Siltsun superfanit – mukana yli 550 keikalla!

Loviisalainen Hillevi Toimela ei korvaansa lotkauttanut suomalaiselle musiikille vielä vajaat 20 vuotta sitten. Eetterissä soi ruotsinkielinen Radio Vega ja levylautasella Udo Jürgensin saksalaiset sävelet. Nyt Hillevi käy 20–35 kertaa vuodessa kuuntelemassa Jari Sillanpäätä. Mitä ihmettä on tapahtunut? 

Katso kuvat: Näin Jari Sillanpää on muuttunut 20 vuodessa

– Vaasalainen Liisa-serkkuni vaahtosi minulle pitkään Jari Sillanpäästä, että sinun täytyy kuunnella häntä. Jääräpäisesti vastasin, etten välitä suomalaisesta musiikista. Lopulta Liisa lähetti minulle C-kasetillisen Jarin musiikkia. Ja minähän jäin heti koukkuun ja lähdin ostamaan levyä! nauraa Hillevi.

Katso video: Onko Jarin kappale Suomen paras euroviisu?

Maaliskuussa 1997 hän kävi ensimmäistä kertaa Jarin konsertissa Kotkassa. 

– Olin heti niin innoissani, että oksat pois. Ostin samantien Hartwall Areenan konserttiin lipun ja liityin Jarin faniklubiin.

Helsinkiläinen Riitta Pulkki sen sijaan alkoi Jarin fanittamisen hitaasti.

– Aloin pikkuhiljaa mennä lähistöllä oleviin konsertteihin. Nautin tunnelmasta ja seurailin muita, olen tarkkailijaluonne. Vähitellen paikkani konserteissa eteni kohti eturivejä, mutta meni monta vuotta ennen kuin puhuin Jarille. Faneihin liityin vuonna 2004. Jo edesmennyt isäni sanoi minulle vuonna 1994, että tästä tangoprinssistä tulee vielä jotain. Olen tämän muiston kertonut Jarillekin,  Riitta muistelee. 

Turistina Luulajassa

Hillevi kertoo Jarin tuoneen hänen elämäänsä musiikin lisäksi aktiivisen suomenkielen, uusia ystäviä ja kotimaan matkustamisen. Hillevi rakentaa usein konsertin ympärille pienen elämyksen. 

– Olen käynyt Jarin konserteissa monissa paikoissa Torniosta Helsinkiin ja Joensuusta Poriin. Asun hotellissa, syön hyvin ja kierrän museot, kirkot ja nähtävyydet.

Yksi rakkaimmista muistoista liittyy Tornioon elokuussa 2006. Hillevi ei ollut koskaan käynyt Torniossa, ja arkaili pitkään lähtöä. Mitä minä nyt sinne asti.

– Mutta kun näin lentokoneesta Kemijoen ja pohjoisen valon, tuli ihan kyyneleet silmiin. Olin yksin neljä päivää, kävin myös Haaparannassa ja matkustin ruotsalaisella kaksikerroksisella bussilla Luulajaan Jarin kotikonnuille. Olin turisti, söin käristystä, Lapin kalaa ja nautin täysillä.

Jarilla oli pieni laulukeikka ravintolassa Torniojoen rannassa. Ilta oli lämmin, sattumalta vielä artistin syntymäpäiväkin. Paluulennolla koneessa Hillevi istui Jarin vieressä. Kyllä kannatti lähteä!

Tunteiden paloa

Mikä ihme Jarissa innostaa loviisalaista neitiä ja helsinkiläistä eronnutta isoäitiä vaivautumaan maan ääriin?

– Hänellä on mieletön lavakarisma ja valtavan laaja ohjelmisto elokuvamusiikista espanjalaisiin rytmeihin. Hän laulaa hyvin jopa yhdeksällä kielellä. Kukaan muu Suomessa ei kykene samaan. Lisäksi hän on luonnollinen naapurinpoika, joka ottaa kaikki huomioon. Meistä jokainen tuntee hänen katsovan juuri minua, kuvailee Hillevi.

