Lintubongarin on seistävä pitkiä aikoja aloillaan. – Välillä verryttelen kävellen, Matias Castrén kertoo.
Lintubongarin on seistävä pitkiä aikoja aloillaan. – Välillä verryttelen kävellen, Matias Castrén kertoo.

Espoolainen Matias Castrén, 53, lähtee bongaamaan lintuja aina kun työltään ehtii. Parasta on, kun pääsee ensimmäisenä havaitsemaan Suomessa harvinaisen lajin.

Lintuharrastukseni alkoi lauttasaarelaiskoulun Hemppo-luontokerhosta 1970-luvulla. Silloin kouluissa vielä oli luontokerhoja. Niiltä ajoilta ovat ensimmäiset lintupäiväkirjamerkintäni.

Retkeilimme porukalla Lauttasaaren rannoilla, Espoon Laajalahdella ja Kirkkonummella. Toukokuisin lähdimme itäiselle Suomenlahdelle Pyhtään Ristisaareen seuraamaan arktista kevätmuuttoa, arktikaa. Ei meillä ketään aikuista mukana ollut. Pyysimme vain rehtorilta luvan olla pari päivää poissa koulusta.

Muistan arktikan vahvana elämyksenä. Yksin lintujen valtava määrä teki vaikutuksen. Parvissa oli tuhansia yksilöitä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Linnut jäivät taustalle, kun perustin perheen ja siirryin työelämään. Harrastus kyti takaraivossa, mutta en yrittänyt saada lapsiani innostumaan siitä, koska tuputtaminen ei toimi. Aito harrastaminen lähtee omasta itsestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nelikymppisenä aktivoiduin uudelleen. Oli mukava palata puuhaan Hemppo-kerhon aikaisten kavereiden kanssa.

Liikun yhä samoissa paikoissa kuin nuorena luontokerholaisena. Vakioretkikohteita ovat Laajalahti, Lauttasaari, Porkkala, Kirkkonummi ja Hanko. Edelleen käyn myös Suomenlahden ulkosaarilla seuraamassa arktikaa.

Vietän pitkiä aikoja yhdessä ja samassa paikassa. Huolehdin kunnostani liikkumalla säännöllisesti.

Yksi sykähdyttävimmistä kokemuksista oli Suomeen ensimmäistä kertaa harhautuneen kettusirkun havaitseminen Utössä pari vuotta sitten. Lintu oli päätynyt Viron Haapsaluun ilmeisesti laivan kyydissä ja lentänyt sitten Suomeen.

Suomen neljä vuodenaikaa ovat rikkaus. Huhti-toukokuu on vilkkainta aikaa, silloin tulee retkeiltyä lähes päivittäin. Syysmuutto on myös kiinnostava, kun kesän jälkikasvu on lintuparvissa mukana.

Yllätykset kuuluvat lajiin, samoin pettymykset. Joskus toivottua lintua ei vain näy.

Toimin harvinaisiin lajeihin keskittyvässä Bongariliitossa ja lähden lähiluontoon bongaamaan aina kun voin. Se on vastapainoa vaativalle työlleni liiketoimintajohtajana. Saan liikkua ulkona ja keskittyä johonkin aivan muuhun kuin työasioihin.

Lintuharrastajissa on taustaltaan erilaisia ihmisiä, mutta porukassa tittelit heitetään pois. Ennen tehtiin ero bongareiden ja ei-bongarien välillä, mutta siitä on päästy.

Ei ole oikeata tai väärää tapaa tarkkailla lintuja. Yksi seuraa pihapiirinsä tapahtumia, toinen on valmis singahtamaan vaikka toiselle puolelle maata. Jotkut valokuvaavat tai rengastavat. Pääasia, että nauttii tekemästään.”

Matiaksen vinkit lintubongauksesta kiinnostuneille:

  1. Osallistu lintuyhdistysten tutustumisretkille. Etsi lähin yhdistys sivustolta birdlife.fi
  2. Hanki lintukirja ja kiikari. voit kirjata Havaintosi päiväkirjaan tai Birdlifen Tiira-palveluun.
  3. Kiikaroidessa liiku välillä, etteivät selkä ja niska rasitu liikaa. Pidä kuntoa yllä vaikka pyöräillen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla