Seija Helminen nauttii vapaaehtoistyöstä Muistikahvilassa

Seija Helminen ei meinannut uskaltaa jättää vakavasti sairasta miestään toisten hoiviin, vaikka omat voimat hiipuivat. Nykyisin hän nauttii vapaaehtoistyöstä, jossa hän kannustaa läheistensä hoivaajia pitämään huolta myös itsestään. 

Kun Seija Helmisen,68, puoliso Raimo sairastui vaikeaan muistisairauteen, Seija alkoi potea omaishoitajaa vaanivaa sairautta, korvaamattomuusharhaa. Onnekseen hän voitti vaivan, kun pääsi purkamaan  tilannettaan muiden saman kokeneiden kanssa.  

– Hakeuduin Muistiliiton vertaistukiryhmään. Oli helpottavaa, kun sai jutella ihmisten kanssa, jotka ymmärsivät, mitä on elämä vakavasti muistisairaan kanssa. Minulle kirkastui esimerkiksi se, kuinka tärkeää on, että omaishoitaja huolehtii omasta jaksamisestaan. Tämä meinasi unohtua minulta.

Seijan mies sairasti frontaali- eli otsalohkon rappeumaa, joka muutti voimakkaasti hänen persoonaansa.

– Vaikka mieheni oli jo hyvin sairas, tuntui vaikealta ajatella hänen siirtymistään hoitokotiin. Mietin, olenko huono vaimo, kun en jaksa hoitaa häntä. Pelotti sekin, mitä sukulaiset ajattelisivat.

– Kun sitten sain hänelle paikan hoitokodista, saatoin käyttää voimani hyviin asioihin parisuhteessamme. Ehdin pitää häntä hyvänä ja hellitellä, kun ei tarvinnut keskittyä hoitamiseen ja syöttämiseen.

"Ehdin pitää miestäni hyvänä ja hellitellä, kun ei tarvinnut keskittyä hoitamiseen ja syöttämiseen."

  Puolison kanssa vietettyjen hellien hetkien lisäksi Seijalle alkoi jäädä omaa aikaa. Hän innostui vapaaehtoistyöstä.

– Joka kuukauden kolmantena tiistaina minä ja toinen vapaaehtoinen pidämme Muistikahvilaa Nokian keskustassa Kahvila Kulmakivessä. Siellä huolehdimme yhdessä muististamme pelaten, kilpaillen ja laulaen. Välillä saamme vieraaksi asiantuntijoita, muun muassa geriatrian professori Jaakko Valvanne on käynyt puhumassa meille. 

Muistikahvilan emännöinnin lisäksi Seija on joka kuukauden ensimmäisenä tiistaina vertaisryhmän tilaisuudessa jakamassa kokemuksia muistisairaiden omaisten kanssa.

– Tiedän omasta kokemuksesta, miten kullanarvoista on, kun voi edes hetkeksi irrottautua hoitamisesta. Olisipa enemmän heitä, jotka vaikka veisivät muistisairasta kävelylle, tai puuhaisivat hänen kanssaan jotain muuta sen mukaan, mitä hän jaksaa.

– Vapaaehtoistyöstä saan paljon hyvää mieltä. Kun saan olla muille avuksi, se kantaa minua eteenpäin jäätyäni kesällä leskeksi.

Seija on luvannut itselleen, ettei muutenkaan käperry neljän seinän sisään. Sydäntalven viikkoihin on mahtunut vapaaehtoistyön lisäksi muun muassa teatterikäyntejä. Kevättalven hangille hän aikoo sujuttelemaan sekä Ylläkselle että Sallaan.

"Vapaaehtoistyöstä saan paljon hyvää mieltä."

– Meitä lähtee Lempäälästä iso porukka, bussilla mennään. Sallassa erityisesti pääsee nauttimaan Lapin luonnon rauhasta. Hiihdämme päivät ja iltaisin laitamme yhdessä ruokaa rennosti verryttelyasuissa. 

Arvokas Vanhuus 2 - Anneli

Seija Helminen: "En jaksanut hoitaa miestäni - olinko huono vaimo?"

Tässä hyvä ja tarvittava lahja Suomen huonokuntoisille ja vähävaraisille vanhuksille: Kun saamme Kansalaisaloitteelle Arvokas vanhuus 2 sen tarvitsemat 50.000 kannatusta, voin taata, että hallitus ja eduskunta pakotetaan osallistumaan arvokeskusteluun ikäihmisten hoidosta, hoitajamitoituksista, omaishoitajien avuista, kotihoidon työtaakasta ja vähävaraisten maksujen riittämättömyydestä. Kannattakaa siis aloitettamme, jonka ovat laittaneet alulle tava kansalaiset; eläkeläiset ja hoitajat ympäri...
Lue kommentti

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.