Kun murrerunoilija Heli Laaksonen tekee matkan, siihen on syy. Ja matkaseuran hän valitsee huolella: "Siinä kannattaa olla kronkeli."

"Huvireissu o hukkareissu"

"En ole kovin matkustavaisesta suvusta. Lomamatka ei koskaan tuntunut yhtä kiinnostavalta kuin mahdollisuus kääntää talikolla peltoa.

Nautin, kun kulkemisella on tarkoitus: viedä, tuoda, toimittaa, käydä ystävän luona. En helposti lähde liikkeelle muuten vain.

Uppsala minun teki mieli nähdä, koska siellä sijaitsevat Carl von Linnén puutarhat. Uppsala muistuttaa minulle niin rakasta Turkua.

Lapsuudesta muistan meriretken Kuha-vesibussilla Uudenkaupungin saaristoon. Alus ui hyvin matalalla ja matalalla keikkui myös pääni, kun kurkin yli laidan. Yhtäkkiä aluksen sivuitse ui hirvi. Näky oli unohtumaton, kirjoitin siitä aikuisena runon.

Testaa: Oletko murremestari?

Kummiperheen kanssa tein automatkoja. Ne olivat hyvin tavanomaisia museoineen ja harjureitteineen, mutta haltioidun pienestäkin. Piikkiötä pelkäsin piikki-sanan tähden ja Varkaudessa odotin jotain dramaattista.

Pääsin ensimmäistä kertaa ruotsinlaivalle 1980-luvun alussa. Minun piti varta vasten käydä polkaisemassa asfalttia Tukholman satamassa, että voisin kertoa käyneeni ulkomailla.

Laiva oli Viking Sally, joka tunnetaan myös Estoniana. Hytti, jossa nukuin keveää unta, vettyy nyt Itämeren pohjassa. Muine nukkujineen.

Parhaan kaverin Katjan perhe otti Helin mukaan ruotsinlaivalle 1980-luvun alussa.

"Sovelleta ja sumplita"

Kun minä ja siskoni Outi olimme pieniä, äidillä oli tapana ottaa kyytiin liftareita – tosin vain varusmiehiä, turvallissi sotapoikki. Oli jännittävää, kun pieneen Fiatiimme änki iso, ujo ja kohtelias nuorukainen.

Itse liftasin opiskeluaikana Suomessa ja Virossa, missä se on yhä suosittua. Hiidenmaalla jopa neuvottiin liftaamaan Käinalahden lintutornille. Onneksi vuokrasimme auton, sillä vastaan tuli vain kolme ajopeliä.

Jokin aika sitten sain päähäni matkata rekkojen kyydissä Raumalta Enontekiöön ja takaisin. Halusin selvittää, millaista on kuljettajien elämä.

Päiviä meni kahdeksan, mutta nyt on liuta maailman kivoimpien kus-kien numeroita puhelimessa ja valmis rahtariaiheinen näytelmäkin.

Nukuin tienvarsimotelleissa ja yhden yön autossakin. Nykyrekat ovat hyvin varustettuja: on jääkaappi, stereot ja pehmeät sängyt.

Aiotko reissuun yksin? Tässä 10 vinkkiä

Kutsun rekkoja ystävällisiksi isoiksi eläimiksi enkä koe niitä enää pelottavina. Rekoista voimme syyttää vain itseämme, koska tarvitsemme niin paljon kaikkea tavaraa.

Rahtarit ovat aitoja filosofeja, sillä heillä on kaiket päivät aikaa ajatella. Pitkällä matkalla vaipuu helposti filosofeeraavaan mielentilaan.

"Kotopiha o matkakohteist kaikkist rakkain"

Olen levoton sielu, mutta lähtemisen tarve on pikemminkin uteliaisuutta kuin kaukokaipuuta.

Suomi on tullut tutuksi ja rakkaaksi keikkareissuilla. On vain muutamia isompia paikkakuntia, joissa en ole käynyt. Vielä pitäisi kipaista Ilomantsiin, Kilpisjärvelle ja Laihialle.

Ajan usein omalla autolla, vaikka bussi ja junakin käyvät, jos aikataulut sopivat. Yritän järjestää perille haahuiluaikaa. Minua kiinnostavat kirjastot, kotiseutumuseot, lähiluontokohteet, kirpparit ja pikkukaupat.

