Lämpimät sävyt, kohdevalot ja parvekkeen kesäkeittiö kuuluvat meikkitaiteilija Raili Hulkkosen kotiin. Entäpä, millainen on tyyli juontaja Ellen Jokikunnaksen messuasunnossa?

Vantaan asuntomessuilla voi kurkistaa, miltä suomalaisjulkkisten sisustustyylit näyttävät.

NCC kutsui Raili Hulkkosen sisustamaan 51 neliön kaksion Spinelli-kohteeseensa. Raili valitsi seinien väriksi kovan valkoisen sijasta pehmeän harmaan nutrian ja katseenvangitsijaksi petroolinvärisen sohvan.

– Valkoinen ja metalli on toki tyylikästä, mutta minun makuuni liian kylmää. Sitä paitsi on virheluulo, että tumma pienentää, Raili huomauttaa.

Railin nuoruuden kodeissa väri-iloa riitti.

– Ensimmäistä kertaa asuin yksin 1960-luvulla. Silloin minulla oli oranssi eteinen, vaaleansininen olohuone ja liila wc, jossa kaikki pikkutavarat olivat turkooseja, Raili nauraa.

Lue myös: Raili Hulkkonen kertoo, kuka itkee eniten Vain elämää -kuvauksissa

Kahdeksan vuotta sitten omassa kodissa

Merellisestä Espoon Olarista on tullut Railille rakas. Sinne hän asettui miehineen jo 70-luvulla. Nyt kotina on kerrostalokolmio. Taloyhtiössä on oma pieni kuntosali ja uima-allas. Nykykoti on pariskunnalle pian entistä sopivampi, kun taloyhtiön remontissa taloon saadaan hissi ja Railin kovasti kaipaamat autotallit.

– Välillä tulee mieleen, että olisi ihana asua keskustassa, missä kaikki on lähellä, elokuvat ja teatterit. Mutta mieheni on ahkera liikkuja ja lapsemmekin asuu tässä lähellä, joten tänne me jäämme.

Omasta mielestään Raili ei ole erityisen ahkera sisustaja. Hän uusi kotinsa viimeksi kahdeksan vuotta sitten.

– Käytin silloin asiantuntijan palveluja. Se kyllä tuli maksamaan, mutta oli silti mielestäni järkevä ratkaisu.

Mielenkiintoinen artikkeli:
Raili Hulkkonen: "Harventaminen on ihanaa”

Messuasunnon sisustus innosti Railin pohtimaan pientä sävynvaihtoa omaan kotiin.

– Haluaisin muuttaa kotimme ruskeat seinät nutrian värisiksi, kuten messuasunnossani. Kalusteita ja esineistöä en tahdo lisää, päinvastoin, niitä voisi olla nykyistä vähemmänkin. Monet vain ovat lahjaksi saatuja, joten niistä ei raaski luopua.

Yhden heikkouden nainen

Kotinsa valaistuksessa Raili suosii rauhoittavia kohdevaloja. Yleisvaloja hän karttaa.

Keittiönsä ja olohuoneen välillä Raililla on esteetön näköyhteys. Keittiössä hän haluaa pitää paljon käytetyt ainekset kätevästi esillä, esimerkiksi koreissa.

– Pidän avoimista tiloista. Esimerkiksi mökillä minulla keittiössä on ritilä, johon pistän roikkumaan kaikenlaista helposti napattavaksi.

Suosittelemme:
Julkkismeikkaajalta saa kauneusvinkin vaikka kassajonossa

Vaikka Raili haaveilee tavaramäärän vähentämisestä, yksi heikkous hänellä on.

– Olen lasifriikki. Laseista en varmaan voi luopua.

Uusin laitehankinta keittiöön on smoothiekone. Sitä Raili käyttää joka päivä.

Olarin-kodin iso parveke on käytössä kaiken kesää ruuanlaittoon ja oleskeluun.

Vieraisilla Railin huomio kiinnittyy kylpyhuoneeseen.

–Siisti ja selkeä tila, jossa on ripaus asukkaita kuvaavaa kauneutta, sellaista arvostan. On aina mukava nähdä koti, jossa asukkaiden oma tyyli tulee esiin.

Himosisustaja Ellenin ja Ollin taidegalleria

Spinellissä (kuva yllä) on myös kahden muun julkkiksen sisutusmaulla toteutetut asunnot.

Juontaja ja toimittaja Ellen Jokikunnaksen sisustamassa kaksiossa on hänen itsensä tekemiä ja tuunaamia huonekaluja ja esineitä. Toisin kuin Railin rauhallisen tyylikkäässä asunnossa, Ellenin olohuoneessa kukat kukkivat tapeteissa ja makuuhuone hehkuu turkoosia.

Rokkari Olli Hermanin sisustamasta yksiöstä tuli kasarihenkinen taidegalleria, josta ei väriä puutu.

Asuntomessut Vantaan Kivistössä 10.7.–9.8., asuntomessut.fi

Kirsi Lihr-Koistinen, 68, halusi löytää perintöhuonekaluille ja monille tauluille oikeat paikat uudessa, aiempaa pienemmässä kodissaan. Hän palkkasi avukseen ammattilaisen.

Talonpoikaishuonekalut ja modernit Artek-kalusteet on sijoitettu omiksi ryhmikseen huoneen vastakkaisiin päihin samalla tavalla kuin Kirsi Lihr-Koistisen vanhassa kodissa. Valokin virtaa ikkunoista sisään melkein samasta suunnasta.

Kirsi on juuri muuttanut neljän huoneen asunnosta liki 50 neliötä pienempään kaksioon Helsingin keskustaan. Valoisassa ja avarassa olohuoneessa näyttää ja tuntuu hämmästyttävän samalta kuin entisessä.

Se vaati hurjasti työtä – ja monta vaikeaa päätöstä.

Vanhaa arvotavaraa

Kirsi ehti asua Helsingin Lauttasaaressa parikymmentä vuotta, ensin yhdessä puolison kanssa ja miehen kuoltua viimeiset kuusi vuotta yksin. Kun 1960-luvulla rakennettuun taloon ryhdyttiin suunnittelemaan putkiremonttia, Kirsi päätti muuttaa.

Vuosien varrella kotiin oli kertynyt arvokkaita huonekaluja ja esineitä, osa perittyjä, osa yhdessä miehen kanssa hankittuja.

Oli iso patinoitunut puupöytä, komea sivustavedettävä puusohva sekä Alvar Aallon suunnittelemat nojatuoli, tarjoiluvaunu ja Enkelinsiivet-jalkalamppu.

Alvar Aallon tarjoilupöydän ja Hannu Väisäsen teoksen Kirsi Lihr-Koistinen halusi ehdottomasti mukaansa.
Alvar Aallon tarjoilupöydän ja Hannu Väisäsen teoksen Kirsi Lihr-Koistinen halusi ehdottomasti mukaansa.

Kirsin äidiltä oli jäänyt kaksi vanhaa kapiokirstua, joista toisen kannessa on vuosiluku 1806. Iso vitriinikaappi oli täynnä Arabian astioita, Teemaa ja Paratiisia. Seinillä riippui kymmenittäin tauluja ja grafiikkaa.

Kirsi päätti käyttää karsintaurakassa ammattilaisen apua. Hän palkkasi työhön sisustussuunnittelija Niina Ahosen.

– Olimme tavanneet Niinan kanssa joskus ohimennen työkuvioissa. Muistin hänet myös Pientä pintaremonttia -sisustusohjelmasta, jossa stailaajat kilpailivat ideoillaan. Pidin hänen tyylistään ja ajattelin, että hän olisi juuri oikea henkilö, Kirsi kertoo.

Puusohvalla on tarina

Kirsi ja Niina listasivat kaikki esineet ja kävivät ne yksi kerrallaan läpi. Mikä lähtisi mukaan, mistä voisi luopua?

Tavoitteena oli tehdä uudesta asunnosta kiva ja samalla tavalla Kirsin näköinen kuin edellinenkin.

– Näin syntyy jatkuvuuden tuntua. Halusin, että Kirsi tuntee heti olevansa kotona, Niina sanoo.

Sisustussuunnittelija Niina Ahonen etsii Aallon valaisimelle sopivaa paikkaa.
Sisustussuunnittelija Niina Ahonen etsii Aallon valaisimelle sopivaa paikkaa.

Suurin haaste oli saada mahdollisimman iso osa Kirsin tavaroista mahtumaan vähäisempiin neliöihin. Eri aikakausilta peräisin olevien tavaroiden yhteensovittaminen sen sijaan oli Niinan mielestä helppoa.

– Kun laitetaan eri tyylejä rinnakkain, lopputulos on raikkaampi kuin jos kaikki huonekalut olisivat samaa tyyliä.

Niina Ahonen piirsi Kirsin uudesta kodista mallin, jossa näkyy huonekalujen sijoittelu.
Niina Ahonen piirsi Kirsin uudesta kodista mallin, jossa näkyy huonekalujen sijoittelu.

Eniten pähkäilyä Niinalle tuotti sivustavedettävän puusohvan ja suuren pöydän sijoittelu uuteen kotiin. Puusohva oli alun perin Niinan karsintalistalla, mutta Kirsi ei voinut luopua sohvasta. Sivustavedettävä oli hänen isovanhempiensa aviovuode Strömforsin ruukkialueella, ja Kirsin isä on syntynyt siinä.

– Vietin lapsuuteni kesät mummolassa. Makuuhuoneessani oli iso pelottava fiikus, ja joka aamu kömmin tähän sohvaan turvaan isoäidin viereen.

Olohuoneen pöydän ääressä on neljä taidokkaasti veistettyä tuolia. Kaksi niistä on tehnyt Kirsin äidinpuoleinen isoisä, joka oli poikakoulun rehtori ja käsityön opettaja.

– Suvun perinteet saavat nyt uuden elämän täällä, Kirsi toteaa tyytyväisenä.

– Vanhan ja uuden yhteensovittaminen oli paljon helpompaa ammatti laisen kanssa, Kirsi sanoo tyytyväisenä.
– Vanhan ja uuden yhteensovittaminen oli paljon helpompaa ammatti laisen kanssa, Kirsi sanoo tyytyväisenä.

Hyvästit perintökellolle

Läheskään kaikki tavarat eivät mahtuneet mukaan, ja Kirsi joutui tekemään kipeitäkin valintoja. Myyntiin meni esimerkiksi äidinäidiltä peritty vanha kaappikello, jonka sisällä oli sodanaikaisesta turvavarastoinnista kertova leima Paula Manström, Kaivokatu 4. Kellolle ei löytynyt kaksiosta paikkaa.

– Omatuntoani kolkuttaa, koska kello selviytyi sodista, mutta minä lapsenlapsi laitoin sen menemään. Pelkään kostoa ylhäältä, Kirsi sanoo leikillään.

Myös Aallon suunnittelema Pikku-Paimio, iso kangasnojatuoli ja kangassohva saivat lähtöpassit.

Kirsi hankkiutui tavarasta eroon monin tavoin. Hän lahjoitti tavaroita ystävilleen ja myi niitä internetin kauppapaikoilla. Myös antiikki-ihmisiä kävi hänen luonaan ostoksilla. Kaupaksi kävi muun muassa täydellinen 12 hengen ruoka-astiasto. Kirjat kelpasivat antikvariaattiin, mutta hintaa niistä ei herunut.

Heljä Liukko-Sundströmin keraamisten taulujen kokoelma löysi paikkansa olohuoneesta vitriinin vierestä.
Heljä Liukko-Sundströmin keraamisten taulujen kokoelma löysi paikkansa olohuoneesta vitriinin vierestä.

Arvotaulut Outi Heiskasesta Hannu Väisäseen riippuvat nyt uuden kodin seinillä, samoin näyttävä kokoelma Heljä Liukko-Sundströmin keraamisia seinätauluja. Grafiikasta mahtui uuteen kotiin vain pieni osa.

Kirsillä on iso kokoelma saksalaista ja itävaltalaista grafiikkaa ajalta, jolloin hän työskenteli pankkialalla Itävallassa.

– Kun yritin myydä niitä, antiikkikauppias totesi suomalaisten olevan sellaisia patriootteja, että haluavat vain kotimaista taidetta tai Arabian astioita, Kirsi huokaa.

Luopumisen vastapainoksi uuteen kotiin tehtiin pieniä hankintoja: vuoteeksi avautuva nojatuoli vierasta varten, Lokki-kattolamppu, verhot ja koristetyynyjä.

Uusi sivu elämässä

Ystävät auttoivat Kirsiä pakkaamaan mukaan lähtevät tavarat, ja niiden siirrosta vastasi muuttofirma.

Avuntarve ei kuitenkaan päättynyt pakkaus- ja muuttoapuun, sillä Kirsi kärsii vaivoista, jotka heikentävät liikunta- ja toimintakykyä. Hän sopi Niinan kanssa, että tämä vastaa koko prosessin organisoimisesta ja valvomisesta.

Niina luonnehtii Kirsin toimeksiantoa karsivaksi muuttostailaukseksi avaimet käteen -periaatteella.

Kauniisti patinoitunut kapiokirstu on Kirsin äidin peruja.
Kauniisti patinoitunut kapiokirstu on Kirsin äidin peruja.

Asuntojen myyntistailaukset ovat Niinan varsinainen leipälaji, mutta muuttostailausten kysyntä on hänen mukaansa kasvussa. Kalenterissa odottaa jo seuraava keikka: vanhempi pariskunta muuttaa pois 400 neliön talosta.

– Heidän tilanteensa on sama kuin Kirsin: tietyssä elämänvaiheessa halutaan siirtyä isommasta pienempään, esimerkiksi omakotitalosta kerrostaloon. Ilmiö koskettaa etenkin suuria ikäluokkia, joilla on vuosikymmenien kerrostumat tavaraa.

Irtaimiston, valokuvien ja niihin liittyvien muistojen läpikäyminen voi olla terapeuttista. Luopumalla aiemmin välttämättöminä pitämistään tavaroista voi ikään kuin päättää yhden vaiheen elämässään ja kääntää kokonaan uuden lehden.

Kirsi sanoo tunnistavansa ilmiön.

– Minulla on miesvainajalleni kuulunutta tavaraa, kuten vaatteita, silmälasit ja lompakko, joihin en ole vielä pystynyt koskemaan. Nyt on varmaan korkea aika ja oikea hetki hankkiutua niistä eroon.

Lue sisustussuunnittelija Niina Ahosen vinkit:

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 6/2018.

Stailaten pienempään

  • Avaimet käteen -paketti sisältää suunnittelun, muuton organisoinnin, huonekalujen paikalleen laiton, uusien kalusteiden hankkimisen ja valvonnan¨.
  • Kaikki alkaa 1–2 tunnin ideointikäynnistä, joka maksaa noin 300 euroa. Joillekin se riittää.
  • Kirjallisessa urakkatarjouksessa kerrotaan, mitä työ sisältää. Lisätöistä neuvotellaan ja sovitaan aina erikseen. Käytäntö on sama kuin rakennus- ja remontti­hommissa.
  • Stailaukselle on vaikea asettaa valmista listahintaa. Työ jakaantuu moneen osaan ja vaiheeseen, ja toimeksiannot ovat erilaisia.
  • Itse suunnittelu tapahtuu tuntihinnoittelun mukaan. Tavan­omainen veloitus on 60–80 euroa tunti.
  • Lisäkustannuksia syntyy esi­merkiksi apu- ja muuttomiehistä ja tavaroiden siirtämisestä uuteen asuntoon.
  • Kirsin projektia tehtiin kolmen viikon aikana.
  • Laskuun tulee erittely. Suunnittelusta sekä siivous- ja kasaamis­palveluista saa kotitalousvähennyksen, muuttokustannuksista ei.

Minna Kettunen ja Jarkka Rissanen pelastivat Lapinlahdella sijaitsevan Väärnin pappilan. Sen rauhasta tuli heidän elantonsa.

Hinta oli taiteilijaperheelle mahdollinen, tuhat euroa koko talosta. Kirjailija Minna Kettunen, 49, ja muusikko Jarkka Rissanen, 60, olivat ainoat, jotka tekivät tarjouksen kuusi vuotta tyhjillään olleesta 250-neliöisestä pappilasta. Talo oli pahoin rapistunut.

– Idean saimme ystävältämme Tatu Ollikaiselta. Hän soitti ja intoili: "Te olisitte sopiva isäntäpari Väärnin pappilaan." Haukuin ajatuksen täysin järjettömäksi ja Tatun myös. Ehdottaa nyt moista kahdelle tumpelolle tyhjätaskulle! Minna muistelee.

Joskus järjettömät ideat ottavat kuitenkin valtoihinsa ja alkavat toteutua.

– Soitin Jarkalle ja kerroin Tatun terveiset. Jarkka vastasi, että ihan mahtava idea. Se oli sillä päätetty. Ei järjen häivää ollut sinä hetkessä, Minna sanoo.

Väärnin pappila nousi unohduksesta elämään. Minna Kettunen johti rakennustöitä ja Jarkka Rissanen hoiti lapset.
Väärnin pappila nousi unohduksesta elämään. Minna Kettunen johti rakennustöitä ja Jarkka Rissanen hoiti lapset.

Antaa miehen kaivaa

Kaupat syntyivät toukokuussa 2006, ja alku näytti lupaavalta. Paikkakunnalta löytyi perinnerakennuksiin erikoistunut arkkitehti Hannu Puurunen, ja EU:n rakennusperinteen tukikassasta heltisi rahaa korjaussuunnitelmiin. Töihin päästiin toukokuussa 2007, mutta juuri silloin rahoitussuunnitelma petti.

– Olimme laskeneet myös osan varsinaista remonttia EU-tukien varaan, mutta niiden jakoperusteet muuttuivat ja jäimme ilman, Minna kertoo.

– Kyllä se tyhjää nielasutti. Kun kerroin uutisen Jarkalle, hän totesi, että mies kaivaa pihalla, joten antaa miehen kaivaa. Päätimme kävellä pankkiin.

Remontin alkuperäinen kustannusarvio oli yltiöoptimistinen, 350 000 euroa.

– Summa tuplaantui. Laskin joskus huvikseni, että nykyisillä keikkaliksoillani minulta kuluisi osuuteni maksamiseen 111 vuotta, Jarkka kertoo.

Suuressa salissa on tilaa juhlille, taide-esityksille ja virrenveisuulle.
Suuressa salissa on tilaa juhlille, taide-esityksille ja virrenveisuulle.

Isä hoitaa lapset

Pariskunnan työnjako oli remonttivaiheessa selvä. Minna hoiti projektijohtamisen, Jarkka lapset.

– Minna on maalaistalon tyttö, joten hänellä oli jonkinlainen käsitys siitä, miten työporukoita johdetaan. Minä sovin paremmin lastenhoitoon, Jarkka perustelee.

"Osa pelkäsi, että pappilasta tulee rokkiluola."

Pappila yhtiöitettiin heti hankkeen alkutaipaleella. Moni merkitsi osakkeita kannatushengessä, ja ensimmäisestä osakeannista kertyi 100 000 euroa pääomaa. Pankkilainaa tarvittiin puolisen miljoonaa. Remontti valmistui puolessatoista vuodessa.

Väärnin nykyinen pappila ehti toimia paikkakunnan pappien asuinsijana 155 vuotta.
Väärnin nykyinen pappila ehti toimia paikkakunnan pappien asuinsijana 155 vuotta.

Minna ja Jarkka halusivat Väärnistä vanhan ajan pappilan, jossa asutaan, mutta joka on myös auki yleisölle. Järjestelyssä on hyvät ja huonot puolensa. Ensin hyvät.

– Toisinaan saa olla kotona keikalla, Jarkka aloittaa.

– Minulle tämä elämänmuoto on kotoa maalta hyvin tuttu. Koti ja työ ovat lomittain, ja työt vaihtuvat selvästi vuodenajan mukaan. Talvikauden kirjoitan, vapusta ruskakauteen on vilkkaampi aika ja muita töitä. Tässä on myös se ihana puoli, että vierailta kuulee koko ajan tarinoita, Minna jatkaa.

Entä ne huonot?

– Lomaa pappilasta on vaikea pitää. Saamme edelleen myös yllätysvieraita. Jos on oman rauhan tarpeessa, he eivät ihan aina jaksa ihastuttaa.

Jarkka on vallannut pappilan piharakennuksesta itselleen työhuoneen ja studion.
Jarkka on vallannut pappilan piharakennuksesta itselleen työhuoneen ja studion.

Perinteinen kulttuuripappila

Alussa kaikki eivät olleet vakuuttuneita taiteilijapariskunnan ja pappilan yhteensopivuudesta.

– Osa seurakunnan luottamushenkilöistä taisi pelätä, että pappilasta tulee rokkiluola, Minna sanoo.

Toisin kävi. Toiminta on perinteistä pappilamenoa: vihkimisiä, perhejuhlia, veisuuta, yhdessäoloa ja kulttuuria. Palkkansa pappilan isännät saavat tilavuokrana, esiintymispalkkiona ja kahvilan pitäjinä.

