Sup-lauta tarjoaa tuoreen näkökulman järviin ja merenlahtiin. Erityisen hyvää sup-lauta tekee tasapainoaistille ja ryhtiä ylläpitäville keskivartalon lihaksille. Laudasta on omat versionsa myös kalastajille, joogaajille ja vauhdin ystäville. 

Edelläkävijöiden kesälelusta, sup-laudasta, on tulossa hyvää vauhtia tavallisten kuolevaisten mökkikapistus ja lähiliikuntamahdollisuuksia monipuolistava harrastusväline. Sup-laudalla voi voimistella, hankkia saunahien, paistatella päivää, kohentaa ryhtiään ja tutustua rantamaisemiin. 

Sup (stand up paddle) on tehnyt 70 vuodessa pitkän matkan Havaijin hiekkarannoilta suomalaisiin suvimaisemiin. Sup-laudan varhaiset versiot olivat hiukan suurenneltuja surffilautoja, joita pystyi melomaan seisaaltaan. 

Kun ensimmäiset sup-laudat rantautuivat Suomeen, moni mietti, mihin moista keksintöä tarvitaan, kun kanootti ja soutuvene on jo keksitty. Yksi mahdollinen vastaus on ilmatäytteisen laudan keveys ja pieni koko. Sen saa reppuun toisin kuin soutuveneen. 

Moni on ihastunut myös siihen, miten täydellisen vastapainon sup-lauta tarjoaa iänikuiselle istumiselle. Sup-lauta kehittää niitä osia kehosta, joita istumatyö verottaa ja jotka ovat tarpeen esimerkiksi ikääntymisen vaivojen välttämisessä. Sup-lautailu parantaa kehonhallintaa, tasapainoa sekä vahvistaa keskivartalon tärkeitä ryhtiä tukevia lihaksia. 

Sup-lautailu on mukavinta aloittaa lämpimien säiden aikaan, jolloin laudalta putoamista ja nousemista viitsii varta vasten harjoitella. Sup-lautoja vuokraavat yritykset antavat myös lyhyen perehdytyksen laudan käyttöön. 

Tässä ovat koottuna tärkeimmät tekniikka- ja turvallisuussäännöt, joilla sup-lautailun saa alkuun. 

1. Valitse sopiva lauta

Sup-lautoja on sekä kovia että ilmatäytteisiä. Ilmatäytteinen lauta menee pieneen tilaan ja kulkee helposti mukana. Kova lauta on nopeampi ja kestävämpi, mutta se vaatii säilytystilaa ja kattotelineen kuljetukseen. 

Aloittelijoiden sup-laudat ovat yleensä melko leveitä, joten niiden päällä on helppo pysyä. Muutenkin jos laudalla haluaa pikemmin nauttia maisemista kuin urheilla, kannattaa hankkia leveä lauta. Leveä lauta tarjoaa leppoista menoa, kapea kovempaa mutta kiikkerämpää. 

2. Säädä mela, harjoittele tekniikka

Jos samaa lautaa käyttää useampi perheenjäsen, melan pituussäätö on tarpeen. Melan oikea pituus on reilu ihmisen mitta, niin että ranne ylettää lepäämään melan kahvalle (katso kuva yllä)

SUP-laudalla seistään hartioiden levyisessä asennossa, varpaat eteenpäin ja polvet joustaen. Melontatekniikka muistuttaa maastohiihdon tasatyöntöä, jossa vatsalihakset tekevät töitä. Melan kupera puoli on melottaessa menosuuntaan. 

Melasta otetaan leveähkö, tukeva ote. Toinen käsi on melan kahvalla, toinen varrella. Melontapuolen käsi on alempana melan varrella, ja kun melontapuoli vaihtuu, myös kädet vaihtavat paikkaa. Melanvetoon haetaan pituus edestä, ei takaa. Mela nousee vedestä omien jalkojen kohdalla. 

Tehokkaassa sup-melonnassa yläkroppa tekee suuren työn ja kädet välittävät tätä voimaa melko suorina. Aloittelijan ongelma tuppaa olemaan se, että hän meloo liikaa käsillään yläkroppa suorana. Sup-lautailun avainliike on kohtelias kumarrus, ei suoraselkäisyys. Kumartaen melomista voi kuivaharjoitella esimerkiksi laiturilta. 

