Kun murrerunoilija Heli Laaksonen tekee matkan, siihen on syy. Ja matkaseuran hän valitsee huolella: "Siinä kannattaa olla kronkeli."

"Huvireissu o hukkareissu"

"En ole kovin matkustavaisesta suvusta. Lomamatka ei koskaan tuntunut yhtä kiinnostavalta kuin mahdollisuus kääntää talikolla peltoa.

Nautin, kun kulkemisella on tarkoitus: viedä, tuoda, toimittaa, käydä ystävän luona. En helposti lähde liikkeelle muuten vain.

Uppsala minun teki mieli nähdä, koska siellä sijaitsevat Carl von Linnén puutarhat. Uppsala muistuttaa minulle niin rakasta Turkua.

Lapsuudesta muistan meriretken Kuha-vesibussilla Uudenkaupungin saaristoon. Alus ui hyvin matalalla ja matalalla keikkui myös pääni, kun kurkin yli laidan. Yhtäkkiä aluksen sivuitse ui hirvi. Näky oli unohtumaton, kirjoitin siitä aikuisena runon.

Testaa: Oletko murremestari?

Kummiperheen kanssa tein automatkoja. Ne olivat hyvin tavanomaisia museoineen ja harjureitteineen, mutta haltioidun pienestäkin. Piikkiötä pelkäsin piikki-sanan tähden ja Varkaudessa odotin jotain dramaattista.

Pääsin ensimmäistä kertaa ruotsinlaivalle 1980-luvun alussa. Minun piti varta vasten käydä polkaisemassa asfalttia Tukholman satamassa, että voisin kertoa käyneeni ulkomailla.

Laiva oli Viking Sally, joka tunnetaan myös Estoniana. Hytti, jossa nukuin keveää unta, vettyy nyt Itämeren pohjassa. Muine nukkujineen.

Parhaan kaverin Katjan perhe otti Helin mukaan ruotsinlaivalle 1980-luvun alussa.

"Sovelleta ja sumplita"

Kun minä ja siskoni Outi olimme pieniä, äidillä oli tapana ottaa kyytiin liftareita – tosin vain varusmiehiä, turvallissi sotapoikki. Oli jännittävää, kun pieneen Fiatiimme änki iso, ujo ja kohtelias nuorukainen.

Itse liftasin opiskeluaikana Suomessa ja Virossa, missä se on yhä suosittua. Hiidenmaalla jopa neuvottiin liftaamaan Käinalahden lintutornille. Onneksi vuokrasimme auton, sillä vastaan tuli vain kolme ajopeliä.

Jokin aika sitten sain päähäni matkata rekkojen kyydissä Raumalta Enontekiöön ja takaisin. Halusin selvittää, millaista on kuljettajien elämä.

Päiviä meni kahdeksan, mutta nyt on liuta maailman kivoimpien kus-kien numeroita puhelimessa ja valmis rahtariaiheinen näytelmäkin.

Nukuin tienvarsimotelleissa ja yhden yön autossakin. Nykyrekat ovat hyvin varustettuja: on jääkaappi, stereot ja pehmeät sängyt.

Aiotko reissuun yksin? Tässä 10 vinkkiä

Kutsun rekkoja ystävällisiksi isoiksi eläimiksi enkä koe niitä enää pelottavina. Rekoista voimme syyttää vain itseämme, koska tarvitsemme niin paljon kaikkea tavaraa.

Rahtarit ovat aitoja filosofeja, sillä heillä on kaiket päivät aikaa ajatella. Pitkällä matkalla vaipuu helposti filosofeeraavaan mielentilaan.

"Kotopiha o matkakohteist kaikkist rakkain"

Olen levoton sielu, mutta lähtemisen tarve on pikemminkin uteliaisuutta kuin kaukokaipuuta.

Suomi on tullut tutuksi ja rakkaaksi keikkareissuilla. On vain muutamia isompia paikkakuntia, joissa en ole käynyt. Vielä pitäisi kipaista Ilomantsiin, Kilpisjärvelle ja Laihialle.

Ajan usein omalla autolla, vaikka bussi ja junakin käyvät, jos aikataulut sopivat. Yritän järjestää perille haahuiluaikaa. Minua kiinnostavat kirjastot, kotiseutumuseot, lähiluontokohteet, kirpparit ja pikkukaupat.

Silmäni tarttuu yksityiskohtiin. Tulen hilpeälle mielelle värikkäästä pyykistä kuivumassa ja tietenkin kuulemistani murteista.

Otan usein kotopihasta jotain matkalle, kukkia tai koivunoksia. Niillä saan aikaiseksi kodin tunnun hotellihuoneeseeni. Pakkaan aina mukaan oman tyynyn. Myös se on pala kotia.

Kun palaan reissulta, halaan nurkkiani ikionnellisena. Mutta niin kuin yksi kempeleläinen rekkamies huokaisi: ”Koti on paras paikka, missä voi käydä.” Siis käydä.

Matkapäiväkirja havaintoineen, lippuineen ja kuitteineen syntyy joka reissulta.

"Maamatkustamine o maan tajuamist"

Paikan selittämätön henki kiehtoo. Koen voimakkaina esimerkiksi Tarton, Kaskisen, Latvian Liepājan ja Riian.

Meri tuo Liepājan pikkukivirannalle hioutuneita puunkappaleita, kenkiä, kiikareita ja kaikkea, mitä ihmisiltä on kadonnut.

Vanhaan sotasatamaan neuvostoarmeija jätti kaiken silleen. Alueella on täysin autio kerrostalokompleksi. Aallot lyövät sisään linnoitukseen, joka on osin sortunut mereen.

Minulla on tarve ymmärtää maailmaa. Tutkin etukäteen kohteen historiaa ja karttoja. Haluan tajuta, mitä on jonkin paikannimen takana. Kaikki tässä maailmassa ei ole mielivaltaista, vaan yksi asia on johtanut toiseen.

Kotiinpaluu on aina paluu myös omaan puheenparteen. Juureni ovat kielessä, eivät maassa.

Muilta osin saattavat matkajärjestelyt jäädä ohuiksi. Meno-paluulippua en osta koskaan.

Lentämisestä en pidä. Turvatarkastuksessa tavarat pitää luovuttaa hihnalle ja kohdallani piippaa aina.

Sanotaan, että lentäminen on niin nopeata, että ihmisen sielu jää jälkeen. Maassa pysyy ehjänä.

Lue myös: Iskikö matkakuume? 6 vinkkiä halvempaan lomaan

"O ihmissi, kene miälest kaik o ihmelist"

Yksin matkustaminen on ihaninta. Olen vuoroin hätäinen homssu, vuoroin ajatuksiini putoileva koala, joten on parasta tempoilla vain itsensä kanssa.

Vuorokausirytmini on sellainen, ettei se sovi kaikille. Saatan hyvinkin nukkua puoleen päivään. Outi on mukana kiertueillani hoitamassa käytännön asioita, ja hän on puolestaan aamuvirkku. Mutta kaikki sujuu, koska olemme sopineet työnjaosta.

Museoita rakastan yli kaiken. Suosikkeja on paljon, esimerkiksi Kotkan merimuseo ja Tarton lelumuseo. Gävlen Länsmuseetissa tein viipymis-
ennätyksen. Olin oven takana jonottamassa, kun se avattiin, ja lähdin vasta, kun vahtimestari kröhi merkitsevästi.

On myös ruskiasilmäne miäs, jonka kanssa on lystikästä matkustaa. Hän on hyväntuulinen ja tekee tarkkoja havaintoja. Mieluinen kumppani tuplaa matkan ilot.

Masentavin reissuni oli onneksi lyhyt. Puolituttu matkakumppani osoittautui kaikkeen kyllästyneeksi nurisijaksi. Kun hyppelin ilosta hienon ulappanäyn edessä, hän töräytti nähneensä merta ennenkin.

Se kyllä pilasi tunnelmaa, ja tunnelma on tärkeä matkamuisto.

Matkaseuran saa tavallisesti valita, ja siinä kannattaa olla kronkeli. Matka paljastaa ihmisestä paljon. Se testaa, onko hänellä kärsivällisyyttä ja huumorintajua.

"Tiän pääl jälles"

Luonto on minulle tärkeä, varsinkin metsät, kunhan ne eivät ole pelkkiä puistikoita. Belgiassa minua ällistytti nähdä, kuinka vihreä Bryssel on.

Minua kiinnostavat paikat, joita ei ole rakennettu pelkästään matkailijoita varten. En osaisi mennä esimerkiksi kylpylään tai matkustaa keinotekoisen oloiseen Dubaihin.

En juuri haaveksi matkoista, mutta Liettuaan ja eteläiseen Latviaan tahtoisin joskus päästä. Haluaisin myös mennä Talvivaaraan katsomaan, mikä siellä on todellisuus. Sanoilla ja kuvilla voi peittää tai paljastaa niin paljon.

Luen historiallisia hyvin kirjoitettuja matkakirjoja, kuten Kai Donnerin teoksia tutkimusmatkoista Siperiaan.

Levottomuuden iskiessä alan selailla Matkahuollon aikatauluja. Jos nyy heti lähtis, ni olis 12-tiän varres vartin pääst ja siit mene ohitte Satakunna liikentte auto ja sil taas…"

Polkupyörällä matkaaja liikkuu omaan tahtiin. Luonto on lähellä ja taukopaikoille on helppo pysähtyä. Leppoisa Saariston Rengastie on Suomen pyöräreiteistä tunnetuin.

Rengastie on Turun saaristossa kiertävä noin 250 kilometrin reitti ja omiaan kiireettömään pyöräilyyn. Se alkaa Turusta, ja jos lähdetään pohjoisen kautta, kuljetaan Naantalin, Iniön, Korppoon ja Paraisten kautta.

Tarjolla on myös noin sadan kilometrin Pieni Rengastie. Se oikaisee Rymättylästä Seilin saaren kautta Nauvoon. Tamperelainen Veli Karvinen, 55, aikoo tänä kesänä polkaista tielle uudestaan. Ensimmäisestä reissusta on toistakymmentä vuotta.

– Silloin oli elokuu, eikä autoja paljon näkynyt. Oli mukava polkea, Karvinen kertoo.

Karvinen on retkipyöräillyt parikymmentä vuotta. Hän kuuluu tamperelaiseen pyöräilyseuraan Kaupin Kanuunoihin.

Turun saaristoon Karvisen houkuttivat luonto ja vesielementti, jotka toivat Itä-Suomessa syntyneelle mieleen Saimaan seudut.

– Erityisen hieno elämys oli pyöräillä yöaikaan Houtskarin kirkolta Mossalaan odottamaan yhteysalusta.

Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.
Nauvon Köpmans on yksi Rengastien idyllisistä raukopaikoista.

Merivettä pullossa

Ensimmäisen Rengasretkensä viimeisenä päivänä Karvinen täytti vesipullon leirintäalueen vessassa ja lähti ajamaan. Juoma paljastui myöhemmin merivedeksi.

Palvelut ovat siitä parantuneet. Löytyy kauppoja ja myymälöitä sekä yöpymiseen leirintäalueita, majataloja, hotelleja ja mökkejä.

Reitin varrella on idyllisiä saaristokyliä, historiallisia nähtävyyksiä, luontopolkuja ja uimarantoja.

Ensi kesän reissulle Karvinen lähtee porukan kansa. Tarkoitus on kiertää Pieni Rengastie Naantalista lähtien pohjoisen kautta.

Reissussa ollaan kaksi täyttä ja kaksi vajaata päivää ja edetään 40–70 kilometrin etapein.

– Käymme ainakin Mannerheimin sukukartanossa Askaisissa. Toinen kiinnostava kohde on Seilin saari, jonne aikoinaan eristettiin spitaaliset ja jossa toimi mielisairaala vielä 60-luvun alussa, Karvinen kertoo.

Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.
Saariston Rengastiellä on liki 50 kilometriä vesistön ylityksiä.

Rymättylästä Nauvoon vievän yhteysaluksen aikataulu on tutkittu etukäteen, mutta muuten ryhmä liikkuu ex tempore -periaatteella. Mielenkiintoinen nähtävyys, ruokapaikka tai kahvitupa voi muuttaa suunnitelmia.

– Koska yövymme mökeissä, meidän ei tarvitse kuljettaa telttoja eikä makuupusseja.

Varakumi matkaan

Periaatteessa Rengastielle voi lähteä vaikka omalla työmatkapyörällään. Jos on hankkimassa uutta pyörää, Karvinen suosittelee cyclocrossia. Se muistuttaa siroa maantiekilpapyörää, mutta siinä on kiinnityspisteet välttämättömille lokasuojille ja tavaratelineille.

– Tärkeintä on sopivan kokoinen runko. Liian isolla tai pienellä pyörällä matkanteko käy rasittavaksi.

Kannattaa varmistaa myyjältä, että vanteet ovat laadukkaat, koska ne joutuvat kovalle rasitukselle. Pinnoja pitää olla riittävästi, 32-36. Valmistajat pyrkivät säästämään painoa tinkimällä pinnoista.

Paikkausvälineet ovat Karvisen mukaan paljolti historiaa. Mukaan pakataan pari varasisäkumia. Tien päällä on helpompi vaihtaa koko kumi kuin etsiä reikää.

Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.
Tienvarren viitta Iniössä kertoo etäisyyksistä, palveluista ja nähtävyyksistä.

Pumppu on tietysti välttämätön. Muut työkalut valitaan matkan pituuden mukaan.

Karvinen neuvoo tutkimaan, minkälaisia ruuveja ja pultteja pyörässä on, ja ottamaan mukaan pari kappaletta kutakin.

– Ajaessa pultit tuppaavat löystymään ja putoilemaan. On kätevää, jos on kiinnittää heti uusi tilalle. Ne eivät paljon paina.

Värikkäät vaatteet ja lippu

Karvisella on pyörässään polkimet, joihin ajokengät lukkiutuvat. Näin polkeminen tehostuu.

Ajoasuna ovat maantiepyöräilijän trikoot, joissa on irtohihat ja -lahkeet. Ne on helppo riisua, jos aurinko alkaa porottaa.

Saariston teillä on Karvisen mielestä turvallista ajaa, koska autoilijat ovat tottuneet kaksipyöräisiin. Hän ihmettelee pyöräilijöitä, jotka eivät huolehdi näkyvyydestään. Itse hän käyttää värikkäitä vaatteita ja huomioliiviä.

Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.
Iniössä on mukava pyöräillä, sillä liikennettä on vähän.

– Näkyvyyttä ei ole koskaan liikaa. Olen kiinnittänyt sivulaukkuun reilun kokoisen Suomen lipun. Autoilijoissa lippu herättää jonkinlaista alitajuista kunnioitusta, niin että he eivät tohdi pyyhkäistä liian läheltä.

Polkien maailmalle

Helsinkiläinen Kauko Isotalus, 65, pyöräili jo nuorena pitkin Suomea aina Lappia myöten. Vaikka vuosia tuli lisää, harrastus säilyi. Seuraavaksi retket suuntautuivat Pohjoismaihin ja Manner-Eurooppaan.

– Kolmekymppisenä tekemäni Pariisin-reissu kesti reilun kuukauden. Kilometrejä kertyi 4500.

Nyt eläkeläisenä Isotalus on alkanut kiertää kotimaata. Hän on käynyt kaikissa Suomen kunnissa. Isotalus on myös Helsingin Polkypyöräilijöiden jäsen.

Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.
Heinä tuoksuu huumaavasti pyöräilijän nenään kesäisessä saaristossa. Korppoon kirkonkylä on kuin postikortista.

Saariston Rengasreitti on tuttu. Etelä-Norjasta palatessaan hän tuli Tukholmasta laivalla Turkuun ja kävi sitten kääntymässä Houtskarissa.

– 1990-luvun alussa ajoin Korppoosta Ahvenanmaalle ja palatessa poikkesin Kustavin kautta Iniössä.

Isotalus muistaa, että siihen aikaan saaristossa oli paljon losseja ja lauttoja. Monet niistä on sittemmin korvattu sillalla, kuten Nauvon Lillandetin ja Storlandetin välisessä salmessa.

Omia reittejä

Viime vuosina Isotalus on tehnyt pyörämatkoja Helsingistä muun muassa syntymäkuntaansa Alavieskaan ja Joensuuhun, missä hänellä on sukulaisia.

– Toivottavasti kukaan ei nähnyt, että hesalainen saapuu vanhaan kotipitäjäänsä polkupyörällä, hän naurahtaa.

Hän ei suosi valmiita pyöräreittejä kuin osin, koska tykkää suunnitella omat. Hän ajelee aina yksin.

Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.
Borgbergin näköalatornilta Houtskarissa näkyy Ahvenanmaalle saakka. Lintuperspektiivistä saa hyvän kuvan saaristosta.

Kartat matkaan

Retkillään Isotalus yöpyy leirintäalueilla. Suojaa antavat samat teltta ja makuupussi, jotka kävivät pyörän tarakalla Pariisissa.

– Sivulaukut ovat välttämättömät pitkillä matkoilla. Niihin saa pakattua varavaatteet ja työkalut, joista sisäkumit ja ketjunkatkaisin ovat tärkeimmästä päästä.

Hän ei käytä navigaattoria, joten mukana pitää olla autoilijan tiekartta ja tarkempia kohdekarttoja.

– Yleisille uimarannoille ei tahdo olla viittoja, ja jos on, etäisyys puuttuu. Se voi olla monta kilometriä. Tienoita kannattaa tutkia netissä Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelussa ja tulostaa paperille.

Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.
Nauvosta löytyy yksi saariston parhaista uimapaikoista.

Sopivalla vauhdilla

Pyöräilyssä Isotalusta viehättää ihmisen mittainen vauhti. Kävely on liian hidasta, autoilu liian nopeata.

– On mukavaa, kun voi säätää itselleen mallaavan tahdin ja pysähtyä tarvittaessa tien poskeen.

Isotalukselta ei riitä innostusta nykyiseen sähköpyörävillitykseen. Niiden lataus ei riitä, kun hänen tyypillinen päivämatkansa on yli sata kilometriä.

– Eikä minulle tulisi mieleenkään kuljettaa polkupyörää junassa saati lentokoneessa. Polkupyörä on pyöräilemistä varten, hän sanoo.

Polkaise myös näihin: 3 pyöräreittiä kesä-Suomessa

  1. Seututie Pietarsaaren ja Kokkolan välillä kulkee seitsemän sillan kautta kauniissa merimaisemissa. Bosundin kylästä puolimatkasta löytyy Vene-, kalastus- ja metsästysmuseo. Pietarsaari-Kokkola, 40 km.

  2. Kuninkaantietä kulkivat kruunupäät ja tsaarit saattueineen, ja historia on reitillä vahvasti läsnä. Piipahda Porvoon Taidetehtaassa ja Kotkan merikeskus Vellamossa. Helsinki-Lappeenranta, 330 km.

  3. Saimaan maisemissa riittää ihasteltavaa. Jos haluaa lyhentää reissua, oikaista voi Mikkelistä Puumalan kautta Imatralle. Kulttuurin ystävän kannattaa kuitenkin valita pitkä reitti ja olla Savonlinnassa oopperajuhlien aikaan 7.7.-4.8. Lappeenranta-Mikkeli-(Savonlinna- Punkaharju)-Ruokolahti-Imatra-Lappeenranta, 530 km.

Artikkeli on julkaistu ET Matkaopas -lehden numerossa 3/2017.

Saariston Rengastie: Hyvä tietää

  • Saariston Rengastie koostuu yleisistä teistä sekä niihin liittyvistä yhteysalus- ja lossiyhteyksistä.
  • Rengastie on kokonaan avoinna 25.5.–26.8., jolloin m/s Antonia liikennöi Iniön ja Mossalan välillä. Muina aikoina reitin voi kulkea eteläkautta Houtskarin Mossalaan tai pohjoiskautta Iniön Daleniin asti. lautta.net
  • Pienen Rengastien liikennekausi on 18.5.–2.9., jolloin m/s Östern liikennöi Nauvon ja Rymättylän väliä. ostern.fi/aikataulu
  • Matkan suunnittelussa iso apu on vesiliikenteen aikataulupalvelu. lautta.net/rengastie
  • Karttakeskus myy Saariston Rengastien pyöräilyopasta. karttakauppa.fi
  • Paraisten matkailuneuvonnan sivuilla on karttoja ja tietoa Rengastien palveluista. Sivustolta voi myös tilata omatoimimatkailijan oppaan Rengastielle. saaristo.org
  • Tietoa pyörämatkailusta ja varusteista: pyoramatkailu.com

Moni kokenut matkailija pitää juuri tällaisesta kaupungista, jossa välitön tunnelma tarttuu. Tutki kauppahallit, appelsiinipuutarhat ja jalkapallostadionit.

1. Taiteilijan talo 

Sitruspuut tuoksuvat, oksilla appelsiinit riippuvat raskaina. Suihkulähde livertää kilpaa pikkulintujen kanssa espanjalaisen impressionistin Joaquín Sorollan (1863–1923) entisen kodin puutarhassa.

Paikka on hämmentävä keidas harmaalla toimistoalueella, lapset leikkivät pihassa mielellään. Talo on valmistunut vuonna 1911, ja se on jätetty sellaiseksi kuin se oli taiteilijan kuollessa. Lähes yhdeksän metriä korkeassa ateljeessa pääsee nauttimaan maalauksista kaikessa rauhassa. Teokset tulvivat valoa.

Joaquín Sorolla oli Espanjan tunnetuimpia maalareita. Hän oli kotoisin merellisestä Valenciasta. Ehkäpä siksi hänen töihinsä ovat erityisen tunnelmallisesti tallentuneet kesähetket ja lasten vesileikit.

Museoitu koti on täynnä taidetta.
Museoitu koti on täynnä taidetta.

Vuonna 1899 Sorolla maalasi kuuluisan työn poliota sairastavista lapsista kylpemässä alasti hiekkarannalla munkin valvonnassa.

Madrid tunnetaan taiteestaan. Lähekkäin sijaitsevat Pradon, Reina-Sofian ja Thyssen-Bornemiszan museot ovat maailmankuuluja. Kultaisen kolmion taidepalatseihin verrattuna Sorolla-museo on ihanan intiimi kokemus.

  • Sorolla-museo, General Martínez Campos 37.
    Metro: Iglesia tai Rubén Darío.

2. Ihmettele kuin Liisa Ihmemaassa 

Salainen puutarha tarjoaa yllätyksiä myös sisäpihalla.
Salainen puutarha tarjoaa yllätyksiä myös sisäpihalla.

Jos sinua on aina harmittanut, ettet ole päässyt Hullun Hatuntekijän teekutsuille, tule tänne.

Kahvilan nimi tarkoittaa salaista puutarhaa. Siellä vierailu on kuin astuisi kirjailija Lewis Carrollin Liisan Ihmemaahan. Katossa killuu pieniä kuumailmapalloja, ja vessaan vievien portaiden kaiteet ovat kuin herkulliset Polka-karamellipötköt.

Kahvilaan kannattaa tulla vasta illan tummuttua, jotta voi ihastella kaikkia yksityiskohtia kynttilöiden ja nurinkuristen lamppujen valossa.

Kaakaolistalla on 20 makua, kuten After Eight -suklaajuoma, kaakao Pieni suklaapuoti -elokuvan tyyliin ja argentiinalainen kaakao.

"Pelastakaa Maa, se on ainoa planeetta jossa on suklaata", kahvilan nettisivulla lukee.
"Pelastakaa Maa, se on ainoa planeetta jossa on suklaata", kahvilan nettisivulla lukee.

Paikka on oikeastaan paljon muutakin kuin kahvila. Sisustus on ihana sekamelska ja listalta löytyy myös ruokaa, viinejä ja drinkkejä. Jos tilaa pullon kuohuvaa, se saatetaan tarjoilla saappaan sisällä. Pirtelön kanssa voi kiepsahtaa katosta riippuvaan puutarhakeinuun.

Samalla kadulla on muitakin kiinnostavia herkuttelupaikkoja.

3. Nauti ihanista, edullisista tapaksista 

Madridilainen rakastaa kauppahalleja eli mercadoja. Niihin mennään viettämään iltaa perheen ja ystävien kanssa. Tärkeintä hyvän seuran lisäksi ovat pikkusuolaiset alkupalat, tapakset.

Kauppahallit ovat loistava paikka tutustua kaupungin nautiskelevaan ja iloiseen elämäntyyliin. Suomalaisista kauppahalleista ne eroavat paljon.

Tunnetuin on ydinkeskustassa sijaitseva majesteettinen Mercado de San Miguel, jossa on eniten turisteja.

Trendikkäässä Chuecan kaupunginosassa sijaitsevan Mercado de San Antónin koko toinen kerros on omistettu tapastiskeille. Suositeltavinta on nauttia kesäilloista kattoterassilla, jossa on baari.

San Antónin kauppahalli on siisti ja moderni.
San Antónin kauppahalli on siisti ja moderni.

Todellista paikallistunnelmaa etsivän kannattaa vierailla Lavapiésin kaupunginosan Mercado de San Fernandossa, joka on alueen asukkaiden olohuone viikonloppuisin.

Hyvällä tuurilla siellä voi sunnuntai-iltapäivisin päästä seuraamaan riehakasta swing-tanssia, sillä hallissa järjestetään myös tanssiopetusta ja swing-kemuja.

Tunnelma kauppahallissa on lapsiystävällinen, ja pikkuiset ovat tuttu näky myös tanssilattialla.

  • Mercado de San Miguel, Plaza de San Miguel.
    Metro: Opéra.
  • Mercado de San Antón,  Augusto Figueroa 24.
    Metro: Chueca.
  • Mercado de San Fernando,  Embajadores 41.
    Metro: Embajadores.

4. Sovita pikolinokset ja espadrillot 

Espanja on kenkäfanin taivas. Jalkineteollisuudella on siellä pitkät perinteet, ja espanjalaiset pitävät usein jalkineensa hyvin siisteinä. Kotonakaan ei olla sukkasillaan.

Madridista löytyy huomattavan paljon kenkäkauppoja, joissa myydään pääosin Espanjassa valmistettuja kenkiä.

Tarjonta vaihtelee klassisista espadrillo-kangassandaaleista (espanjaksi alpargata) tossuihin ja laadukkaisiin nahkakenkiin.

Mukavia espadrilloja hakevan kannattaa käydä Plaza Mayorin lähellä sijaitsevissa liikkeissä Casa Hernanzissa ja Lobossa. Niissä myydään myös hauskoja lasten flamencokenkiä.

Kenkiä rakastavan ykköskatu on ydinkeskustan ostosalueen Calle Augusto Figueroa, jolla hyviä jalkinekauppoja odottaa vieri vieressä. Jos täältä ei löydy sopivia kenkiä, ei mistään.

Myös Pikolinos-merkin liikkeet kannattaa tarkistaa, vaikka supertyylikkäät kävelykengät maksavat yleensä yli sata euroa. Laadusta on järkevää maksaa.

  • Casa Hernanz, Toledo 18.
    Metro: La Latina
  • Calzados Lobo, Toledo 30.
    Metro: La Latina
  • Pikolinos, Calle Fuencarral.
    Metro: Gran Vía

5. Pompota kuin kunkku 

Madridilaiset suhtautuvat jalkapalloiluun vakavasti, onhan kaupungilla kaksi maailmanluokan joukkuetta: Real Madrid ja Atlético Madrid.

Madridin baareissa on hyvä tunnelma aina, kun joukkueet ovat kentällä. Espanjan pääsarjan lisäksi etenkin Mestareiden liiga -ottelut saavat kansan liikkeelle.

Real Madridin real viittaa kuninkaalliseen. Joukkueen kotikentällä, Santiago Bernabéun stadionilla, järjestetään opastettuja kierroksia. Jopa pelaajien pukukoppiin pääsee haistelemaan Cristiano Ronaldon ja kumppaneiden tuoksua. Liput otteluihin maksavat 30–700 euroa. Halvin paikka sijaitsee piippuhyllyllä.

Madridilaiset ovat jalkapallokansaa.
Madridilaiset ovat jalkapallokansaa.

Harva tietää, että Madridissa pelaa kolmaskin usein Espanjan pääsarjassa kilpaileva joukkue: Rayo Vallecano. Vallecasin nuhjuisen työläiskaupunginosan oma jengi on alueen asukkaiden lemmikki, ja pienen kotistadionin otteluissa on hurmoksellinen tunnelma.

6. Nauti lasten ja eläinrakkaiden kanssa 

Madridissa lapset kulkevat aikuisten menossa mukana useammin kuin Helsingissä tai Oulussa. Lasten läsnäolo on osa kaupungin viehätystä.

Piknik keskustan upeassa Retiron puistossa on hauskaa ajanvietettä kaikenikäisille. Puistossa on erikseen leikkipaikkoja, ja eväskorin saa täyteen kaupungin lukuisissa leipomoissa, konditorioissa ja ruokakauppojen runsailla juusto- sekä kinkkuhyllyillä.

Retino-puistoon pääsee vaikka soutelemaan.
Retino-puistoon pääsee vaikka soutelemaan.

Faunia-eläinpuistoon on luotu erilaisia ekosysteemejä, kuten viidakko ja napapiirit, joissa voi tutustua alueiden lajistoon. Monia eläimiä pääsee koskettamaan. Puistossa seikkailee esimerkiksi apinoita ja pingviinejä.

Hiukan keskustan ulkopuolella sijaitseva huvipuisto tarjoaa laitteita hurjapäille. Houkuttimena on Warnerin piirroselokuvista tuttuja teemanähtävyyksiä, kuten Supermies-talo.

  • Retiron puisto, Plaza de la Independencia 7.
    Metro: Retiro.
  • Faunia-puisto, Avenida de las Comunidades 28.
    Metro: Valdebernardo. faunia.es.
  • Huvipuistoon pääsee bussilla keskustasta. parquewarner.com

Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 6/2017.