Pentti Petäjistö kuskaa usein vaimoaan Anitaa tallille. Tytär Kristiina ja tyttärentytär Janna katselevat Pentin ja Anitan lapsenlapsen Adan ratsastusta.
Pentti Petäjistö kuskaa usein vaimoaan Anitaa tallille. Tytär Kristiina ja tyttärentytär Janna katselevat Pentin ja Anitan lapsenlapsen Adan ratsastusta.

Suomenhevonen Sulona saa huomiota, herkkuja ja kaikenlaista hevostavaraa neljän sukupolven naisilta. Palkkioksi se pitää naiset liikkeessä.

Hevosen turpa hamuaa aidan yli. Kun herkkua ei tipahda, hevonen keskittyy heinänrippeiden hamsimiseen kuin tärkeään projektiin. Suomenhevonen Sulona on kolmivuotisen hevoselämänsä aikana tottunut yleisöön. Ja jos huomiota ei heru, sitä hankitaan.

– Sulona on aina osannut yllättää. Kerran se astui takajalkansa kaninhäkkiin. Sulona ei ollut häkistä moksiskaan, vaan jatkoi matkaa häkki jalassaan. Onneksi sekä jalka että kani säilyivät myllytyksessä ehjinä, nauraa Janna Kallio, Sulonan toinen omistaja.

Koko perheen vauva

Kosketusetäisyydellä Sulonan turvasta seisoo neljä naista. Isomummi Anita, mummi Kristiina, hänen tyttärensä Janna ja tyttärentyttärensä Ada.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kaikki neljä naista kuuluvat hevosen lähipiiriin. Kristiina ja Janna omistavat Sulonan. Anita kuuluu huoltojoukkoihin, ja nuorimmainen, Jannan tytär Ada, 14, ratsastaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Janna ei ole vielä ratsastanut Sulonalla, mutta sen sijaan hän on ajanut sillä kärryjä.
Janna ei ole vielä ratsastanut Sulonalla, mutta sen sijaan hän on ajanut sillä kärryjä.

Ennen Sulonaa Janna ja Kristiina omistivat myös tämän emän, joka jouduttiin lopettamaan sen varsottua.

– Minä olen perheessä varmaan se, joka sai aikoinaan istutettua äidinkin päähän ajatuksen hevosen hankkimisesta, Janna, 35, tunnustaa.

"Nykyään ratsastus on ihan eri hommaa. SIlloin varuskunnan hevosilla vain mentiin, ei niin väliä, miten."

Hevosnaisperheen luulisi viihtyneen hevosen selässä aina, mutta ei. Ainoastaan Janna ja Ada ovat ratsastaneet lapsesta saakka.

Anita, 78, ratsasteli lapsuudessaan Lahdessa armeijan hevosilla.

– Nykyään tämä on ihan eri hommaa. On hienot tallit ja kunnon opetusta. Silloin varuskunnan hevosilla vain mentiin eikä ollut niin väliä, että miten, mutta ihanaa se oli, Anita muistelee.

Anita ei ratsasta, mutta hän pitää Sulonan hellimisestä. Herkkuja löytyy aina taskunpohjalta, ja Sulona tietää sen.
Anita ei ratsasta, mutta hän pitää Sulonan hellimisestä. Herkkuja löytyy aina taskunpohjalta, ja Sulona tietää sen.

Kristiina, 58, on perinyt äidiltään rakkauden hevosiin. Lapsena hän ratsasteli kesälomilla työhevosilla. Tosissaan Kristiina kiinnostui ratsastamisesta kuitenkin vasta keski-iässä. Jälkeenpäin se tuntuu vähän hassulta, sillä hän oli siihen mennessä kuskannut Jannaa jo vuosia talleille.

– Työpaikan kautta järjestettiin ratsastuksen alkeiskurssi, silloin innostuin. Sen jälkeen olen ratsastellut enemmän tai vähemmän säännöllisesti, mutta en todellakaan ole mikään taituri, Kristiina toppuuttelee.

Riitaan ei tarvita hevosta

Nyt, kun Sulona on kolme, sillä ovat ratsastaneet Kristiina ja Ada. Janna ei vielä. Hevonen on hänestä niin nuori, että hän haluaa itseään kevyempien ratsastavan sillä ensin.

– Sen kanssa riittää kaikkea muuta touhua. Olen ajanut Sulonalla kärryjä, vaikka pelkään hommaa ihan hirveästi, Janna puuskahtaa.

Jannan molemmat polvet on leikattu, joten ratsastus on ollut tovin tauolla. Nykyään perheen aktiivisin ratsastaja on Ada, joka vähän jo kilpaileekin vuokrahevosellaan.

– On hauska seurata, miten erilaista Adan ratsastusopetus on verrattuna minun ratsastuskouluaikoihin. Paljon enemmän kiinnitetään huomiota istuntaan, ja se on hyvä, sillä siitä, keskivartalon hallinnasta, koko ratsastus lähtee, Janna toteaa.

Anita sukii Sulonan harjaa, Kristiina puhdistaa jalkoja ja Janna selvittää häntää. Vaikka Sulona on kova keksimään puuhaa itsekseen, se on opetettu olemaan hoidettaessa rauhallisesti.
Anita sukii Sulonan harjaa, Kristiina puhdistaa jalkoja ja Janna selvittää häntää. Vaikka Sulona on kova keksimään puuhaa itsekseen, se on opetettu olemaan hoidettaessa rauhallisesti.

Janna kuskaa Adaa ratsastustunneille, kuvaa joskus tyttären suorituksia, mutta muuten äiti ei saa tyttären harrastukseen puuttua.

– Paitsi että kyllä kumminkin puuttuu. On tosi ärsyttävää, jos äiti huutelee jotain neuvoja, kun ratsastan, Ada toteaa.

