Jari Sillanpään 50-vuotisjuhlakonsertti täytti Olympiastadionin. Superfanit ovat nähneet idolinsa satoja kertoja ja saaneet elämäänsä musiikin kautta paljon uusia juttuja.

Loviisalainen Hillevi Toimela ei korvaansa lotkauttanut suomalaiselle musiikille vielä vajaat 20 vuotta sitten. Eetterissä soi ruotsinkielinen Radio Vega ja levylautasella Udo Jürgensin saksalaiset sävelet. Nyt Hillevi käy 20–35 kertaa vuodessa kuuntelemassa Jari Sillanpäätä. Mitä ihmettä on tapahtunut? 

Katso kuvat: Näin Jari Sillanpää on muuttunut 20 vuodessa

– Vaasalainen Liisa-serkkuni vaahtosi minulle pitkään Jari Sillanpäästä, että sinun täytyy kuunnella häntä. Jääräpäisesti vastasin, etten välitä suomalaisesta musiikista. Lopulta Liisa lähetti minulle C-kasetillisen Jarin musiikkia. Ja minähän jäin heti koukkuun ja lähdin ostamaan levyä! nauraa Hillevi.

Katso video: Onko Jarin kappale Suomen paras euroviisu?

Maaliskuussa 1997 hän kävi ensimmäistä kertaa Jarin konsertissa Kotkassa. 

– Olin heti niin innoissani, että oksat pois. Ostin samantien Hartwall Areenan konserttiin lipun ja liityin Jarin faniklubiin.

Helsinkiläinen Riitta Pulkki sen sijaan alkoi Jarin fanittamisen hitaasti.

– Aloin pikkuhiljaa mennä lähistöllä oleviin konsertteihin. Nautin tunnelmasta ja seurailin muita, olen tarkkailijaluonne. Vähitellen paikkani konserteissa eteni kohti eturivejä, mutta meni monta vuotta ennen kuin puhuin Jarille. Faneihin liityin vuonna 2004. Jo edesmennyt isäni sanoi minulle vuonna 1994, että tästä tangoprinssistä tulee vielä jotain. Olen tämän muiston kertonut Jarillekin,  Riitta muistelee. 

Turistina Luulajassa

Hillevi kertoo Jarin tuoneen hänen elämäänsä musiikin lisäksi aktiivisen suomenkielen, uusia ystäviä ja kotimaan matkustamisen. Hillevi rakentaa usein konsertin ympärille pienen elämyksen. 

– Olen käynyt Jarin konserteissa monissa paikoissa Torniosta Helsinkiin ja Joensuusta Poriin. Asun hotellissa, syön hyvin ja kierrän museot, kirkot ja nähtävyydet.

Yksi rakkaimmista muistoista liittyy Tornioon elokuussa 2006. Hillevi ei ollut koskaan käynyt Torniossa, ja arkaili pitkään lähtöä. Mitä minä nyt sinne asti.

– Mutta kun näin lentokoneesta Kemijoen ja pohjoisen valon, tuli ihan kyyneleet silmiin. Olin yksin neljä päivää, kävin myös Haaparannassa ja matkustin ruotsalaisella kaksikerroksisella bussilla Luulajaan Jarin kotikonnuille. Olin turisti, söin käristystä, Lapin kalaa ja nautin täysillä.

Jarilla oli pieni laulukeikka ravintolassa Torniojoen rannassa. Ilta oli lämmin, sattumalta vielä artistin syntymäpäiväkin. Paluulennolla koneessa Hillevi istui Jarin vieressä. Kyllä kannatti lähteä!

Tunteiden paloa

Mikä ihme Jarissa innostaa loviisalaista neitiä ja helsinkiläistä eronnutta isoäitiä vaivautumaan maan ääriin?

– Hänellä on mieletön lavakarisma ja valtavan laaja ohjelmisto elokuvamusiikista espanjalaisiin rytmeihin. Hän laulaa hyvin jopa yhdeksällä kielellä. Kukaan muu Suomessa ei kykene samaan. Lisäksi hän on luonnollinen naapurinpoika, joka ottaa kaikki huomioon. Meistä jokainen tuntee hänen katsovan juuri minua, kuvailee Hillevi.

Riittaa komppaa lisäämällä, että hän Jari on erinomainen esiintyjä, jonka lauluäänen puolesta ei tarvitse jännittää. Hän on konstailematon, aito ja hänellä on vaivaton kyky viehättää ihmisiä positiivisella energialla. 

Molemmat naiset kehuvat, että konserteissa saa joskus nauraa kippurassa. Jari on niin spontaani ja huumorintajuinen, tekee hauskoja piruetteja eikä koskaan unohda itseironiaa. Hänellä on aina hyvä fiilis päällä. Mutta tärkeintä on toki henkeä salpaava tunteen palo, jonka musiikki saa aikaan.

Hillevi muistelee Jarin esitystä Granadassa Alhambran linnassa.

– Hän seisoi keskellä pihaa ja lauloi ilman mikrofonia vain kitaristin säestyksellä Granadan. En unohda sitä koskaan, Hillevi sanoo ääni väristen.

Ikaalisista Istanbuliin

Jarin karisma vetää hänen ihailijansa fanimatkoille jopa ulkomaille. Matkoilla on yleensä Jari ja 30–60 fania. He ovat reissanneet yhdessä niin Lontoossa, Tukholmassa, Saarenmaalla kuin Fuengirolassakin. Klubissa on noin 600 jäsentä.

– Lontoossa kävimme yhdessä katsomassa Mamma miaa, Barcelonassa Ricky Martinin konsertissa. Euroviisumatka Istanbuliin oli tietysti aivan unohtumaton. Fanimatkoilla Jari liikkuu yhtenä meistä, Hillevi kertoo.

Riitta on käynyt kahdella fanimatkalla Espanjassa. 

– Olen sivusta seuraaja ja analyyttinen luonne, mutta fanimatkoilla on tosi mukava tunnelma ja yhteenkuuluvaisuuden tunne.

Autottomuus ei ole mikään este konserttipaikalle pääsyssä. Sekä Hillevi että Riitta liikkuvat julkisilla, mutta kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa. Kun Hillevi oli vielä töissä ja tunnit loppuivat kello 16, oli kiire ehtiä vaikkapa Lappeenrantaan.   

– Pyysin entisen oppilaani, taksikuskin, odottamaan minua koululla ja viemään minut Lapinjärvelle. Sieltä jatkoin fanitutun kyydissä kohti Lahtea ja Tamperetta. Takaisin tullessa soitin Lasse Virenin talon kohdalla Myrskylässä Stefanille, että pian minut saa hakea Lapinjärveltä, Hillevi nauraa.

Lue myös: Tanssilavakonkarin kesäsuosikit.

– Yksi fanituttu sanoo, että ”kaikki aina järjestyy, kun Jarista on kysymys”. Aina olen päässyt konserttiin ja sieltä kotiin, Riitta nauraa. 

Ihan tavallisia naisia

Hillevi haluaa aina olla ajoissa konsertissa, sillä hän katsoo mielellään saliin tulevia ihmisiä.

– Tulen yleensä yksin ja tapaan tuttuja paikan päällä. Joskus sovitaan yhteinen kyyti. Muutaman fanitutun kanssa olen aktiivisesti yhteydessä. Riittaan tutustuin Finlandia-talolla, Hillevi kertoo.

Konserteissa on hauskaa, mutta ei siellä mitää teinimeininkiä ole. Ainakaan aina!

– Tämmöinen kuuskymppinen mummeli ei hirveästi heilu eikä huoju, en halua tehdä itseäni typeräksi. Mutta en minä siellä myrtsinä ole, ilmapiiri on iloinen, veijarimainen pilke tarttuu. Teen havaintoja enkä halua häiritä enkä tehdä itseäni tykö, Riitta selvittää.  

Tätä juttua tehdessä Hillevillä oli liput kahdeksaan Jarin loppuvuoden konserttiin, Riitalla kahteentoista.

– Emme kyllästy, sillä yksikään konsertti ei ole ollut ihan samanlainen, naiset vakuuttavat.

Hillevi on ollut Jarin konsertissa noin 350 kertaa, Riitta on ylittänyt 200 rajapyykin.

Koko artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 13/2011.

Lue myös: Rokkia vanhaikoteihin!

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.