Voittamisen tunne oli pakko kokea uudelleen. Vielä kerran. Kunnes oli mennä avioliitto, perhe ja perusturva.
Tapio Björkman, 48, oli kolme vuotta sitten valinnan edessä. Vaimo oli väsynyt ja ahdistunut, ja mies tiesi olevansa syy siihen. Tapion valtasi huoli vaimon jaksamisesta ja pelko tämän menettämisestä.
Tarina alkaa lapsuudesta. Tapio oli 12–13-vuotias, kun hän vietti aikaansa kavereiden kanssa huoltoasemalla. Poikaporukka oli aina mukana jännittämässä, kun joku pelasi hedelmäpeliä.
Tapio ei itse pelannut ennen erästä kohtalokasta päivää. Poika sai 10 markkaa viikkorahaa, josta karkkiin meni seitsemän markkaa ja käteen jäi kolme. Tapio laittoi ne hedelmäpeliin ja voitti 40 markkaa.
– Kävin vaihtamassa kolikot seteleihin ja laitoin ne lompakkoon. Minulla ei ollut koskaan ollut niin paljoa rahaa. Onnistumisen kokemus oli mieletön, Tapio muistelee.
Tuon tunteen poika halusi kokea pian uudelleen. Ensin menivät viikkorahat. Kun hän alkoi jakaa lehtiä 15-vuotiaana, palkkarahat päätyivät pokeriautomaattiin.
– Pettymys oli aina valtava, ja vannoin, etten enää ikinä pelaa. Lupaus toi heti paremman olon, mutta seuraavan tilin tullessa raha alkoi taas poltella ja oli pakko pelata.
Vuokraan ei ollut enää rahaa
Erään työvuoron päätteeksi keväällä 2012 Tapio tunsi olevansa pohjalla. Peliongelmaa oli kestänyt 30 vuotta. Nyt hän oli taas pannut suuria summia automaatteihin, eikä kaikkia vuokraan tarvittavia rahoja ollut. Vaimokin oli ihan loppu. Hän soitti ongelmapelaajille tarkoitettuun Peluuri-tukipuhelimeen. Oli iso helpotus puhua ensimmäistä kertaa ulkopuoliselle ja tunnustaa ääneen peliongelma.
Peluurista hänet ohjattiin A-klinikalle terapiaan ja GA- eli Nimettömät pelurit -ryhmään. Hän oli pelaamatta melkein vuoden, kunnes retkahti tunnekuohussa yhden kerran. Sekin kerta jäi onneksi kesken, eivätkä automaatit ole vetäneet häntä sen jälkeen puoleensa.
Tapio on nykyään vertaisohjaana Pelirajat’On-ryhmissä. Muiden auttaminen on samalla itsensä hoitamista.
Avioliitto kesti vielä kaksi vuotta lopettamisen jälkeen, mutta siitä oli ehtinyt särkyä jotain lopullisesti.
Tapio arvelee pelanneensa ainakin omakotitalon verran rahaa.
– Nyt olen onnellinen siitä, mitä elämä pitää nyt sisällään. Enää en haaveile isosta voitosta vaan siitä, että saisin elää onnellisena loppuikäni.
