Varoitusviesti

Tämän lomakkeen lähetystoiminto on asetettu pois päältä.

Vaikeimmat asiat vaativat läheisyyden luomaa turvaa, korostaa syöpätautien erikoislääkäri ja psykoterapeutti Päivi Hietanen. - Jokainen kuoleva äiti, jolta jää pieniä lapsia, piirtyy mieleeni iäksi. Heidän takiaan olen öitänikin valvonut.

"Leenan isä soitti toiselta puolelta Suomea ja kertoi Leenan kuolleen rauhallisesti omaan sänkyynsä. Isä kiitti vielä hoidosta. Puolisen vuotta aikaisemmin olin kertonut kuusitoistavuotiaalle, että hänen keuhkoistaan löytyi solunsalpaajahoidon aikana etäpesäkkeitä. Leenalta oli sitä ennen amputoitu toinen jalka, jotta hänen luusyöpänsä paranisi. ”Jos rukkous auttais, kun ihmiset ei voi”, sanoi Leena. Siitä aamusta on kolmekymmentäviisi vuotta.

Kohtaan työssäni ihmiselon kurjuuden ja ihanuuden. Sen avainkohtien jakaminen, ammatillinenkin, opettaa elämästä paljon. Potilaan kanssa jaetaan tietoa, mutta myös tunteita: iloa ja surua, pettymystä, joskus vihaa ja häpeää. Silloin kun on herkkyyttä eläytyä toisen tilanteeseen, hoitosuhteet ovat työn ydintä ja suuri rikkaus. Aina ei ole niin. ”Hoito oli kyllä teknisesti hyvää, mutta niin teknistä”, kommentoi eräs potilas sairaalakokemustaan. On tärkeää, että lääketieteen opiskelijoita ohjattaisiin taitavasti sellaisiin tehtäviin, joihin he parhaiten soveltuvat, sillä vaihtoehtoja riittää.

Ihmisten hoitamisessa tärkeintä on toivon ylläpitäminen ja surun jakaminen. Toivo voi olla uskoa paranemiseen, mutta jos paraneminen ei ole mahdollista, ainakin parempaan huomiseen. Että diabetes saataisiin kuriin, että viinan juonnin lopettaminen onnistuisi, että paino putoaisi, että uni tulisi. Pääsisi vielä kerran mökille. Parhaimmillaan syntyy luottamus ja tehdään yhdessä ”toivotyötä”.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Maailman muutosvauhti on kova eikä lääketiede elä sen ulkopuolella. Osa vastaanotoista hoidetaan jo nyt skype-puheluiden välityksellä. Se tuo palveluita sinnekin, missä vallitsee lääkäripula. Tekniikan kehittyessä potilaat tulevat osallistumaan yhä enemmän sairauksiensa hoitoon ja hoitavat niistä osan itse. Ei aikaakaan, kun helpoimmat vaivat, kuten tavalliset virtsatieinfektiot, hoituvat ilman lääkäriin lähtöä. Mutta mitä ja miten tunteita voidaan jakaa etänä?

Elämme yksinäisyyden aikaa. Päät painuvat kuin rukouksiin laitteiden ja luurien päälle. Sosiaalisia suhteita hoidetaan sosiaalisessa mediassa. Mutta minkälaisia suhteita julkinen jakaminen mahdollistaa?

"Läsnäolo on se sosiaalinen liima, joka tuo arkeen syvempää merkitystä."

Lääkäreille on tuttua, että kipeimmät kysymykset kysytään usein vasta käsi ovenkahvassa, kun riittävä luottamus on syntynyt.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaikeimmat asiat vaativat läheisyyden luomaa turvaa. Lohtu syntyy katseesta, kosketuksesta ja aidosta läsnäolosta. Tunteet ovat hyvin vaikuttavia voimia: toisinaan raskaita kantaa, toisinaan syvästi tyydyttäviä. Niiden tavoittamisesta riippuu, tuntuuko elämä elämisen arvoiselta vai merkityksettömältä ja tyhjältä. Kosketetuksi tulemisesta jää pysyvä jälki.

Leena ei häivy koskaan mielestäni."

Päivi Hietasen kolumni on julkaistu ET Terveys -lehdessä 3/16. Henkilökuva ilmestyy ET-lehdessä 10/16.

Kysy Päiviltä! Haluatko lähettää kommettisi, terveisesi tai kysyä jotakin Päivi Hietaselta? Lähetä kysymyksesi alla olevalla lomakkeella.

Sisältö jatkuu mainoksen alla