3. Pukeudu oikein, muista liivit

Sup-lautailu ei vaadi kalliita erityisvarusteita. Juoksuun soveltuva ihonmyötäinen asu sopii hyvin myös laudalle. Pelastusliiveiksi kelpaavat kevyet veneily- tai melontaliivit. Laudalla voi seistä joko paljain jaloin tai avantotossuissa. 

Päähine kannattaa olla sen verran napakka, ettei tuuli vie sitä mennessään. Myös silmä- ja aurinkolasit kannattaa varmistaa niin, että ne pysyvät matkassa, jos laudalta horjahtaa. Kännykät ja muut arvotavarat kulkevat vedenpitävässä pussissa esimerkiksi vyörepussa. Vyöreppuun kannattaa pakata myös juomapullo ja pari energiapatukkaa.

4. Totuttele lautaan, muista hengittää

Ennen laudalle siirtymistä kiinnitetään nilkkaremmi, joka varmistaa, ettei lauta pääse karkaamaan, jos siltä putoaa. 

Laudalle asetutaan ensin polvilleen ja melotaan polviseisonnasta pois rannan tuntumasta. Seisoma-asentoon saa nousta vasta siinä vaiheessa, kun alla on riittävästi vettä myös mahdollisen kaatumisen varalle. 

Seisoma-asentoon nouseminen onnistuu helpoiten melan tuella. Myös polviseisonnasta nousemista voi kuivaharjoitella tukevalla maalla. Tärkeintä on, että painon jakauma pysyy seisomaan noustessa suhteellisen vakaana. 

Etenkin ensikertalainen jännittää luonnostaan laudan päällä. Jalat pyrkivät suoristumaan ja yläkroppa jähmettyy. Ensimmäinen ja tärkein tehtävä onkin tutustua lautaan, keinutella sitä ja oppia pikkuhiljaa luottamaan siihen. Sup-lautailun perusta on rentous ja luottamus. Ilman niitä melomisesta on vaikea nauttia.  

Aloittelevan sup-lautailijan tulee välttää kovaa aallokkoa ja hankkia tuntuma lajiin kevyillä tuulilla. Sup-laudalla on helpointa ottaa aallot suoraan edestä. Vaikeinta on sivu- tai ristiaallokossa melominen. 

5. Mela veteen, yläkroppa töihin

Kun hartianlevyinen tukeva asento on löytynyt ja hengitys kulkee, melominen voi alkaa. Aloitteleva sup-lautailija tuppaa mutkittelemaan, kunnes hän oppii pitämään melan varren vedon aikana noin 90 asteen kulmassa vedenpintaan nähden. 

Jos melan varsi on kallellaan, lauta kääntyy vedon aikana. Tähän ilmiöön perustuu myös laudan kääntäminen. Se onnistuu parhaiten melomalla puolikaaria laudan sivussa. 

Jotta melonta on taloudellista, SUP-melan lapa tulee upottaa joka vedolla kokonaan veteen eikä vetoa saa päästää pitkäksi eli omien jalkojen taakse. Suoraselkäistä käsillä melomista tulee välttää ja antaa työ suosiolla kropan suurille lihaksille. Harjoittelu ja kokemus tekevät aloitelijasta kisällin tässäkin lajissa.

6. Uusi lelu vai uusi harrastus?

Sup-lautailu on siinä mielessä helppoa, että laudalla pysymiseen ja sen liikutteluun mökkirannassa ei vaadita pitkiä opintoja. Haastavaksi laji muuttuu aika pian, jos laudalla haluaa päästä määränpäähän myös tuulisena päivänä. 

Ennen sup-laudan hankintapäätöstä kannattaakin miettiä, rajoittuuko sen käyttö vuoden muutamiin hellepäiviin vai onko elämässä tilaa uudelle kesäkauden liikuntamuodolle. Laadukas sup-lauta on hintansa väärti vain jälkimmäisessä tapauksessa.

Tilitoimistoyrittäjä Tarja Reponen, 56, on kokeillut kaikenlaisia lajeja. Sup-lautailusta Tarja löysi hyvää vastapainoa istumatyölle.

"Liikunta on ollut minulle henkireikä nuoresta pitäen. Olen ehtinyt harrastaa lentopalloa, pesäpalloa, juoksua eri muodoissaan, melontaa, purjelautailua, uintia ja pyöräilyä. Nyt toinen polveni on sen verran huonossa kunnossa, että olen joutunut luopumaan juoksusta.

Kokeilen mielelläni uusia lajeja, mutta hurjimmat lajit jätän suosiolla muille.

Liikunta on paras keino karistaa työstressit. Sup-lautailussa ihastuin heti siihen, että se on täydellinen vastapaino istumatyölleni.

Mökkirantasuppailija oppii nopeasti

Olen melonut aiemmin kanootilla, mutta sup-lauta eroaa siitä aika lailla. Seisaaltaan melominen vaatii enemmän tasapainoa kuin istualtaan melominen. Tosin jos hankkii leveän sup-laudan, se on hyvin vakaa ja siltä on vaikea pudota.

Lautailua aloittaessa tasapainon etsimiseen menee jonkin aikaa, ja jännitys tuntuu etenkin jaloissa. Kun jännitys karisee, lautailu alkaa sujua. Mökkirantasuppailija oppii tarvittavan tekniikan nopeasti.

Kokeilin lautaa ensimmäistä kertaa, kun asiakkaani tarjosi sellaista lainaan. Nyt perheessämme on jo kolme lautaa.

"Alussa tasapainon etsimiseen menee aikaa."

Jos laudalla haluaa tehdä nopeita käännöksiä tai muita temppuja, ne vaativat luonnollisesti harjoittelua. Minulle riittää rauhallinen suppailu tyynellä järvellä, mutta tyttäreni on innokas suppailemaan myös vaativammissa olosuhteissa.

Meillä on mökki Parikkalan Pyhäjärvellä. Suppailen lähinnä siellä. Kausi kestää toukokuusta syyskuulle, mutta tänä kesänä aloittaminen venyi kesäkuulle, sillä toukokuun mökkireissulla satoi vielä rakeita.

Suppailu on auttanut istumatyötä tekevää Tarjaa.
Suppailu on auttanut istumatyötä tekevää Tarjaa.

Jumiutunet hartiat kiittävät

Kauniina kesäpäivänä laudan päällä voi viihtyä oikeastaan niin pitkään kuin kestää aurinkoa. Suppailen mielelläni myös pilvisinä päivinä, kunhan ei tuule liikaa. Suppailumatkani ovat maksimissaan muutamia kilometrejä.

Sup-lautaa melotaan vuorotellen kummaltakin puolelta, mikä tekee hyvää jumiutuneille hartioille ja selkälihaksille. Seisaaltaan meloessa pitää säilyttää hyvä ryhti. Olen kokeillut myös ohjattua sup-lautavoimistelua, joka muistuttaa pilatesta ja kehittää notkeutta ja tasapainoa.

Ilmatäytteinen sup-lauta on helppo kuljetettava, sillä se kulkee selkärepussa. Kannattaa kokeilla erilaisia vuokralautoja ennen kuin lähtee ostoksille. Oma leveä lautani maksoi parisen tonnia.

Uskallan suositella suppailua ikäisilleni ja vanhemmillekin. Eläkkeellä olevat mökkinaapurimme ovat testanneet innolla lautojamme, ja nykyään Pyhäjärvellä on jo muutama muukin lautailija."

Lue myös: Kiinnostaako sup-lauta? Näillä vinkeillä pääset alkuun

Tarjan vinkit suppailuun

  1. Erityisvaatetusta ei tarvita, jos suppailee Lämpimissä vesissä. tavalliset, sään mukaiset urheiluvaattet riittävät.
  2. SUP-lautoja valmistetaan moneen käyttötarkoitukseen. Niin sanotut all round -laudat soveltuvat kaikenikäisille.
  3. Alussa tasapaino ja melonta vaativat keskittymistä, joten ensituntumaa melontaan voi ottaa myös polviltaan.
Kasa kiviä? Ei, vaan pronssikautinen hautarykelmä Helsingin Herttoniemessä. – Sen kunnossapito on nyt meidän arkeologian harrastajien vastuulla, Marja-Leena Laulaja kertoo.
Kasa kiviä? Ei, vaan pronssikautinen hautarykelmä Helsingin Herttoniemessä. – Sen kunnossapito on nyt meidän arkeologian harrastajien vastuulla, Marja-Leena Laulaja kertoo.

Marja-Leena Laulaja, 71, viettää kesänsä hiekkakuopalla. Kivikautiset asuinpaikat ovat veden äärellä, joten usein päivä päättyy uintireissuun.

"Olen aina rakastanut palapelejä. 80-luvun lopussa katselin siskoni kanssa Roomassa Forum Romanumilla, kun arkeologit yhdistelivät toisiinsa pylväiden ja reliefien palasia. Sormeni alkoivat syyhytä. Tokaisin siskolleni, että minusta tulee isona arkeologi. Kymmenen vuoden päästä istuin hiekkakuopassa Espoossa kaivamassa esiin kivikautista asuinpaikkaa.

Aluksi otin arkeologian vakavasti. Opiskelin sitä avoimessa yliopistossa ja pyrin yliopistoon. Sitten oivalsin, että minun on parempi tehdä työtä insinöörinä ja kehittyä siinä sivussa loistavaksi arkeologian harrastajaksi. Nyt kaivauksilla käynti on kuin hyvän romaanin lukemista. Aina kesän jälkeen minua jää vaivaamaan kesken jäänyt tarina.

Kaivaukset vaativat hyvää selkää ja polvia, koska haromme hiekkaa kaivauslastalla ja leikkaamme juuria saksilla monta tuntia kerrallaan. Sitten on vielä jaksettava kantaa ämpäriin lapioitu hiekka seulottavaksi. Tärkeintä tietysti on, että kaivaja pääsee kaivukuopasta ylös.

"Minusta on ihanaa työskennellä omalla kaivupaikalla hitaasti ja meditatiivisesti."

Me harrastajat olemme arkeologien ilmaista työvoimaa, mutta kukaan ei pakota meitä työhön. Taukoja voi pitää niin paljon kuin haluaa. Ensimmäisinä päivinä lähden parin tunnin välein kävelylle. Kolmas päivä on vaikein, sen jälkeen työ alkaa tuntua helpolta. Olen kaivauksilla aina viikon kerrallaan, sillä diabetesta sairastava kissani tarvitsee viikon välein piikkinsä, jota se ei anna kenenkään muun pistää.

Olen 20 vuoden ajan kaivanut vain kivikautisilla kaivupaikoilla. Kivikaudella ihmiset asuivat yleensä eteläpuolen korkeilla hiekkaisilla rinteillä lähellä vettä. Kaivupaikkaa peittää korkeintaan turvekerros, ja sen jälkeen käsiteltävänä on siistiä, hienoa hiekkaa. Päivän päätteeksi pääsee usein uimaan mereen tai virtaavaan jokeen. Keskiajan esiin kaivaminen on raskaampaa puuhaa. Löytöjä on enemmän, mutta maaperä on täynnä kovia sattumia.

Minusta on ihanaa työskennellä omalla kaivupaikalla hitaasti ja meditatiivisesti. Löydöt tekevät kaivamisesta paljon raskaampaa, mutta myös jännittävämpää.

Kerran löysimme Virossa nuorakeraamisen hautapaikan, jossa oli ehjänä säilynyt ruukku. Kaivoimme paikalla iltaan asti, sillä halusimme saada ruukun kokonaan esille. Ruukun vierestä löysimme murusia, jotka myöhempi analyysi paljasti kymmenvuotiaan lapsen hammaskiilteeksi.

Pohjoismaisilla kaivauksilla ei kuitenkaan kannata leikkiä Indiana Jonesia. Meidän happamassa maaperässämme ei ole säilynyt mitään uskomattomia aarteita.

Marja-Leenan vinkit:

  1. Kaivaminen on sosiaalista, koska kuopalla istutaan kylki kyljessä. Erakko-luonteelle työ voi olla vaikeaa.
  2. Tietoa yleisökaivauksista löydät museoviraston ja harrastajayhdistysten sivuilta.
  3. Ota selvää kaivuoloista: onko paarmoja, hyttysiä, sadetta, auringonpaiste? Varaudu sään mukaan.