Perheen naisilla onkin sanaton sopimus: jos tulee pattitilanne, Janna sanoo äidilleen, mitä tämän on sanottava Adalle. Tytär kun uskoo mummiaan äiti-Jannaa paremmin.

– Ada on niin ehdoton omassa ratsastuksessaan, että minä samalla lailla itsekriittisenä osaan ehkä asettaa sanat pehmeämmin, Kristina muotoilee. Naisia naurattaa. Äidin ja murrosikäisen tyttären yhteinen harrastus ei ole vain hempeää idylliä.

–  Oikeastaan saamme Adan kanssa riidan aikaiseksi vaikka mistä – ei siihen hevosta tarvita, Janna nauraa.

Kuolainten ja suitsien laitto vaatii Adalta vielä hienoista kurottelua.
Kuolainten ja suitsien laitto vaatii Adalta vielä hienoista kurottelua.

Isomummi hemmottelee

Naiset alkavat harjata Sulonaa ratsastuskuntoon. Kun Sulona oli varsa, Anitan tehtävä oli selvittää säännöllisesti hevosen häntä ja harja.

– Nyt olen tyytynyt lähinnä hemmottelijan rooliin, annan herkkupaloja silloin tällöin, Anita tunnustaa ja sujauttaa suureen suuhun pienen makupalan. Hän myöntää, että tallireissut tekevät hyvää mielelle. Samalla saa raitista ilmaa ja näkee ihmisiä.

Janna jakelee tottuneesti käskyjä. Hän on hoitanut Sulonaa naisista eniten.

– Janna kertoo, mitä Sulona tarvitsee, ja jaamme kulut. Täytyy myöntää, että välillä kummastuttaa, miten paljon yhteen hevoseen saakin upotettua rahaa, aina se tarvitsee jotain uutta, Kristiina huokaa.

Ada nousee hevosen selkään aina korokkeelta. Se säästää myös hevosen selkää.
Ada nousee hevosen selkään aina korokkeelta. Se säästää myös hevosen selkää.

Työlästä mielihyvää

Kun Sulona on harjattu ja satuloitu, Ada nousee sen selkään.

– Älkää ihmetelkö, jos könötän. Tipuin eilen esteillä vuokrahevosen selästä, hän huikkaa.

"Hevosen pito on työlästä, mutta mukavaa yhdessäoloa."

Sulonalla ei mennä vielä esteitä eikä lennellä vauhdissa alas. Sen kanssa tosin saa olla tarkkana, ettei sen oma tasapaino horjahda, sillä hevonen on vielä nuori. Nyt ratsuttaja kouluttaa Sulonaa sellaiseen kuntoon, että Kristiinakin voisi alkaa taas pitkästä aikaa käydä tunneilla omalla hevosella.

– Vaikka hevosen pito on työlästä, on se samalla mielettömän mukavaa yhdessäoloa hevosen kanssa, Kristiina toteaa samalla, kun katselee lapsenlapsensa ja Sulonan menoa.

Ada ratsailla.
Ada ratsailla.

Kukaan ei huutele ohjeita, kun Ada nostaa napakasti laukan. Naiset myöntävät välillä turhautuvansa siihen, kuinka armottoman vaikeaa ratsastus on.

– Toisaalta juuri siksi se myös kiehtoo, aina riittää opittavaa. Ratsastus voi olla rentoa köpöttelyä tai todellista hikiurheilua, ihan kuinka itse haluaa. Jos oikein treenaa hevosta, pitää itsekin olla hyvässä kunnossa, jotta ratsastamisesta suoriutuu, Janna toteaa.

Kristiina on samaa mieltä.

– Ratsastus ei ole yksilölaji, vaan siinä toimitaan hevosen kanssa tiiminä. Kahden eri eläinlajin edustajan on toimittava yhdessä, kohti yhteistä päämäärää, hän toteaa.

Sulona pyörähtelee vielä muutaman kierroksen, jotta Janna voi katsastaa, kuinka ravi sujuu. Yhteinen vauva kun on kasvanut hujahduksessa yli 170-senttiseksi jätiksi, joka vielä tutustuu omiin raajoihinsa. Naisten katseessa on lämpöä.

– En kyllä yhtään tiedä, miten olen tuohon joskus suostunut, mutta onhan se aika kiva, Kristiina toteaa. Siitä naiset näyttävät olevan samaa mieltä.

Ada ratsastaa, Janna-äiti pyöräilee.
Ada ratsastaa, Janna-äiti pyöräilee.

Tiesitkö?

  • Suomessa on noin 74 000 hevosta.
  • 170 000 suomalaista harrastaa ratsastamista. Ikääntyvien ratsastajien määrä on selvässä nousussa.
  • Yli 60-vuotiaita ratsastajia on Suomen Ratsastajainliiton rekisterissä 1600.

Artikkeli on julkaistu ET Terveys -lehden numerossa 1/2017.

Nauti turvallisesti

  • Ratsastus on riskialtis harrastus. Kypärä onkin ensimmäinen hankinta, joka aloittelevan harrastajan kannattaa tehdä. Kypärä on turvallinen, kun se istuu päähän ja hihnat on säädetty sopiviksi.
  • Turvaliivit suojaavat ylävartaloa pudotessa. Ne eivät ole tunneilla pakollisia, mutta monet opettajat suosittelevat niiden käyttöä.
  • Ratsastushanskat suojaavat käsiä. Suitset pysyvät hanskakädessä napakasti ja kädet lämpiminä.
  • Ratsastajalla on syytä olla harraste-, tapaturma- tai vapaa-ajanvakuutus, joka korvaa ratsastusonnettomuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla