Kun lääkäri Pirkko Kiviluoto innostui lännenratsastuksesta, hänen elämäänsä laukkasi myös uusi ilo, rakkaus ja ura.

Pirkko Kiviluodon elämään mahtuu monta mullistusta ja uutta alkua.

Merkittävin sattui kymmenisen vuotta sitten, jolloin avioeron ja lääkärin työn uuvuttama Pirkko myi kaiken omaisuutensa ja muutti töölöläisestä kerrostalosta maalle Sauvoon, Turun kupeeseen. Ja päätti tehdä rakkaasta harrastuksesta, lännenratsastuksesta, itselleen ammatin.

Aidan takana on vihreämpää

Maalla odotti monta yllätystä. Se suurin löytyi naapurin lihakarjatilalta, jonka isännästä Pirkko löysi elämänsä miehen, Antti Launnon.

– Juuri ennen muuttoa olin tosin lukenut, että alta viisikymppisen naisen on todennäköisempää joutua terroristihyökkäykseen kuin löytää uusi puoliso, huomauttaa Pirkko itseironiseen tyyliinsä.

Suuriin saappaisiin tottuneen Antin suku oli asunut samoilla sijoillaan 1600-luvulta alkaen.

Irti juurilta

Pari vuotta sitten Pirkko ja Antti mullistivat elämänsä taas kerran. He myivät maatilansa, muuttivat Vantaan Seutulaan ja ryhtyivät pyörittämään yhdessä Alsbölen hevoshoitolaa. Omia hevosia on kuusi, hoitohevosia 17.

Edelleen Pirkko kilpailee myös lännenratsastuksessa.

– Työtä riittää aamuvarhaisesta iltamyöhään, mutta olemme kunnianhimoisia myös vapaa-ajan suhteen, sanoo Antti.

Erityisen ihastuneita Pirkko ja Antti ovat Intiaan, jossa he ovat osallistuneet pitkiin ratsastusretkiin, teltoissa yöpyen.

Joustoa lomituksiin ja varamiesjärjestelyihin antaa Pirkon eläinlääkäriksi pian valmistuva tytär Meeri. Innokas lännenratsastuksen harrastaja hänkin.

Lue myös: "Kilpahevosia hoidetaan paremmin kuin lapsia"

Mikä ihmeen lännenratsastus?

Western Riding on alunperin kehittynyt cowboy-elämän tarpeista. Satulakin on tavallista vankempi – ja ergonomisempi. Se jakaa ratsastajan painon tasaisemmin hevosen kannettavaksi. Tärkeää senkin vuoksi, että satulassa saatetaan istua koko päivä ja kaikki tarmo menee karjaan keskittymiseen.

Aidoilla lännen mailla hevonen on korvaamaton työpari, joka karjavaistonsa sanelemana oivaltaa ja tekee asioita myös oma-aloitteisesti. Toisaalta hevonen on ratsastajan täydessä hallinnassa, mutta hyvin rennosti. Sitä kuvastaa jo se, että ohjat roikkuvat löysänä suuren osan aikaa.

Vauhdikas kilpalaji

Rentouden vastapainoksi lännenratsut lähtevät räjähtävään vauhtiin jo pienestä pyynnöstä. Ja kykenevät äkkipysähdyksiin ja pyörähdyksiin.

Näistä ja monista muista taidoista kilpaillaan myös Suomessa. Perinteitä kunnioittaen, näyttäviin buutseihin, liiveihin ja stetsoneihin pukeutuneena.

Vasikoita Suomessa ei kuitenkaan lassota, vaan keskitytään muunlaiseen taituruuteen. Sekä ratsastajaa että ratsua arvioiden.

MM-tasolla lännenratsastuksessa on kisattu vuodesta 2002. Erityisen arvostettua lännenratsastus on USA:n ohella Italiassa.

Virtaa myös vastaanotolle

Pirkko Kiviluodon oma lempiratsu on ketterä 9-vuotias quarter, Xena. Suosittu ja näyttävä lännenratsurotu on myös harmaatäplikäs appaloosa. Niitä Pirkko Kiviluoto on jo vuosia kasvattanut ja kouluttanut yhdessä tyttärensä kanssa.

– Ei tämä mikään loistava bisnes ole, mutta elämäntapana palkitseva, kiteyttää osan viikosta lääkärinä yhä työskentelevä Pirkko.

Katso video www.etlehti.fi/spin

Pirkko Kiviluoto näyttää videolla Xenan kanssa, millainen on lännenratsastuksen piruettimainen takaosakäännös, virallisemmin spin.



Lue lisää Pirkko Kiviluodon ja Antti Launnon vauhdikkaasta maalaiselämästä ET-lehdestä 13/2015, joka ilmestyy 29. heinäkuuta.

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.