Riittaa komppaa lisäämällä, että hän Jari on erinomainen esiintyjä, jonka lauluäänen puolesta ei tarvitse jännittää. Hän on konstailematon, aito ja hänellä on vaivaton kyky viehättää ihmisiä positiivisella energialla. 

Molemmat naiset kehuvat, että konserteissa saa joskus nauraa kippurassa. Jari on niin spontaani ja huumorintajuinen, tekee hauskoja piruetteja eikä koskaan unohda itseironiaa. Hänellä on aina hyvä fiilis päällä. Mutta tärkeintä on toki henkeä salpaava tunteen palo, jonka musiikki saa aikaan.

Hillevi muistelee Jarin esitystä Granadassa Alhambran linnassa.

– Hän seisoi keskellä pihaa ja lauloi ilman mikrofonia vain kitaristin säestyksellä Granadan. En unohda sitä koskaan, Hillevi sanoo ääni väristen.

Ikaalisista Istanbuliin

Jarin karisma vetää hänen ihailijansa fanimatkoille jopa ulkomaille. Matkoilla on yleensä Jari ja 30–60 fania. He ovat reissanneet yhdessä niin Lontoossa, Tukholmassa, Saarenmaalla kuin Fuengirolassakin. Klubissa on noin 600 jäsentä.

– Lontoossa kävimme yhdessä katsomassa Mamma miaa, Barcelonassa Ricky Martinin konsertissa. Euroviisumatka Istanbuliin oli tietysti aivan unohtumaton. Fanimatkoilla Jari liikkuu yhtenä meistä, Hillevi kertoo.

Riitta on käynyt kahdella fanimatkalla Espanjassa. 

– Olen sivusta seuraaja ja analyyttinen luonne, mutta fanimatkoilla on tosi mukava tunnelma ja yhteenkuuluvaisuuden tunne.

Autottomuus ei ole mikään este konserttipaikalle pääsyssä. Sekä Hillevi että Riitta liikkuvat julkisilla, mutta kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa. Kun Hillevi oli vielä töissä ja tunnit loppuivat kello 16, oli kiire ehtiä vaikkapa Lappeenrantaan.   

– Pyysin entisen oppilaani, taksikuskin, odottamaan minua koululla ja viemään minut Lapinjärvelle. Sieltä jatkoin fanitutun kyydissä kohti Lahtea ja Tamperetta. Takaisin tullessa soitin Lasse Virenin talon kohdalla Myrskylässä Stefanille, että pian minut saa hakea Lapinjärveltä, Hillevi nauraa.

Lue myös: Tanssilavakonkarin kesäsuosikit.

– Yksi fanituttu sanoo, että ”kaikki aina järjestyy, kun Jarista on kysymys”. Aina olen päässyt konserttiin ja sieltä kotiin, Riitta nauraa. 

Ihan tavallisia naisia

Hillevi haluaa aina olla ajoissa konsertissa, sillä hän katsoo mielellään saliin tulevia ihmisiä.

– Tulen yleensä yksin ja tapaan tuttuja paikan päällä. Joskus sovitaan yhteinen kyyti. Muutaman fanitutun kanssa olen aktiivisesti yhteydessä. Riittaan tutustuin Finlandia-talolla, Hillevi kertoo.

Konserteissa on hauskaa, mutta ei siellä mitää teinimeininkiä ole. Ainakaan aina!

– Tämmöinen kuuskymppinen mummeli ei hirveästi heilu eikä huoju, en halua tehdä itseäni typeräksi. Mutta en minä siellä myrtsinä ole, ilmapiiri on iloinen, veijarimainen pilke tarttuu. Teen havaintoja enkä halua häiritä enkä tehdä itseäni tykö, Riitta selvittää.  

Tätä juttua tehdessä Hillevillä oli liput kahdeksaan Jarin loppuvuoden konserttiin, Riitalla kahteentoista.

– Emme kyllästy, sillä yksikään konsertti ei ole ollut ihan samanlainen, naiset vakuuttavat.

Hillevi on ollut Jarin konsertissa noin 350 kertaa, Riitta on ylittänyt 200 rajapyykin.

Koko artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 13/2011.

Lue myös: Rokkia vanhaikoteihin!