Martta-yhdistyksen köksänvastaava Katri Haverinen:

Katri Haverinen rakastaa leipomista. Viikoittain syntyy niin makeita kuin suolaisia lämpimäisiä, joiden reseptit hän on oppinyt Lyyli-mummultaan. Katso herkulliset ohjeet tämän jutun perästä.

Kiteen Kesälahdella asuva Katri Haverinen on ahkera leipoja. Viikoittain syntyy niin makeita kuin suolaisia lämpimäisiä.

– Asun äidin vanhalla kotitilalla. Lapsena asuin Lahdessa mutta olin täällä kesäisin ja opin Lyyli-mummulta pullanteon jo alle kouluikäisenä. Nyt mummu, 86, asuu kirkolla ja viemme hänelle usein pullapitkon lämpimäiseksi, Katri kertoo.

Katrin mielestä leipomisessa mukavinta on suunnittelu. Usein hän miettii Villen, 12, ja Iidan, 10, kanssa, että mitä kivaa leivottaisiin. Iida varsinkin on innokas leipoja.

– Katson paljon ohjeita netistä vaikka keittokirjojakin on kertynyt, ja reseptilaatikko on ihan täynnä. Seuraan kinuskikissan leivontablogia.

– Kun joku onnistuu oikein hyvin, tulee hyvä mieli. Ja pullataikinan pyörittely on hyvin terapeuttista ja rentouttavaa, ja leipomisen tuoksu on kotoisa. Hyvä korvapuusti on pehmeän kuohkeaa. Taikinassa pitää olla makeutta ja kardemummaa tarpeeksi.

Koko suku keittiössä

Katri leipoo perheelleen sämpylät ja kauraleivän, mutta ruisleivän ostaa kaupasta. 

– Minulla on leivinuunikin, mutta olen siinä vasta opetteluvaiheessa. Lämpötilan säätö on hankalampaa kuin sähköuunissa. Olen leiponut siinä ruisleipää. 

Silloin leivinuunia tohotetaan, kun paistetaan karjalanpiirakoita suvun naisten kesken jouluksi, juhannukseksi ja juhliin.

– Silloin meitä on pulikan ääressä äitini Irene, tädit Elli, Kirsti, Paula, Marja-Liisa ja Päivi. Lyyli-mummukin on usein mukana, leivomme täällä meillä.  Serkkujakin on joskus mukana, se on oikein sosiaalinen tapahtuma.

Katri on ollut martta-toiminnassa mukana jo 15 vuotta, ja Iida-tytärkin on jo siellä.

– Meillä on positiivinen porukka ja yhdessä tekemisen meininki. Olen kolmatta vuotta mukana marttojen hallituksessa. Olen myös köksävastaava eli järjestän marttailtoihin tarjottavat. Joko teen itse tai delegoin asian muille. Kokoonnumme kerran kuussa Martta-kammariin.

Kerro meille: Mikä on suurin ongelma sinkun ruokataloudessa?

Martat monessa mukana

Martat ovat monessa mukana. He hoitavat kahvituksen esimerkiksi Lainan päivänä kirjastoon. Kesälahdella on juoksutapahtuma, jossa martoilla kioski. Katri leipoo sinne juustosarvia ja kääretorttua.

Katri hemmottelee läheisiään leipomalla. Ex tempore tulee leivottua jotain helppoa tai sitten kokeiltua jotain ihan uutta. Suklaakuivakakku on mahtavaa, kun sen peittää kermavaahdolla!

– Meillä käy älyttömän paljon vieraita, joten leivonnaisia kuluu. Itse olen nyt dieetillä, sillä harrastus näkyy vyötäröllä.

Katri on erityisen innostunut kolmiulotteisten fantasiatäytekakkujen luomisesta ja haluaisi oppia niiden teosta lisää.

– Synttärikakkuja suunnittelemme aina lasten kanssa pitkään. On ollut palmu, Turtlesin pää ja pikku Myy. Teen kuorrutteen sokerimassasta. Tilaan ainekset confetti-nettikaupasta.

Katri käy mielellään kahviloissa maistamassa muidenkin leipomuksia. Hän suosittelee Kiteellä kahvila Vilhelmiinaa, jossa on ihanaa juusto- ja hyytelökakkua.

Suosittelemme: Viikon ruoat 60 eurolla – katso 7 päivän ohjelma

Katri Haverinen

  • Syntynyt 1978 Lahdessa, asuu Kiteen Kesälahdella
  • Koulunkäyntiavustaja, opiskelee sosionomiksi
  • Puoliso ja kaksi lasta
  • Harrastaa leipomista, neulomista ja virkkaamista

 

Porkkanamuffinit eli kuppikakut

  • 4 munaa
  • 2 dl sokeria
  • 4 dl vehnäjauhoa
  • 2 tl soodaa
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 2 dl sulatettua voita, margariinia tai öljyä
  • 6 dl porkkanaraastetta

Päälle:

  • 400 g maustamatonta tuorejuustoa
  • 70 g voita
  • 1 1/2 dl tomusokeria
  • 75 g ranskankermaa

"Arkisin leivon yksinkertaista, kaikki vain sekoitetaan taikinaksi, kuten kuppikakut."

1. Vaahdota munat ja sokeri.

2. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne varovasti muna-sokerivaahtoon.

3. Lisää rasva ja porkkanaraaste. Täytä muffinivuoat 3/4 täyteen.

4. Kypsennetään 175 asteessa noin 20 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. Anna jäähtyä.

5. Vatkaa tuorejuusto, pehmeä voi ja tomusokeri keskenään ja lisää ranskankerma. Pursota muffinien päälle ja koristele fariinisokerilla tai pähkinärouheella.

 

Suklaakeksit

  • 5 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 3 rkl kaakaojauhetta
  • 3 tl leivinjauhetta
  • 1 tl suolaa
  • 250 g sulatettua voita tai margariinia
  • 1 dl sokeria
  • 2 dl fariinisokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 2 munaa
  • 200 g suklaata
  • 1 dl kookoshiutaleita

"Suklaapikkuleivillä ilahdutan lapsia."

1. Yhdistä vehnäjauhoihin kaakaojauhe, leivinjauhe ja suola.

2. Sekoita voisulaan sokerit, ja lisää munat yksitellen hyvin vatkaten.

3. Lisää jauhoseos joukkoon. Pilko suklaa pieniksi murusiksi ja lisää ne taikinaan kookoshiutaleiden kanssa. Sekoita taikina tasaiseksi.

4. Nostele lusikalla nokareita pellille ja taputtele ne hiukan litteäksi. Jätä kuitenkin leviämisvaraa. Paista 175 asteessa noin 10 minuuttia.

 

Juustosarvet

  • 5 dl vehnäjauhoja
  • 3 dl sämpyläjauhoja
  • 200 g voita tai margariinia
  • 50 g hiivaa
  • 1 tl suolaa
  • 2 1/2 dl maitoa
  • 4 dl juustoraastetta
  • täytteeksi tuorejuustoa ja kinkkusuikaleita
  • voiteluun muna
  • koristeeksi juustoraastetta tai siemeniä

"Juustosarvet ovat herkulliset iltapalat."

1. Nypi jauhot ja voi murumaiseksi seokseksi.

2. Liuota hiiva ja suola maitoon ja yhdistä se jauho-rasvaseokseen.

3. Lisää juustoraaste ja sekoita taikina tasaiseksi.

4. Jaa taikina kolmeen osaan ja kauli niistä ympyrä, jonka jaat 6–8 osaan.

5. Laita jokaiselle palalle nokare täytettä ja kääri sarviksi.

6. Kohota hyvin liinan alla, voitele munalla ja paista 175 asteessa 15–20 minuuttia.

Eläkeläisillä on monia pieniä iloja, joista he työelämässä ollessa vain unelmoivat. Voi valvoa myöhään, käydä päivällä elokuvissa tai pitää yöpaitapäivän, jolloin ei edes poistu kotoa. 

Ne pienimmät ilot ovat usein suurimmat.

Kysyimme eläkeläisiltä, mikä heidän elämässään on nyt parasta. Mikä näistä ilahduttaa tai ilahduttaisi sinua eniten?

  1. Saan nukkua niin myöhään kuin huvittaa ja lukea aamulla lehteä vaikka puoleenpäivään.
  2. Voin katsella yömyöhään Netflixistä elokuvia, jos siltä tuntuu. Aamulla ei tarvitse olla pirteänä työvalmiudessa! 
  3. Liikunnalle on enemmän aikaa kuin työelämässä. Päivällä on jumpissa ja uimahallissa väljää ja mukavaa.
  4. Voin nauttia kulttuuriannoksen jo päivällä. Monissa teattereissa ja elokuvateattereissa on päivänäytöksissä eläkeläishintoja.
  5. Kokeilen uusia lounaspaikkoja. Monista ravintoloista saa päivällä eläkeläisalennuksia.
  6. Elän ex tempore -elämää. Päätän vasta aamulla, mitä teen. Ostan vaikka halvan bussilipun lähikaupunkiin ja käyn siellä retkellä.
  7. Tunnen itseni tärkeäksi. Voin hoitaa sairastunutta lastenlasta tai vaikka naapurin lasta. Auttaminen tuo hyvää mieltä kaikille.

Plussaelämää lastenlasten kanssa

Helsinkiläinen Aira Väisänen, 66, kertoo alkukriisin jälkeen nauttineensa eläkkeelläolosta.

– Olen uutisnälkäinen, uppoudun aamuisin Helsingin Sanomiin ja seuraan monia nettisivuja. Käyn pari kertaa viikossa liikunnassa, saman verran muissa ryhmäharrastuksissa. Yllättäen olen muuttumassa kulttuurimummoksi, koska saan liput elokuviin ja teattereihin päivä- tai eläkeläishinnoin. Tuntuu ylelliseltä istua elokuvissa kello 12. Opiskeluaikaisen ystävättären kanssa kokeilemme kerran kuussa uutta ruokapaikkaa. Lounasaikaan monissa ravintoloissa saa eläkeläisalennuksen. 

Aira toteaa myös olevansa onnekas, kun voi ja saa olla mukana 7- ja 4-vuotiaiden tyttärenpoikien arjessa. Hän oli itse aikoinaan kahden tytön kiireinen yksinhuoltaja, ja muistaa, että säätämistä riitti.

– Tunnen, että minua tarvitaan. Voin olla pojille yhtenä lisävoimavarana toisten isovanhempien lisäksi. Pääsen taas leikkimään piilosta ja tutustumaan poikaenergiaan!

Vuorotyötä tekevien vanhempien päivät vaihtelevat ja venyvät. Airalle napsahtaa yleensä pari iltapäivää viikossa, joskus lauantai tai sunnuntai tai muutama sairaspäivä.

– Nämä eivät rasita minua yhtään. Läheisyys tuo iloa puolin ja toisin.

Aira on huomannut, että eläkkeelläkin pitää olla sovittuja aikatauluja, tapaamisia ja tapahtumia. Muuten viikoista tulee pelkkää löysää puuroa. Elämänlaatu on paljolti oman uteliaisuuden ja aktiivisuuden varassa.

– Varsinkin yksinasuvan on opeteltava sitkeästi itsensä johtajaksi, koska työpaikan pomo tai kukaan muukaan ei enää kerro, mitä tänään tai huomenna pitäisi tehdä. Ja silti parasta on arjen väljyys, mahdollisuus tarttua yllätyksiin, katsella rauhassa pihlajassa herkuttelevia tilhiä tai lukea kirjaa vielä silloinkin, kun työikäiset menevät nukkumaan.

Kuntoilua ja kirjoittamista

Järvenpääläinen Raili Ojala-Signell, 67, löysi kuntoilun vasta eläkkeellä, vaikka pyöräily ja kävely ovat aina olleet osa arkea.

