Autoilu on ollut Suomessa hyvin suosittua kautta aikojen. Se on monille näppärä tapa liikkua paikasta toiseen vapaasti - niin töihin, mökille kuin mummolaankin. Pitkien välimatkojen maassa autolla on ollut tärkeä merkitys monille. Vielä 1900-luvun alkupuolella autoja oli todella vähän mutta tänä päivänä Suomessa on liikennekäytössä jopa noin 3,2 miljoonaa autoa. Vuosien varrella ajotavat ja myös itse autot ovat muuttuneet paljon. Tässä artikkelissa on tarkoituksena käydä läpi millaisia muistoja suomalaiseen autoilun historiaan liittyy.
Ensimmäiset autot Suomessa
Kukapa olisi 1900-luvun alussa uskonut, että autoista tulee niin suosittu kulkuneuvo, mitä se on tänä päivänä. Saati, että nykyautot kulkisivat sähköllä. Autojen kehitys hevoskärryistä tähän päivään ollut uskomaton. Silloin kun ensimmäiset autot tulivat Suomeen, vain harvalla oli siihen varaa - tai tarvetta. Niiden määrä kasvoi silti sen jälkeen, kun Suomessa myönnettiin aivan ensimmäinen ajokortti vuonna 1907.
Mikä sitten oli aivan se ensimmäinen auto Suomessa? Varmaa vastausta tähän ilmeisesti ei ole. Pohjoismaihin ja Baltiaan autot tulivat jo 1800-luvulla eli hieman aikaisemmin kuin mitä Suomeen. Yksi varmoista autohavainnoista on ollut Benz-merkkinen auto, jonka turkulainen Viktor Forselius toi myytäväksi toukokuussa 1900. On myös väitetty, että jo elokuussa 1899 olisi tehty ensimmäinen havainto. Tuolloin muun muassa Hufvudstadsbladet-lehti kertoi “moottorivaunusta”, joka olisi liikkunut Helsingin kaduilla herättäen monien mielenkiinnon.
Autoja kohtaan oli silti paljon ennakkoluuloja ja pelkoja eikä tiestokään ollut parhaimmassa kunnossa. Taksit, linja-autot ja kuorma-autot olivat ensimmäisiä, joihin moni pääsi autoilussa tutustumaan. Etenkin linja-auto edisti hyvin kaupallisen maataloustuotannon kasvukehitystä, sillä ne pääsivät sinne mihin junalla tai höyrylaivalla ei ollut mahdollisuuksia päästä.
Mitä enemmän ihmiset saivat autoilusta tietoa ja mainontaa, sitä enemmän kiinnostus myö heräsi. Autokanta tuli alkuun Euroopasta, Ranskasta ja Saksasta ja muuttui myöhemmin amerikkalaisemmaksi. Samoihin aikoihin myös suomalaisten autojen valmistusta alettiin kokeilemaan. Tämä johti ensimmäiseen suomalaiseen autoon nimeltä Finlandia, jota valmistettiin tuolloin neljä kappaletta. Muuhun maailmaan verrattuna Suomessa autoala kasvoi silti hitaasti ja 1920-luvun loppupuolella autoja oli vain yksi 110 asukasta kohti.
Höyryautoista alettiin siirtymään polttoaineella toimiviin autoihin. Tuolloin elettiin silti haastavia aikoja, jolloin polttoainetta jouduttiin toisinaan säännöstelemään hyvinkin tiukasti. Vaikka autojen teknologia oli aivan toisenlaista alkuaikoina, moni perusmekanismi on säilynyt tähän päivään saakka. Suomesta löytyy edelleen useita paikkakuntia, joista löytyy keskeisiä moottorin osia, kuten kiertokanki Iisalmi -nimisestä kaupungista, joka tunnetaan yhtenä suomalaisista teollisuuskaupunkeina.
Auton nousukausi
Autoistuminen käynnistyi Suomessa kunnolla 60- ja 70-luvulla. Osasyynä saattoi olla länsimaisten autojen tuonnin vapautuminen. Talous lähti kasvamaan ja monet siirtyivät töiden perässä kaupungialueille. Tämän myötä uusia teitä rakennettiin paljon ja niistä alettiin huolehtimaan entistä paremmin. 60-luvun lopulla autoistuminen kasvoi 10 prosentin vuosivauhdilla. Monet saattavat muistaa tuolta ajalta autoja, kuten Opel Rekord tai Fiat 600.