Silmäni tarttuu yksityiskohtiin. Tulen hilpeälle mielelle värikkäästä pyykistä kuivumassa ja tietenkin kuulemistani murteista.

Otan usein kotopihasta jotain matkalle, kukkia tai koivunoksia. Niillä saan aikaiseksi kodin tunnun hotellihuoneeseeni. Pakkaan aina mukaan oman tyynyn. Myös se on pala kotia.

Kun palaan reissulta, halaan nurkkiani ikionnellisena. Mutta niin kuin yksi kempeleläinen rekkamies huokaisi: ”Koti on paras paikka, missä voi käydä.” Siis käydä.

Matkapäiväkirja havaintoineen, lippuineen ja kuitteineen syntyy joka reissulta.

"Maamatkustamine o maan tajuamist"

Paikan selittämätön henki kiehtoo. Koen voimakkaina esimerkiksi Tarton, Kaskisen, Latvian Liepājan ja Riian.

Meri tuo Liepājan pikkukivirannalle hioutuneita puunkappaleita, kenkiä, kiikareita ja kaikkea, mitä ihmisiltä on kadonnut.

Vanhaan sotasatamaan neuvostoarmeija jätti kaiken silleen. Alueella on täysin autio kerrostalokompleksi. Aallot lyövät sisään linnoitukseen, joka on osin sortunut mereen.

Minulla on tarve ymmärtää maailmaa. Tutkin etukäteen kohteen historiaa ja karttoja. Haluan tajuta, mitä on jonkin paikannimen takana. Kaikki tässä maailmassa ei ole mielivaltaista, vaan yksi asia on johtanut toiseen.

Kotiinpaluu on aina paluu myös omaan puheenparteen. Juureni ovat kielessä, eivät maassa.

Muilta osin saattavat matkajärjestelyt jäädä ohuiksi. Meno-paluulippua en osta koskaan.

Lentämisestä en pidä. Turvatarkastuksessa tavarat pitää luovuttaa hihnalle ja kohdallani piippaa aina.

Sanotaan, että lentäminen on niin nopeata, että ihmisen sielu jää jälkeen. Maassa pysyy ehjänä.

Lue myös: Iskikö matkakuume? 6 vinkkiä halvempaan lomaan

"O ihmissi, kene miälest kaik o ihmelist"

Yksin matkustaminen on ihaninta. Olen vuoroin hätäinen homssu, vuoroin ajatuksiini putoileva koala, joten on parasta tempoilla vain itsensä kanssa.

Vuorokausirytmini on sellainen, ettei se sovi kaikille. Saatan hyvinkin nukkua puoleen päivään. Outi on mukana kiertueillani hoitamassa käytännön asioita, ja hän on puolestaan aamuvirkku. Mutta kaikki sujuu, koska olemme sopineet työnjaosta.

Museoita rakastan yli kaiken. Suosikkeja on paljon, esimerkiksi Kotkan merimuseo ja Tarton lelumuseo. Gävlen Länsmuseetissa tein viipymis-
ennätyksen. Olin oven takana jonottamassa, kun se avattiin, ja lähdin vasta, kun vahtimestari kröhi merkitsevästi.

On myös ruskiasilmäne miäs, jonka kanssa on lystikästä matkustaa. Hän on hyväntuulinen ja tekee tarkkoja havaintoja. Mieluinen kumppani tuplaa matkan ilot.

Masentavin reissuni oli onneksi lyhyt. Puolituttu matkakumppani osoittautui kaikkeen kyllästyneeksi nurisijaksi. Kun hyppelin ilosta hienon ulappanäyn edessä, hän töräytti nähneensä merta ennenkin.

Se kyllä pilasi tunnelmaa, ja tunnelma on tärkeä matkamuisto.

Matkaseuran saa tavallisesti valita, ja siinä kannattaa olla kronkeli. Matka paljastaa ihmisestä paljon. Se testaa, onko hänellä kärsivällisyyttä ja huumorintajua.

