Pehmoleluja, pelejä, koulukirjoja, vauvanvaatteita, 1980–90-luvun urheiluvälineitä ja kaikenlaista sälää. 

Kaikkea tätä tulee vastaan, kun ammattijärjestäjä Maria Laitinen järjestää yli 50-vuotiaiden suomalaisen komeroita ja varastoja.

Lapset muuttivat ajat sitten omilleen, mutta heidän tavaransa täyttävät edelleen kotisi kaapit ja varastojen hyllyt. Kuulostaako tutulta? 

– Puolet asiakkaistani säilöö kodissaan aikuisten lastensa tavaroita, joilla ei ole mitään käyttöarvoa. Joko he eivät saa lapsiaan uskomaan, että tavarat pitäisi hakea pois tai sitten he eivät itse raaski luopua niistä tunnesiteiden vuoksi.

Kun lapset lähtevät omilleen ja muuttavat pieneen opiskelija-asuntoon, tuntuu hyvältä idealta säilyttää osa heidän tavaroistaan lapsuudenkodissa. Onhan meillä tilaa. Lopulta lapset valmistuvat ammattiin, hankkivat isomman kodin ja perheen. Oman kodin nurkkia ei vaan haluta täyttää vanhoilla lapsuuden tavaroilla.

Ota tiukka linja

Vanhemmat myös säälivät lapsiaan, eivätkä viitsi valittaa tavaroista. Onhan lapsilla ruuhkavuodet:  kiirettä töissä ja pienet lapset hoidettavana.

– Kannustan ottamaan tiukan linjan. Sanon usein asiakkailleni, että tämä on teidän kotinne, eikä teillä ole velvollisuutta säilyttää aikuisten ihmisten tavaroita. Tavaroista täytyy sanoa lapsille suoraan, eikä asiaa tarvitse pelätä. Kummallista häveliäisyyttä ja velvollisuudentuntoa näihin asioihin liittyy, Laitinen ihmettelee.

Lue myös:

Velvollisuudentunto säilyttää tavaroita lasten puolesta voi viedä voiton jopa järkevästä taloudenhoidosta. Tarpeettoman suuri omakotitalo tai asunto jää myymättä, koska mihin kaikki tavarat sitten mahtuisivat?

– Sen sijaan, että nautittaisiin eläkepäivistä ja käytettäisiin isosta asunnosta vapautunut raha vaikka matkusteluun, säilytetään tavaroita varastossa ja pääomia liian isossa asunnossa. 

Joskus lasten vanhoja tavaroita myös raahataan mökin vintille tai varastoon, kun säilytystila loppuu muualta. Laitinen on myös nähnyt, miten lasten tavarat päätyvät heidän iäkkäiden isovanhempiensa vintille. On helpompaa siirtää ongelmaa kuin ratkaista se.

Lue myös:

Tee muistolaatikko

Mitä ammattijärjestäjä antaisi neuvoksi nuorille perheille, jotka miettivät mitä tehdä lasten piirustuksille, koulukirjoille ja pehmoleluille?

– Sain itse lapsuudenkodista aikoinaan mukaani neuvolakortin, viisi piirustusta ja pari vauvanvaatetta. Hyvin ole niillä pärjännyt. Muistoja lapsuusvuosilta voi kerätä vaikka muistolaatikkoon, jonka antaa lapselle mukaan, kun hän muuttaa kotoa.

1980-luvun laskettelusuksia tai homeisia pehmoleluja ei kaipaa kukaan.