Kasvukautta hillitsi hieman 70-luvun öljykriisi sekä 90-luvun lama, mutta näistä löytyi silti hyviäkin puolia. Automarkkina alkoi selkeytymään enemmän ja polttomoottorien valikoimaan tuli uutena lisänä diesel-moottorit. Liikenneruuhkista ja automarketeista alkoi nopeasti tulla 90-luvun ilmiö. Yhtä autoa kohti oli enää 5 suomalaista vuonna 1974 ja myöhemmin 1986 heitä oli enää 3.
Turvavyöt tulivat pakolliseksi osaksi autoja vuonna 1971, vaikka niitä oli valmistettu jo vuodesta 1903 lähtien. Sen käyttö pysyi vapaaehtoisena kuitenkin vuoteen 1975 asti ja takapenkkiläisille turvavyön käytöstä tuli pakollista vasta myöhemmin. Turvavöiden käyttäminen ja yleisten nopeusrajoitusten alentaminen vähensivät myös tieliikenneonnettomuuksia.
Autoista uutisoitiin paljon lehdissä koko ajan. Yksi merkittävimmistä asioista tuohon aikaan oli kuitenkin autolehdistön syntyminen. Ensimmäinen Tuulilasin numero ilmestyi kaikelle kansalle luettavaksi syyskuussa 1963.
Yhden auton kansasta moniautoilijaksi
Jos ihan ensimmäisiä autoja ajoivat vain harvat, niin 80-luvulla ja sen jälkeen perheissä saattoi hyvinkin olla kaksikin autoa. Se ei todellakaan ollut enää harvinaisuus ja ulottui aina maaseudulle asti. Erityisesti 80-luvun loppu oli autokaupalle valtava nousikausi. Autoja myytiin enemmän kuin koskaan aikaisemmin eikä niitä ole yhtä paljon myyty sen jälkeenkään.
Autoilun kasvaessa myös autoista alettiin kehittää mukavampia ja monipuolisempia. Varusteissa alkoi näkymään entistä enemmän ilmastointia, CD-asemia, sähköikkunoita ja paljon muuta. Manuaalivaihteiston rinnalle alkoi tulla yhä enemmän malleja, joissa oli automaattinen vaihteisto.
Erikokoiset autot alkoivat kiinnostamaan kansaa. Kaupungeissa suosittiin enemmän pienempiä autoja, kun taas maaseudulla nähtiin tilavia farmareita ja jopa nelivetoja. Monet ostivat auton käyttötarpeen mukaan vaikka merkkiuskollisiakin silti riitti.
Tekniikkaa, turvallisuutta ja sähköä
Digitalisaatio on muokannut useita eri aloja ja autoala on ehdottomasti yksi niistä. 2000-luvun aikana digitaalisuus ja sähkötekniikka ovat tulleet entistä enemmän osaksi autoja. Nykyautoista on tullut melkein kuin tietokoneita pyörillä - ne seuraavat liikkeitä, jarruttavat ja varoittavat kaistan vaihtamisesta. Monet toiminnot on tuotu autoihin luomaan enemmän turvallisuuden tunnetta, mutta silti herää kysymys - tarvitaanko autoissa todella näin paljon digitekniikkaa?
Bensan ja dieselin vaihtoehdoiksi on alettu valmistamaan sähköautoja tai hybridejä. Jatkuvasti saa lukea uutisista siitä, miten polttomoottorit aiotaan lopettaa kokonaan ihan seuraavan 10-15 vuoden aikana. Tekniikka on muuttunut valtavan paljon. Toisinaan väkisinkin huomaa kaipaavansa yksinkertaisempia aikoja.
Autoilun muistot yhdistävät monia sukupolvia
Aivan kuten erilaisia automalleja, meitä autoilijoitakin on moneksi. Toiset saattavat kiinnittää huomiota enemmän autojen hevosvoimiin ja uusimpaan varustelutasoon. Mutta toisille autoilu merkitsee muistoja. Vai kukapa ei muistaisi omaa ensimmäistä Ladaa tai Toyota Corollaa? Puhumattakaan siitä vaarin ajamasta valkoisesta Volvosta.
Tämän päivän autoiluun liittyy valintoja ja vastuuta: päästöt, kustannukset ja liikkumisen monipuolisuus asettavat haasteita jokaiselle autoilijalle. Tästä huolimatta auto merkitsee yhä todella monille nimenomaan vapautta - mahdollisuutta lähteä juuri silloin, kun siltä tuntuu. Tätä tunnetta ei bussi, juna tai kimppakyyti voi syrjäyttää.