"Tiän pääl jälles"

Luonto on minulle tärkeä, varsinkin metsät, kunhan ne eivät ole pelkkiä puistikoita. Belgiassa minua ällistytti nähdä, kuinka vihreä Bryssel on.

Minua kiinnostavat paikat, joita ei ole rakennettu pelkästään matkailijoita varten. En osaisi mennä esimerkiksi kylpylään tai matkustaa keinotekoisen oloiseen Dubaihin.

En juuri haaveksi matkoista, mutta Liettuaan ja eteläiseen Latviaan tahtoisin joskus päästä. Haluaisin myös mennä Talvivaaraan katsomaan, mikä siellä on todellisuus. Sanoilla ja kuvilla voi peittää tai paljastaa niin paljon.

Luen historiallisia hyvin kirjoitettuja matkakirjoja, kuten Kai Donnerin teoksia tutkimusmatkoista Siperiaan.

Levottomuuden iskiessä alan selailla Matkahuollon aikatauluja. Jos nyy heti lähtis, ni olis 12-tiän varres vartin pääst ja siit mene ohitte Satakunna liikentte auto ja sil taas…"

Sinikka Saastamoisen lapset puolisoineen ja lapsineen vuokraavat joka jouluksi mökin, johon mahtuu koko heimo.

1960-luvulla pohjoiskarjalainen Sinikka Saastamoinen jäi leskeksi neljän alle 10-vuotiaan lapsen kanssa. Lisäksi hän odotti viidettä.

– Perhe hitsautui yhteen niin tiukasti, että aikuiset lapset perheineen haluavat vieläkin viettää joulut yhdessä, kertoo Maija-Liisa Punta-Saastamoinen, Sinikan ainoan pojan Maurin vaimo.

Miniä ja vävyt ovat sopeutuneet perinteeseen.

– Aiemmin menimme kaikki – puolisot, lapset ja lastenlapset – anopin luo, mutta nyt haluamme, että hän saa helpon joulun. Kahdeksankymppisen mummon koko joulukuu ei saa mennä keittiössä.

Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.
Kuvassa vasemmalla Pirjo, etualalla Elmeri. Suvetar ja Kaisa koristelevat kuusta.

Pinja koristelee kuusta.
Pinja koristelee kuusta.

Joka jouluksi suku vuokraa mökin, yleensä eri paikasta. Viime vuonna valinta oli Simpelejärvi, jonka rannalla olevaan mökkiin mahtui koko 20 hengen seurue.

Joulunviettoon tulevat Maurin ja Maija-Liisan lisäksi heidän lapsensa Jesperi, 27, ja Suvetar, 22, sekä Maurin sisarukset lapsineen. Maurin sisar Pirjo ja hänen miehensä Pentti Sahlman ajavat vuokramökille Vantaalta. Sinikan esikoistytär Eija ja hänen puolisonsa Pauli Purmonen tulevat Joensuusta, samoin tytär Tarja ja Heino Hämäläinen poikansa Severin kanssa. Tytär Heli tulee joulunviettoon Tampereelta miehensä Keijo Karjulan ja lastensa Jonnen, Pinjan ja Elmerin kanssa.

– Parasta on yhdessäolo. Tuntuu hyvältä päivittää kuulumiset ilman kiirettä. Jokainen tuo jotain jouluruokaa. Esimerkiksi Mauri tekee sinapin, minä jälkiruuan. Tarja on koristelemisen mestari, hän tuo kukat, viimeksi upeat jouluruusut, Maija-Liisa sanoo.

Pirjo ottaa rennosti.
Pirjo ottaa rennosti.

Kodassa paistetaan makkaraa.
Kodassa paistetaan makkaraa.

Näkymä Parikkalan mökin ikkunasta pysäytti.

– Istuin sohvalla ja vain katselin, järvi tuli kuin syliin. Jää oli kaunista, vaikka sen päällä oli muutama sentti vettä. Kastelimme siinä varpaat saunan jälkeen, Maija-Liisa kertoo.

Suvun ohjelmaan kuuluu jouluna herkuttelu, saunominen, ulkoilu ja Trivial Pursuit -peli. Viimeksi sitkeimmät pelasivat aamuneljään.

– Sen jälkeen nukuimme hyvin.

Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.
Sinikka viettää joulua lapsenlapsensa Kaisan kanssa.

Jouluaamuna mummo heräsi keittämään puuron, ja puolen päivän jälkeen koko seurue lähti ulos.

– Oli ihana nähdä, kun mummo käveli nuorten kanssa käsikoukkua ja nautti siitä, että kaikki ovat koolla.

Huvila.net > Loikonsaari 3


Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.
Mukana joulunvietossa oli myös Uniikki-kissa. Perhe tuo vuokramökille mukanaan myös piparkakkutalon.

Ruotsin Lapista ei löydä joulupukkia, mutta hurjia rinteitä senkin edestä. Keltanokka lähti testaamaan, miten pääsee alas Riksgränseniä ja Björklideniä.

Opashan on hullu!

Olen saapunut vasta tunti sitten Ruotsin Lappiin, marssinut saman tien suksivuokraamoon, ährännyt vaivalloisesti massiiviset laskettelumonot jalkaan ja kuunnellut huolestuneena miniluentoa lumivyöryn vaaroista. Ja nyt pitäisi seurata lasketteluopasta vielä kilometri ylämäkeen kohti tunturin huippua.

Olen näännyksissä, hikinorot valuvat poskilla. Ihan kuin noutajan kalsa kosketus tuntuisi olkapäillä.

Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.
Björklidenin laelta näkyy Norjaan saakka.

Matkaa on tehty jo puoli tuntia, ylämäkeen luonnollisesti. Björklidenin laskettelukeskus näkyy alhaalla pienenä. Horisontissa siintävät Norjan tunturit ja jossain niiden takana Atlantti. Jalassani on karvapohjaiset sukset. Ne eivät lipsu senttiäkään. Eivätkä kyllä luistakaan. Niillä vain tampataan matkaa ylämäkeen.

– Mika, sinä pystyt tähän. Ajattele, miten hienot maisemat ylhäällä odottavat. Sitten laskettelemme pitkin neitseellisiä lumia alas laaksoon. Det är kul! tsemppaa opas Kim Bergsten.

Mihin olen joutunut?

Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.
Opas Kim Bergsten vei meidät huipulle.

Sisulla huipulle

Kokeilin laskettelua ensimmäisen kerran 15-vuotiaana Jyväskylän Laajavuoressa. Alku oli vauhdikas, syöksyin pipo silmillä rinteen suoraan alas. En osannut oudoilla suksilla kurvata, kun en tullut keneltäkään kysyneeksi, miten se tapahtuu. Vauhdin sain pysähtymään juuri ennen parkkipaikkaa.

Sen jälkeen eksyin mäkeen satunnaisesti, keskimäärin kerran vuosikymmenessä. Rinteessä oli joka kerta kivaa, mutta laskettelupuremaa en koskaan saanut. Ehkä Suomen rinteet olivat liian vaatimattomia tällaiselle Laajavuoren veteraanille.

Sitten ystäväni houkutteli testaamaan "vähän kovempaa kamaa", Ruotsin Lapin tuntureita. Ruotsihan on suomalaiselle kuin Amerikka. Siellä kaikki on hienompaa ja suurempaa, niin tunturitkin. Ruotsin Åre tunnetaan pikku-Alppeina, sillä sen korkein huippu Åreskutan yltää yli 1400 metriin. Rinteet ovat kilometrien pituisia. Suomen laskettelukeskuksissa moisista lukemista vain unelmoidaan.

Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.
Luonnonrinteissä lasketaan kuin pumpulissa.

Vierekkäin sijaitsevissa Björklidenissä ja Riksgränsenissa tunturit kohoavat reiluun kilometriin. Niiden luonnonrinteet sopivat monipuoliseen lasketteluun kuin valetut.

Bergsten on päässyt tunturin laelle ja jatkaa tsemppaamista. Ammattilaiselle kapuaminen on niin helppoa. Määränpää häämöttää, tamppaan karvapohjasuksiani rinnettä vimmaisesti ylös suomalaisella sisulla.

Det är kul! Det måste vara kul!

Lopulta pääsen perille. Viisikymppisen kunto voisi olla kovempikin, mutta olen yhä elossa.

Hiihtopummin tunnustukset

Bergsten auttaa irrottamaan karvapohjat suksista. Vedän keuhkot täyteen tunturi-ilmaa ja annan katseeni nuolla horisonttia. Olen kilometrin lähempänä taivasta kuin tunti sitten suksivuokraamossa. Olo on juhlallinen. Alan ymmärtää, miksi joskus pitää kärsiä, että voi nauttia.

Bergsten kaataa kuksaan kahvia.

– Olen ollut neljä vuotta Björklidenissä ja Riksgränsenissä lasketteluoppaana. Nuorena elin hiihtopummina Ranskan Chamonix'ssa. Siellä aloin myös vuorikiipeillä, ja se on suurin intohimoni. Laskettelu tulee kakkosena. Nytkin jatkaisin mieluiten matkaa aina vain ylöspäin, Bergsten tarinoi kahvitauollamme.

Täällä vartioin minä!
Täällä vartioin minä!

Näkemykseni vain vahvistuu: mieshän on umpihullu.

Huipulla tuulee. Kahvin lämmittävä vaikutus hupenee. On aika miettiä paluuta alas. Bergstenilla on suunnitelma. Seuraamme mestaria jyrkän rinteen reunaan. Rinne ei ole pitkä, mutta korkeusero nostaa hikikarpalot taas pintaan.

– Tässä on paljon pehmeää lunta, kuin höyhenillä laskisi. Seuraa vain minua, tee pitkiä nautinnollisia kaarroksia, nauti joka hetkestä, Bergsten sanoo ja lähtee.

Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.
Hiihtohissit lähtevät aivan Riksgränsenin keskustasta.

Kuperkeikkoja pumpulissa

Bergsten pöllyttää tyylikkäästi lunta kaarrellessaan. Pian hän on rinteen alaosassa odottamassa meitä muita.

Olen ryhmämme keltanokka, muut ovat kokeneita laskettelijoita ja laskevat perässä leikitellen, kaiketi nautiskellen. Lähden liikkeelle. Luonnonrinteessä, vasta sataneessa pumpulilumessa laskeminen tuntuu erikoiselta. Lumi upottaa, vauhti kiihtyy hitaasti. Mutta se kiihtyy.

Tulee kaarroksen aika. Sukset eivät tahdo totella. Käännyn puolittain ja heitän kuperkeikan. Rämmin pystyyn. Sama toistuu seuraavassa mutkassa. Ja sitä seuraavassa.

Alas ehtineet hymyilevät hyväntahtoisesti. Onneksi rinteessä on niin paljon lunta, että kuperkeikkailu ei vammauta, mitä nyt vähän henkisesti.

– Onnittelut, Mika, selvisit. Se oli päivän haastavin osuus. Nyt pidetään hauskaa, Bergsten lupaa.

Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.
Puuterilumirinteet houkuttelevat rinnehait näyttäviin temppuihin.

Rinne jatkuu loivahkona, ja löydän oman tapani kääntyä upottavassa lumessa. Tuuli suhisee korvissa, laakso lähenee ja talot muuttuvat näkökentässä isommiksi. Mäkeä riittää. Laskettelu kysyy reisilihaksia.

Pidän välillä taukoja ja ihailen arktisen luonnon kauneutta. Olen jo hyljännyt ajatuksen pysyä muiden matkassa. Hiljaa hyvä tulee, alas pääsee kaikilla nopeuksilla.

Lasken hotelli Fjälletin pihaan suksitelineen luo. Pian istun hotellin aulassa, ja takkatuli loimottaa. Kylmä huurteinen tuoksuu edessäni.

Reidet tutisevat, mutta nautin maisemasta Lapporteniin, Lapin porttiin. Näyttää kuin kuu olisi aikojen alkuhämärässä hipaissut Maata ja vienyt puolipallon muotoisen palan tuntureita mennessään.

Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.
Björklidenin Fjället tarjoaa huoneiden lisäksi mökkejä.

Vihdoin vohvelia

Hotellin edessä odottaa hytillinen telavaunu. Se täyttyy matkustajista ja lähtee Låktatjåkkon tunturiasemalle 1228 metrin korkeuteen.

Alhaalla aurinko paistaa, mutta perillä odottaa vaakasuoraan viuhuva hyytävä tuuli ja lumimyräkkä. Lapin luonto luo Ruotsissakin outoa taikaa.

Puikahdan kohti mustaseinäistä hirsitaloa. Sisällä odottaa maailman pohjoisin vohvelikahvila. Käyn pirttipöytään, riisun toppatakkini ja tartun vohveliin.

Olen laskettelu-urani huipulla, kukkulan kuningas. Mietin jo tulevaa Åren-retkeä. Pohjoismaiden pisimmät rinteet vain naurattavat Björklidenin veteraania.

Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.
Rapea vohveli palkitsee laskettelijan.

Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.
Låktatjåkkon vohvelikahvila on maailman korkeatasoisin sananmukaisesti.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 6/2016.

Laskettelukeskukset

  • Riksgränsenin ja Björklidenin laskettelukeskukset sijaitsevat vierekkäin Kiirunasta kaakkoon lähellä Norjan rajaa, Napapiiriltä 200 kilometriä pohjoiseen. Molemmat tunnetaan hyvistä off-piste-laskuista eli vapaalaskuista rakentamattomilla luonnonlumisilla rinteillä.
  • Björklidenissä on 23 rinnettä ja viisi hissiä. Kittelsdalsin hissi vie korkeimmalle, 1100 metriin. Riksgränsenissä löytyy 15 rinnettä, 6 hissiä ja liki rajattomasti vapaalaskurinteitä. 

Näin pääset perille

  • Helsingistä Tukholman kautta lento Kiirunaan, mistä matkaa perille valtatietä E10 on noin 130 kilometriä. Lentoaika Helsinki-Kiiruna 2,5 tuntia. Kentältä on bussiyhteys laskettelukeskuksiin, 30 e/suunta. Bussi kulkee usein myös Björklidenin ja Riksgränsenin välillä.
  • Kiirettömille sopii juna Tukholmasta Riksgränseniin, matka-aika 18 tuntia.
  • Norjan Narvikin lentokentälle on Riksgränsenistä vain 40 kilometriä, mutta bussiyhteyttä kentältä Ruotsin puolelle ei ole. Ruotsin ja Norjan välinen tie on joskus lumimyrskyn takia päiviä poikki. Oulusta maantietä pitkin Riksgänseniin on 620 kilometriä.
  • Helikopterilla? Arctic Elementsin järjestämillä räätälöidyillä 1-7 päivän Heliski-retkillä kokeneet laskettelijat viedään helikopterilla laskemaan neitseellisille puuterilumille vuoristoon, kuten yli 2 000-metriselle, jyrkkärinteiselle Kebnekaiselle. 

SOS

  • Merkitsemättömillä luonnonrinteillä on lumivyöryvaara. Suksivuokraamoista saa pakollisena lisävarusteena repun, jossa on muun muassa lähetin ja lumilapio. Suksivuokraamojen henkilökunta ja laskettelunopettajat opastavat, miten toimia lumivyöryssä.
  • Laskettelussa voi loukkaantua kaatuessaan. Kannattaa varmistaa ennen matkaa, että vakuutukset ovat voimassa. Kypärä on tärkeä turvavaruste.
  • Ruotsin hätänumero on 112.

Sää

  • Talvisesonki alkaa helmikuussa, kun keli muuttuu epävarmasta aurinkoiseksi. Rinteissä riittää lunta toukokuun puoliväliin. Silloin päivälämpötilat ovat reilusti plussalla, mutta yöt edelleen kylmiä. Säätilan vaihtelut ovat tuntureilla nopeita, mikä kannattaa ottaa huomioon varustevalinnoissa.

Majoitus

  • Riksgränsenissä laskettelukeskuksen sydän on suuri Hotell Riksgränsen, jonka huonevalikoima on laaja himolaskettelijan koppero hyteistä perhesviitteihin. Perhehotelli Meteorologen Ski Lodge tarjoaa personnallista luksusmajoitusta.
  • Björklidenissa majoitustilaa tarjoaa hotelli Fjället 1-4 hengen huoneissa ja lomamökeissä. Todellista huippumajoitusta tarjoaa pieni Låktatjåkkan tunturihotelli 1228 metyrin korkeudessa.