Kun murrerunoilija Heli Laaksonen tekee matkan, siihen on syy. Ja matkaseuran hän valitsee huolella: "Siinä kannattaa olla kronkeli."

"Huvireissu o hukkareissu"

"En ole kovin matkustavaisesta suvusta. Lomamatka ei koskaan tuntunut yhtä kiinnostavalta kuin mahdollisuus kääntää talikolla peltoa.

Nautin, kun kulkemisella on tarkoitus: viedä, tuoda, toimittaa, käydä ystävän luona. En helposti lähde liikkeelle muuten vain.

Uppsala minun teki mieli nähdä, koska siellä sijaitsevat Carl von Linnén puutarhat. Uppsala muistuttaa minulle niin rakasta Turkua.

Lapsuudesta muistan meriretken Kuha-vesibussilla Uudenkaupungin saaristoon. Alus ui hyvin matalalla ja matalalla keikkui myös pääni, kun kurkin yli laidan. Yhtäkkiä aluksen sivuitse ui hirvi. Näky oli unohtumaton, kirjoitin siitä aikuisena runon.

Testaa: Oletko murremestari?

Kummiperheen kanssa tein automatkoja. Ne olivat hyvin tavanomaisia museoineen ja harjureitteineen, mutta haltioidun pienestäkin. Piikkiötä pelkäsin piikki-sanan tähden ja Varkaudessa odotin jotain dramaattista.

Pääsin ensimmäistä kertaa ruotsinlaivalle 1980-luvun alussa. Minun piti varta vasten käydä polkaisemassa asfalttia Tukholman satamassa, että voisin kertoa käyneeni ulkomailla.

Laiva oli Viking Sally, joka tunnetaan myös Estoniana. Hytti, jossa nukuin keveää unta, vettyy nyt Itämeren pohjassa. Muine nukkujineen.

Parhaan kaverin Katjan perhe otti Helin mukaan ruotsinlaivalle 1980-luvun alussa.

"Sovelleta ja sumplita"

Kun minä ja siskoni Outi olimme pieniä, äidillä oli tapana ottaa kyytiin liftareita – tosin vain varusmiehiä, turvallissi sotapoikki. Oli jännittävää, kun pieneen Fiatiimme änki iso, ujo ja kohtelias nuorukainen.

Itse liftasin opiskeluaikana Suomessa ja Virossa, missä se on yhä suosittua. Hiidenmaalla jopa neuvottiin liftaamaan Käinalahden lintutornille. Onneksi vuokrasimme auton, sillä vastaan tuli vain kolme ajopeliä.

Jokin aika sitten sain päähäni matkata rekkojen kyydissä Raumalta Enontekiöön ja takaisin. Halusin selvittää, millaista on kuljettajien elämä.

Päiviä meni kahdeksan, mutta nyt on liuta maailman kivoimpien kus-kien numeroita puhelimessa ja valmis rahtariaiheinen näytelmäkin.

Nukuin tienvarsimotelleissa ja yhden yön autossakin. Nykyrekat ovat hyvin varustettuja: on jääkaappi, stereot ja pehmeät sängyt.

Aiotko reissuun yksin? Tässä 10 vinkkiä

Kutsun rekkoja ystävällisiksi isoiksi eläimiksi enkä koe niitä enää pelottavina. Rekoista voimme syyttää vain itseämme, koska tarvitsemme niin paljon kaikkea tavaraa.

Rahtarit ovat aitoja filosofeja, sillä heillä on kaiket päivät aikaa ajatella. Pitkällä matkalla vaipuu helposti filosofeeraavaan mielentilaan.

"Kotopiha o matkakohteist kaikkist rakkain"

Olen levoton sielu, mutta lähtemisen tarve on pikemminkin uteliaisuutta kuin kaukokaipuuta.

Suomi on tullut tutuksi ja rakkaaksi keikkareissuilla. On vain muutamia isompia paikkakuntia, joissa en ole käynyt. Vielä pitäisi kipaista Ilomantsiin, Kilpisjärvelle ja Laihialle.

Ajan usein omalla autolla, vaikka bussi ja junakin käyvät, jos aikataulut sopivat. Yritän järjestää perille haahuiluaikaa. Minua kiinnostavat kirjastot, kotiseutumuseot, lähiluontokohteet, kirpparit ja pikkukaupat.

Silmäni tarttuu yksityiskohtiin. Tulen hilpeälle mielelle värikkäästä pyykistä kuivumassa ja tietenkin kuulemistani murteista.

Otan usein kotopihasta jotain matkalle, kukkia tai koivunoksia. Niillä saan aikaiseksi kodin tunnun hotellihuoneeseeni. Pakkaan aina mukaan oman tyynyn. Myös se on pala kotia.

Kun palaan reissulta, halaan nurkkiani ikionnellisena. Mutta niin kuin yksi kempeleläinen rekkamies huokaisi: ”Koti on paras paikka, missä voi käydä.” Siis käydä.

Matkapäiväkirja havaintoineen, lippuineen ja kuitteineen syntyy joka reissulta.

"Maamatkustamine o maan tajuamist"

Paikan selittämätön henki kiehtoo. Koen voimakkaina esimerkiksi Tarton, Kaskisen, Latvian Liepājan ja Riian.

Meri tuo Liepājan pikkukivirannalle hioutuneita puunkappaleita, kenkiä, kiikareita ja kaikkea, mitä ihmisiltä on kadonnut.

Vanhaan sotasatamaan neuvostoarmeija jätti kaiken silleen. Alueella on täysin autio kerrostalokompleksi. Aallot lyövät sisään linnoitukseen, joka on osin sortunut mereen.

Minulla on tarve ymmärtää maailmaa. Tutkin etukäteen kohteen historiaa ja karttoja. Haluan tajuta, mitä on jonkin paikannimen takana. Kaikki tässä maailmassa ei ole mielivaltaista, vaan yksi asia on johtanut toiseen.

Kotiinpaluu on aina paluu myös omaan puheenparteen. Juureni ovat kielessä, eivät maassa.

Muilta osin saattavat matkajärjestelyt jäädä ohuiksi. Meno-paluulippua en osta koskaan.

Lentämisestä en pidä. Turvatarkastuksessa tavarat pitää luovuttaa hihnalle ja kohdallani piippaa aina.

Sanotaan, että lentäminen on niin nopeata, että ihmisen sielu jää jälkeen. Maassa pysyy ehjänä.

Lue myös: Iskikö matkakuume? 6 vinkkiä halvempaan lomaan

"O ihmissi, kene miälest kaik o ihmelist"

Yksin matkustaminen on ihaninta. Olen vuoroin hätäinen homssu, vuoroin ajatuksiini putoileva koala, joten on parasta tempoilla vain itsensä kanssa.

Vuorokausirytmini on sellainen, ettei se sovi kaikille. Saatan hyvinkin nukkua puoleen päivään. Outi on mukana kiertueillani hoitamassa käytännön asioita, ja hän on puolestaan aamuvirkku. Mutta kaikki sujuu, koska olemme sopineet työnjaosta.

Museoita rakastan yli kaiken. Suosikkeja on paljon, esimerkiksi Kotkan merimuseo ja Tarton lelumuseo. Gävlen Länsmuseetissa tein viipymis-
ennätyksen. Olin oven takana jonottamassa, kun se avattiin, ja lähdin vasta, kun vahtimestari kröhi merkitsevästi.

On myös ruskiasilmäne miäs, jonka kanssa on lystikästä matkustaa. Hän on hyväntuulinen ja tekee tarkkoja havaintoja. Mieluinen kumppani tuplaa matkan ilot.

Masentavin reissuni oli onneksi lyhyt. Puolituttu matkakumppani osoittautui kaikkeen kyllästyneeksi nurisijaksi. Kun hyppelin ilosta hienon ulappanäyn edessä, hän töräytti nähneensä merta ennenkin.

Se kyllä pilasi tunnelmaa, ja tunnelma on tärkeä matkamuisto.

Matkaseuran saa tavallisesti valita, ja siinä kannattaa olla kronkeli. Matka paljastaa ihmisestä paljon. Se testaa, onko hänellä kärsivällisyyttä ja huumorintajua.

"Tiän pääl jälles"

Luonto on minulle tärkeä, varsinkin metsät, kunhan ne eivät ole pelkkiä puistikoita. Belgiassa minua ällistytti nähdä, kuinka vihreä Bryssel on.

Minua kiinnostavat paikat, joita ei ole rakennettu pelkästään matkailijoita varten. En osaisi mennä esimerkiksi kylpylään tai matkustaa keinotekoisen oloiseen Dubaihin.

En juuri haaveksi matkoista, mutta Liettuaan ja eteläiseen Latviaan tahtoisin joskus päästä. Haluaisin myös mennä Talvivaaraan katsomaan, mikä siellä on todellisuus. Sanoilla ja kuvilla voi peittää tai paljastaa niin paljon.

Luen historiallisia hyvin kirjoitettuja matkakirjoja, kuten Kai Donnerin teoksia tutkimusmatkoista Siperiaan.

Levottomuuden iskiessä alan selailla Matkahuollon aikatauluja. Jos nyy heti lähtis, ni olis 12-tiän varres vartin pääst ja siit mene ohitte Satakunna liikentte auto ja sil taas…"