiehestä.

Kun me ihastuimme ja rakastuimme vuonna 2010, minä olin eronnut, mutta Timo oli vielä naimisissa. Syyllisyyteen sekoittui ihmetystä siitä, että näin suurta rakkautta voi tulvia elämään vielä keski-iässäkin. Se oli hyvin myllertävää aikaa. Ja silti rakkaus oli niin syvää, että se kesti kaikki syytökset, ristipaineet ja syyllisyydentunteet. Siinä ei voinut muuta kuin nöyrtyä tunteen edessä ja ajatella, että tämän täytyy olla lahja.

Edelleen olen suuresti rakastunut Timoon. Meillä on hyvä dynamiikka, joka on mahdollinen myös siksi, että olemme molemmat jo aikuisia, itsellisiä ihmisiä. Saatamme olla hyvinkin eri mieltä asioista, mutta kestämme sen.

"Eivät homogeeniset yhteisöt tai parisuhteet ole koskaan olleet onnellisuuden tae."

Kaikki on mennyt niin hirveän eri tavoin kuin nuorena ajatteli ja juuri se on tehnyt minutkin inhimillisemmäksi ja suvaitsevaisemmaksi. En olisi ollut valmis hengelliseen työhön tätä aiemmin."

Timo Kaunisto:

”Pistin eduskunnassa ensimmäisenä merkille Kirsin määrätietoisuuden ja suoruuden. Kun hän puhui, hän vaikutti pelottomalta. Se teki minuun vaikutuksen.

Kun me sitten tutustuimme, ihastuimme ja rakastuimme, se tapahtui hurjalla rytinällä ja voimalla. Olin silloin vielä naimisissa ja vastuussa sekä omasta kotitilastani Alastarolla että silloisen vaimoni kotitilasta Laitilassa. Koetin ihan alkuvaiheessa palata vielä takaisin liittooni, mutta ei se onnistunut.

"Koin valtavaa syyllisyyttä. Eroon liittyi pettymystä ja huolta, mutta myös taloudellisia ja sosiaalisia paineita."

Monet puolueessani antoivat minulle avointa kritiikkiä ja kehottivat harkitsemaan valintojani. Myös Laitilassa monet ihmiset käänsivät minulle selkänsä.

Olin alkuun melkoisen masentunut ja hain siihen myös terapiasta apua. Yksinäisyys ja tuomitsevuus tuntuivat aika ajoin jopa musertavilta. Maanviljelijälle avioero on myös eräänlainen kunniakysymys, jossa vaakalaudalla on suhteen lisäksi koko elinkeino.

Onneksi meidän molempien lapset olivat eron aikaan jo aika isoja, pikkulapsivaihe oli ohi. Lapseni jäivät asumaan ex-vaimoni luo Laitilaan, mutta välini heihin ovat pysyneet hyvinä.

Elämä muuttui täysin, kun muutimme Kirsin kanssa yhteen. Olemme asuneet sekä kotitilallani Alastarolla että kaupunkiasunnossa Hämeenlinnassa. Täytyy myöntää, että minut on yllättänyt se, kuinka luontevasti Kirsi on löytänyt paikkansa maaseudulla. Hän on paljon juurevampi ihminen kuin aluksi luulin.

Meillä on Kirsin kanssa syvä tunneside. Se ei estä meitä olemasta monista asioista todella eri mieltä. Meillä on rituaalina levittää aamukahvipöytään päivän lehdet. Kumpikin lukee ja nostaa välillä asioita keskusteluun. Keskustelu voi olla hyvinkin kärjekästä. Kaikesta emme pääse väittelemällä ikinä sopuun, mutta olemme loistavia hiostamaan toistemme mielipiteitä. Olen lapsillenikin aina sanonut, että minun kanssani ei tarvitse olla samaa mieltä, kunhan osaa perustella oman kantansa."

Vierailija

Nykyaikainen tarina. Mitäs yhdestä avioliitosta, kun ruoho vihertää aidan takana. Näinhän se menee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla