Miltä kuulostavat ilmainen majoitus ja ainutlaatuiset kokemukset? Sohvasurffaus
vie sinut paikallisuuden ytimeen.

  • 1 Mikä ihmeen sohvasurffaus?

    Vapaaehtoiseen vieraanvaraisuuteen perustuva sohvasurffaus on saanut nimensä Couchsurfing-järjestöstä, jolla on miljoonia käyttäjiä ympäri maailman. Vastaavia järjestöjä on muitakin, mutta Couchsurfing on niistä suurin ja tunnetuin. Toiminnan ideana on, että rekisteröityneet sohvasurffaajat voivat pyytää ja tarjota kotimajoitusta täysin ilmaiseksi.

  • 2 Miten pääsen alkuun?

    Rekisteröidy jonkin vieraanvaraisuusjärjestön jäseneksi. Kerro rehellisesti itsestäsi ja asunnostasi, sillä kuvauksesi eli profiilisi perusteella muut päättävät, haluavatko he majoittaa sinut tai majoittua luoksesi.  
    Moni järjestön jäsen matkustaa yksin, mutta sohvasurffaus sopii myös perheille.
    Helpoin tapa päästä alkuun on osallistua oman alueen sohvasurffaajaryhmän tapaamiseen.

    Lue myös: Iskikö matkakuume? 6 vinkkiä halvempaan lomaan

  • 3 Onko vieraita pakko majoittaa?

    Jos haluaa tavata uusia ihmisiä ilman majoituspakkoa, sekin onnistuu. Voit esimerkiksi tarjoutua esittelemään kotikaupunkiasi siellä vieraileville turisteille tai pyytää kahviseuraa ollessasi uudessa kaupungissa. 

  • 4 Kuinka pitkiä kyläilyt ovat?

    Vieras ja isäntä sopivat asiasta keskenään. Ei kuitenkaan kannata ahnehtia liian pitkää vierailua. Vieraan ihmisen läsnäolo voi olla ainakin aluksi uuvuttavaa. Yhteiseloa helpottaa, jos asumisen pelisäännöt käydään heti yhdessä läpi.

  • 5 Saanko valita kenen luokse majoitun?

    Ole tarkka – olit sitten majoittamassa tai majoittumassa. Tutustu vastapuolen
    profiiliin rauhassa: kuinka pitkään hän on sohvasurffannut ja millaista palautetta hän on saanut toisilta käyttäjiltä. On kohteliasta vastata viesteihin, mutta saat itse päättää hyväksytkö majoituspyynnön tai -tarjouksen.

  • 6 Pitääkö minun viettää aikaa majoittajan tai vieraan kanssa?

    Moni sohvasurffari haluaa nimenomaan tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuureihin. Yhdessäololle on siis syytä varata aikaa. Jos sinulla on vierailun ajaksi varattuna paljon ohjelmaa, siitä kannattaa kertoa etukäteen. Omaa aikataulua ei kuitenkaan rukata uusiksi. Vierasta ei esimerkiksi tarvitse hakea lentokentältä.
     

    Korkeasaari ja Lintsi jo nähty? Kokeile näitä juttuja Helsingissä

  • 7 Lainaanko avainta?

    Jokaisella sohvasurffaajalla on omat tapansa. Toinen lainaa avaimensa kenelle vain, toinen taas pitää ne visusti itsellään. Asiasta on hyvä puhua, jotta molemmat tietävät, miten toimitaan. Kannattaa muistaa, että kaikissa maissa avaimia ei välttämättä ole edes kaikilla perheenjäsenillä, kuten Suomessa. Siksi ei pidä loukkaantua, jos et saa omaa avainta vierailusi ajaksi.

  • 8 Vienkö tuliaisia?

    Sohvasurffaaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja maksuttomuuteen, joten tuliaisia ei ole pakko viedä – mutta ei sitä mikään estäkään. Tavaroiden sijasta voit jakaa aikaasi, vinkkejäsi tai elämäntarinasi. Suklaa, salmiakki ja suomeksi laulettu laulu voivat olla ulkomaalaiselle unohtumaton kokemus.

    Vinkki! Näillä soitat ilmaiseksi ulkomailta

  • 9 Onko vieras tai majapaikka pakko ottaa vastaan?

    Joskus voi käydään niin, että kaikista ennakkovarmistuksista huolimatta vieraaksi ilmestyy henkilö, jota et syystä tai toisesta halua majoittaa kotiisi. Silloin sinulla on täysi oikeus todeta asia ääneen ja käännyttää vieras oveltasi.
    Jos olet itse majoittumassa, sovi tapaaminen kahvilaan tai muuhun julkiseen paikkaan. Luota vaistoosi. Jos isäntäsi vaikuttaa epäilyttävältä, vaihda suunnitelmia.

  • 10 Vierailu on ohi. Mitäs nyt?

    Vieraasta tai isännästä on hyvä käydä kirjoittamassa palaute yhteisön sivuille, oli kokemus sitten myönteinen tai kielteinen. Se osoittaa muille käyttäjille aktiivisuuttasi. Saamasi palaute taas on avaimesi uusiin sohvasurffauskokemuksiin.

Tutki nämä

  • www.bewelcome.org
    BeWelcome on uusi kasvava järjestö, jota suosivat etenkin Couchsurfingin ”kaupallisuutta” vieroksuvat matkailijat. Järjestön on perustanut joukko aktiivisia sohvasurffaajia.
  • www.couchsurfing.com
    Suurin ja tunnetuin yhteisö on hiljalleen kehittynyt entistä kaupallisemmaksi järjestöksi. Couch­surfing on kasvanut etenkin aktiivisen markkinoinnin ja tehokkaan organisoimisen takia.
  • www.hospitalityclub.org
    Pienen vapaaehtoisten piirin ylläpitämä Hospitality Club on yhteisöistä vanhin ja se oli pitkään myös niistä suurin.
Vierailija

Miksi yöpyisin tuntemattoman luona? 10 kysymystä uudesta matkayhteisöstä

Kuten toimituksen Annakaisa kirjoittaa niin tämä sohvasurffaus taitaa soveltua paremmin nuoremmalle väelle 18 - 55 vuotiaille. Kun ikää on yli 60 vuotta niin ei oikein lattialla olevalla patjalla nukkuminen onnistu. Jos nyt joten kuten onnistuu sinne lattialle pääsemään niin ylös pääseminen onkin sitten hankalampi juttu. Vanhemmiten on kaikenlaista sairautta ja hyvin nukuttu yö on ensiarvoisen tärkeä, varsinkin matkoilla.
Lue kommentti
samettiruusu
Seuraa 
Liittynyt24.8.2015

Miksi yöpyisin tuntemattoman luona? 10 kysymystä uudesta matkayhteisöstä

Vierailija 25.08.2015 klo 16:11 Olemme majoittuneet tuntemattomien kuten vähän tuttujemmekin luokse muutamilla matkoillamme. Kokemuksemme ovat positiivisia. Omaan kotiimme olemme ottaneet puolituttuja asumaan muutamiksi yönseuduiksi. Mitään pahaa ei ole tapahtunut. Samettiruusu, miksi et kirjoittele enää evakoihin? Kaipaan sinua. Kerttu, satunnainen kävijä En ole koskaan kirjoittanut(tai harvoin) evakoihin.Juulin palstoilla olen pyörinyt,sekin muuttaa muotoaan Kirjoitan mieluusti Mukavien...
Lue kommentti

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.