– Menin kolmen kuukauden ohjattuun ryhmään, jossa opetettiin kädestä pitäen eri liikuntavaihtoehtoja. Liikkumisesta tuli osa arkeani. Nykyisin käyn ainakin kolmesti viikossa jumpissa tai kuntosalilla. Senioreiden ohjattu kuntosalitreeni on tuonut elämääni uusia ystäviä. Myös talviuinti on tärkeää. Loka-huhtikuussa käyn jumpan jälkeen avannossa, Raili kertoo.

Kirjoittajaryhmät ovat täynnä eläkeläisiä, joilla vihdoin on aikaa tutkia muistiinpanoja ja vanhoja valokuvia. Raili kirjoitti omakustanteena elämänkertansa vuonna 2014 ja ystävänsä Aunen elämänkerran vuonna 2016. Raili on kuurojen vanhempien kuuleva lapsi, ja työtäkin hän teki kuulovammaisten parissa.

– Olen skannannut sukulaisten ja tuttavien valokuva-albumeita lapsuuteni ja nuoruuteni Säynätsalon kuurojen yhteisöstä, retkistä, juhlista sekä vierailuista. Kuvia on noin 1500, ja aion tehdä niistä Ifolorin ohjelmalla valokuvakirjan. 

Raililla on etäavomies. Molemmat elävät omissa kodeissaan 40 kilometrin päässä toisistaan.

– Se on meille paras ratkaisu. Arkipäivät rauhoitamme omille jutuillemme. Viikonloput ovat yhteistä aikaa, jolloin harrastamme kulttuuria, ystävien tapaamista, mökkeilyä ja puutarhanhoitoa.

Uusi, hyvä elämänvaihe

Mikkeliläinen Heikki Kupiainen, 63, on ollut osatyökyvyttömyyseläkkeellä elokuusta 2015  lähtien.

– Sain osa-aikaeläkepäätöksen 60-vuotiaana. Se ei tullut yhtään liian aikaisin, Heikki toteaa, ja kertoo kokemusten kahdesta kevennetystä työvuodesta olleen pelkästään myönteisiä.

Työ, lepo ja palautuminen olivat oikeassa suhteessa. Työ ei vienyt kaikkea energiaa ja toimintatarmoa.

Heikki Kupiainen.
Heikki Kupiainen.

– Työskentelen lukion historian ja yhteiskunnallisten aineiden lehtorina ja jaksan nyt nauttia aiempaa paremmin työstäni. Työntekoon on palannut iloisuus, rentous ja letkeys - jopa tilannekomiikkakin saattaa toimia.

Ja mikä parasta: vapaa-ajalla Heikki jaksaa puuhastella ja harrastaa. Puuhaa riittää kotitarpeiksi omakotitalossa ja loma-asunnolla. 

– Kuntoilu raikkaassa ulkoilmassa on hyvä vastakohta siisteille sisätöille. Virtaa liikenee niin vanhoille kuin uusillekin harrastuksille. Päivänokoset ovat uusi ylellisyys – samoin kiireettömät aamut. Tästä mieluisasta elämänvaiheesta on hyvä siirtyä aikanaan täyseläkeläiseksi melko hyväkuntoisena, vireänä ja tyytyväisenä.

Joulutähti ja amaryllis pitävät pintansa, mutta viime vuosien aikana suosioon on noussut myös menneiltä vuosikymmeniltä tuttu joulukukka. 

Joulutähti on monille suomalaisille joulukukkien kruunaamaton kuningas, mutta tiesitkö, että muualla Euroopassa se ei kuulu jouluun lainkaan? 

– Keski-Euroopassa joulutähden nimi on tähtilatva ja se on suosittu äitienpäiväkukka, kertoo Kukkakauppa Bieder Ruoholahden floristi Tapio Komminaho.

Joulukukat voi hankkia jo hyvissä ajoin. Esimerkiksi joulutähti kestää hyvällä hoidolla ainakin kuukauden verran. Se viihtyy vedottomassa, valoisassa paikassa ja pitää tasaisesta kosteudesta. Mullan pinta saa kuivahtaa kasteluiden välissä, niin joulutähti ei varista alimpia lehtiään ja pysyy kauniina aattoon asti.

Joulutähti on edelleen erittäin suosittu joulukukka, mutta ei enää se ostetuin.

– Viime vuonna meillä myytiin eniten kotimaista amaryllista, Komminaho paljastaa.

Amaryllis on sipulikukka ja siten vaatimaton hoidon suhteen. Se ei tarvitse kuin tilkan vettä siinä vaiheessa, kun kukka alkaa avautua.

– Osa ei anna vettä silloinkaan, mutta itse annan hivenen, jotta kukka avautuu kauniisti eikä siihen jää ryppyjä avausvaiheessa, Komminaho vinkkaa.

Toinen suosittu joulun sipulikukka on hyasintti. Sekin on muualla Euroopassa kevään eikä joulun kukka: hyasintin keltaista versiota myydään esimerkiksi Tanskassa ja Hollannissa eniten pääsiäisen aikaan. 

– Hyasintti on klassikko, mutta tänä päivänä osa ihmisistä on aika tuoksuherkkiä, joten voimakkaan tuoksunsa vuoksi hyasinttia ei osteta enää niin paljon kuin ennen. 

Amaryllis ja hyasintti ovat Komminahon mukaan ehdottomasti helppohoitoisimmat joulukukat: niille riittää pari tilkkaa vettä koko niiden elinkaaren aikana.

– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.
– Joulutähti pitää yhä pintansa, sanoo Bieder Ruoholahti -kukkaliikkeen Tapio Komminaho.

Uudet tuulet

Vai kaipaisitko kotiin jotain raikkaampaa vaihtoehtoa joulukukalle? Jos joulutähti ja amaryllis tuntuvat tylsiltä valinnoilta, vaihtoehtoja on. Tällä hetkellä suurta suosiota nauttii vuosikymmenten takaa tuttu kaunotar.

– Jouluruusu teki paluun noin kymmenen vuotta sitten ja sitä esitellään nyt joka sisustuslehdessä tyylikkäänä, kauniina joulukukkavaihtoehtona.  Sitä oli paljon jo 1900-luvun alussa ja siitä aina 50-luvulle asti. Sen jälkeen meillä Suomessa alkoi olla lämpimämpää, ja joulutähdet ja kumppanit nousivat suosioon, koska ne tarkenivat jouluruusua paremmin, Komminaho kertoo. 

Toinen kaunis, ei-perinteinen joulukukka on valkoinen orkidea.

– Ne voidaan koristella kukkaliikkeessä vaikka kävyillä tai ruseteilla. 

Jouluruusua saapuu ostamaan myös huhtikuussa eläkkeelle jäänyt Aune-Marja Sinisalo, 63. 

– Pistäydyin hiljattain pikkusiskoni Seijan luona ja hänellä oli jouluruusu. Ihastelin sitä ja Seija sanoi, että muistaa jouluruususta aina Aura-Leenan, isosiskomme, joka kuoli tammikuussa. Aura-Leena osti usein meille siskoksille jouluruusut. Nyt saamme ostaa ne itse, Sinisalo kertoo. 

Komminaho neuvoo Sinisalolle, miten jouluruusun saa kukoistamaan.

– Laitoin näille liikkeen ruusuille aamulla lisää ja juuri katsoin, että kannattaa kohta lisätä. Nämä juovat paljon. 

Aune-Marja Sinisalo käy usein samassa kukkaliikkeessä. Joulukukat hän ostaa joka vuosi hyvissä ajoin ja saa niitä myös ystäviltään. 

– Suosikini on nyt tämä jouluruusu, mutta amaryllis on myös aivan ihana. Pidän punaisista ja valkoisista joulukukista. Ostan ne jo aikaisin ja toivon, että ne kuolevat pian joulun jälkeen – sitten jo riittää, hän nauraa. 

Lue kattava opas: Näin hoidat kaikkia joulukukkia oikein