Pappilat ovat aina olleet sivistyskeskuksia, joiden kautta viljelyideat, rakennustyylit ja kulttuuriharrastukset ovat levinneet lähiseuduille. Väärnin pappilan tunnetuin asukas on kirjailija Juhani Aho, jonka isä toimi seurakunnan apupappina. Rakennuksessa ovat asuneet myös virsirunoilija K. M. Kiljander ja Kotimaa-lehden ensimmäinen päätoimittaja Pekka Brofeldt.

– Minulla on kestolotto vetämässä. Jos tärppää, perustan saman tien tutkimusohjelman Suomen pappiloista, Minna lupaa.

Muistolaatta muistuttaa Väärnin pappilassa 1860-luvulla asuneesta Juhani Ahosta.
Muistolaatta muistuttaa Väärnin pappilassa 1860-luvulla asuneesta Juhani Ahosta.

Hiukan erilainen bisnesidea

Väärnin pappilassa varttuu tällä hetkellä kaksi nuorta miestä, joiden harrastusten myötä salissa on järjestetty muun muassa elokuvien ensi-iltoja.

– Kun meidän Eino oli ensimmäisellä luokalla, hän kysyi, kuka vastaa pappilasta sitten, kun sinä kuolet. Totesin, että varmaan sen lapset perivät. Eino mietti hetken ja tarkensi: "Siis minä ja Kalle aviovaimojemme kanssa." Kyllä nauratti, mutta mukavahan se olisi, jos tästä pääsisi joskus eläkkeelle, Minna myöntää.

Pappilan remontissa lattialautojen alta löytyi lasinegatiiveja, joista on vedostettu kuvia seinille.
Pappilan remontissa lattialautojen alta löytyi lasinegatiiveja, joista on vedostettu kuvia seinille.

Jos pappilassa ei asu ketään, jotain oleellista häviää.

– Pelkkinä juhlatiloina pappiloista tulee kolkkoja. Moni sanoo meille spontaanisti, että voi mikä rauha ja siunauksen tunne täällä on, ei haluaisi lähteä poiskaan. Noita tunteita me haluamme vaalia, Minna linjaa.

Väärnin pappilan tarjottavat ovat yksinkertaisia: tarinoita, kohtaamisia, yhteislaulua, pientä purtavaa ja juurevaa musiikkia. Pappilan kiireetön tunnelma tuntuu hiljentävän jopa meluisat koululaisryhmät.

– Meidän todellinen bisnesideamme on tämä pappilan rauha, Minna sanoo.

Artikkeli on julkaistu myös ET-lehden numerossa 16/2017.

Väärnin pappila

  • Nykyinen Väärnin pappila valmistui vuonna 1839.
  • 1860-luvulla Väärnissä syntyi ja asui Helsingin Sanomien edeltäjän Päivälehden perustajiin kuulunut kirjailija ja toimittaja Juhani Aho (1861-1921). Hänen isänsä työskenteli Lapinlahdella apupappina.
  • 1920-luvulla pappilan yläkertaan tehtiin huoneet ja etelänpuoleinen julkisivu sai uusia ikkunoita. Pappisperheitä asui talossa vuoteen 1994 saakka. Sen jälkeen pappila oli vuokralla.
  • Vuonna 2001 Lapinlahden seura-kunnan aloittama remontti keskeytyi purkuvaiheessa. Pappila jäi kylmilleen kuudeksi vuodeksi.
  • Minna Kettunen ja Jarkka Rissanen ostivat pappilan vuonna 2006 tuhannella eurolla. Pää- ja piharakennuksen sekä pihan kunnostus kesti 1,5 vuotta ja maksoi noin 700 000 euroa.
Voimme hyvin luonnostamme

Taiteilijapariskunta pelasti Juhani Ahon synnyinkodin: "Osa pelkäsi, että teemme pappilasta rokkiluolan"

Hieno ja kunniakas työ! Valtavasti järkeä, alusta asti. Tuo on asuinkelpoinen kymmeniä/satoja vuosia sen jälkeen kun nyt uudet, ylitekniset keinomateriaali-muovilaatikot on purettu ja viety ongelmajäte keräyksiin. Kaikkea hyvää Luonnollisten ja perinteikkäiden arvojen palauttajalle!
Lue kommentti