Seija Helminen ei meinannut uskaltaa jättää vakavasti sairasta miestään toisten hoiviin, vaikka omat voimat hiipuivat. Nykyisin hän nauttii vapaaehtoistyöstä, jossa hän kannustaa läheistensä hoivaajia pitämään huolta myös itsestään.
Kun Seija Helmisen,68, puoliso Raimo sairastui vaikeaan muistisairauteen, Seija alkoi potea omaishoitajaa vaanivaa sairautta, korvaamattomuusharhaa. Onnekseen hän voitti vaivan, kun pääsi purkamaan tilannettaan muiden saman kokeneiden kanssa.
– Hakeuduin Muistiliiton vertaistukiryhmään. Oli helpottavaa, kun sai jutella ihmisten kanssa, jotka ymmärsivät, mitä on elämä vakavasti muistisairaan kanssa. Minulle kirkastui esimerkiksi se, kuinka tärkeää on, että omaishoitaja huolehtii omasta jaksamisestaan. Tämä meinasi unohtua minulta.
Seijan mies sairasti frontaali- eli otsalohkon rappeumaa, joka muutti voimakkaasti hänen persoonaansa.
– Vaikka mieheni oli jo hyvin sairas, tuntui vaikealta ajatella hänen siirtymistään hoitokotiin. Mietin, olenko huono vaimo, kun en jaksa hoitaa häntä. Pelotti sekin, mitä sukulaiset ajattelisivat.
– Kun sitten sain hänelle paikan hoitokodista, saatoin käyttää voimani hyviin asioihin parisuhteessamme. Ehdin pitää häntä hyvänä ja hellitellä, kun ei tarvinnut keskittyä hoitamiseen ja syöttämiseen.
"Ehdin pitää miestäni hyvänä ja hellitellä, kun ei tarvinnut keskittyä hoitamiseen ja syöttämiseen."
Puolison kanssa vietettyjen hellien hetkien lisäksi Seijalle alkoi jäädä omaa aikaa. Hän innostui vapaaehtoistyöstä.
– Joka kuukauden kolmantena tiistaina minä ja toinen vapaaehtoinen pidämme Muistikahvilaa Nokian keskustassa Kahvila Kulmakivessä. Siellä huolehdimme yhdessä muististamme pelaten, kilpaillen ja laulaen. Välillä saamme vieraaksi asiantuntijoita, muun muassa geriatrian professori Jaakko Valvanne on käynyt puhumassa meille.
Muistikahvilan emännöinnin lisäksi Seija on joka kuukauden ensimmäisenä tiistaina vertaisryhmän tilaisuudessa jakamassa kokemuksia muistisairaiden omaisten kanssa.
– Tiedän omasta kokemuksesta, miten kullanarvoista on, kun voi edes hetkeksi irrottautua hoitamisesta. Olisipa enemmän heitä, jotka vaikka veisivät muistisairasta kävelylle, tai puuhaisivat hänen kanssaan jotain muuta sen mukaan, mitä hän jaksaa.
– Vapaaehtoistyöstä saan paljon hyvää mieltä. Kun saan olla muille avuksi, se kantaa minua eteenpäin jäätyäni kesällä leskeksi.
Seija on luvannut itselleen, ettei muutenkaan käperry neljän seinän sisään. Sydäntalven viikkoihin on mahtunut vapaaehtoistyön lisäksi muun muassa teatterikäyntejä. Kevättalven hangille hän aikoo sujuttelemaan sekä Ylläkselle että Sallaan.
"Vapaaehtoistyöstä saan paljon hyvää mieltä."
– Meitä lähtee Lempäälästä iso porukka, bussilla mennään. Sallassa erityisesti pääsee nauttimaan Lapin luonnon rauhasta. Hiihdämme päivät ja iltaisin laitamme yhdessä ruokaa rennosti verryttelyasuissa.
