Tiesitko, että lisäaineita ei panna elintarvikkeisiin huvin vuoksi. Miksi sitten E-koodiviidakko pelottaa suurta osaa kuluttajista? Lue tästä, mitkä uskomukset ruoan lisäaineista ovat totta ja mitkä tarua.

  1. Lisäaineita tungetaan ruokaan ihan turhaan.
    Väärin. Lisäaineryhmiä ovat esimerkiksi hapettumisen estäjät ja säilöntäaineet eli pilaantumista estävät lisäaineet, elintarvikevärit tai ruokien sakeuttajat ja emulgaattorit. Ilman sakeuttamisaineita vaikkapa jugurtit tai pöytämargariinimme eivät olisi siinä muodossa kuin olemme ne oppineet tuntemaan.
    Elintarvikkeisiin saa Euroopassa lisätä noin kahtakymmentä eri lisäaineryhmää, jotka sisältävät omat E-koodinsa yksittäisille lisäaineille. Rajansa kuitenkin lisäaineiden määrilläkin: niitä saa lisätä elintarvikkeeseen vain sallitun annoksen.
    Kokeile puhdasta raakaruokaa: Ihana lime-avokadotorttu

  2. Erityisesti keittoaineksissa ja eineksissä on lisäaineita muita elintarvikkeita enemmän.
    Osin oikein. Lähes kaikissa elintarvikkeissa on lisäaineita, ja vain peruselintarvikkeet, kuten kasvikset, hedelmät, liha, kala, maito, kaurahiutaleet tai kotimainen omena, ovat lisäaineettomia.
    Jos taas mennään aivan ääripäähän, runsaasti lisäaineita löytyy etenkin lihaliemivalmisteista, pussikeitoista, vaahdotetuista kermasuklaavanukkaista, light-virvoitusjuomista ja karkeista.
    Eineksissä ei keskimäärin ole mitenkään runsaasti lisäaineita. Einesmakaronilaatikossa ei ole yhtään, mutta toisaalta italiansalaatissa on jo väriainetta, säilöntä- ja sakeuttamisaineita ja vielä nitriittiäkin.

  3. Jotkut lisäaineet ovat terveydelle vaarallisia.
    Väärin. Kaikki lisäaineet ovat vaarattomia – näin on tutkimuksissa todettu. On kuitenkin eri asia puhua terveysvaarasta kuin lisäaineiden aiheuttamista oireista. Jotkut saavat lisäaineista yliherkkyysoireita tai allergisia reaktioita.
    Tyypillinen tapaus on sellainen, jossa astmaatikko saa hengitysoireita säilöntäaine sulfiitista. Väriaineena käytettävä karmiini (E120) voi aiheuttaa tälle herkistyneelle nopeita allergiareaktioita.
    Lisäaineiden yhteisvaikutuksista lääkkeiden kanssa tunnetaan parhaiten asetyylisalisyylihapon, esimerkiksi Aspiriinin, sekä säilöntäaine bentsoehapon ja askorbiinihapon väliset reaktiot. Jotkut Aspiriinille yliherkät saavat siis samantyyppisiä oireita näistä säilöntäaineista.
    Lue myös: Ravitsemustieteilijä Marja-Leena Ovaskainen: "Myös kotimainen ruoka voi sisältää epäpuhtauksia"

  4. Lisäaineiden turvallisuus perustuu hatariin tutkimuksiin.
    Väärin. Lisäaineet on tutkittu tarkan protokollan mukaan eläin- ja laboratoriokokein, ja tutkimukset tehdään valvotusti. Jokainen käytössä oleva lisäaine on käynyt läpi tieteellisen seulan, ja markkinointiluvan antamisesta on päättänyt Euroopan komissio.
    E-koodimerkinnän turvin elintarvikevalmistaja ei myöskään voi lisätä ruokaan mitä tahansa. E-koodi on lisätyn aineen turvallisuustae: tiedät, mitä syöt, eikä se ole terveydelle haitallista.

  5. Osa E-koodatuista lisäaineista on luonnollisia, ruoassa muutenkin olevia aineita.
    Oikein. Suuri osa lisäaineista tulee luonnosta, varsinkin kasvikunnasta. Elintarviketeollisuus käyttää väriaineina muun muassa porkkanasta tuttuja karoteneja, marjoja värittäviä antosyaaneja tai lehtipuut viherryttävää klorofylliä.
    Jopa sininen väri, jota ei äkkiseltään mieltäisi luonnosta lähteväksi, on usein peräisin levästä tai mikrobeista. Kananmunasta ja soijasta saadaan emulgaattoreita ja kasvien orgaanisista hapoista säilöntäaineita. Sakeuttamisaineiden lähteinä ovat levät ja puunkuori.
    Suomalaistutkimus: Kasvisruoka suojaa syövältä

  6. Atsovärit aiheuttavat lapsille ylivilkkausoireita ja aspartaami syöpää.
    Oikein ja väärin. Tutkimuksissa on havaittu, että atsovärien ja säilöntäaine bentsoehapon yhdistelmä saa lapsissa aikaan ylivilkkausoireita. Atsovärejä ei ole kuitenkaan kielletty, sillä tutkimuslöydös ei ollut kovin vahva. Jos elintarvikkeissa on käytetty tiettyjä atsovärejä, pakkaukseen on merkittävä varoitus ”voi vaikuttaa haitallisesti lasten aktiivisuustasoon ja heikentää tarkkaavaisuutta”.
    Aspartaami ei aiheuta syöpää. Esimerkiksi aspartaamia sisältäviä virvoitusjuomia aikuinen voi halutessaan juoda vaikka neljä litraa joka päivä koko elämänsä ajan.
    Lähteet: www.fineli.fi sekä Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA

Osaatko purkaa E-koodit?

Haluatko varmistua siitä, mitä lisäaineita elintarvike sisältää. Tilaa Evirasta ilmainen E-koodiavain -opasvihkonen. Tilaus onnistuu nettisivuilta www.evira.fi.

Kysely

Vältteletkö lisäaineita?

Kyllä
Kyllä
75.0%
En
En
25.0%
Ääniä yhteensä: 20

Avokadot löytyvät kärjestä melkein kaikista terveellisten ruokien listoista, olipa kyse sitten ihon tai mielen hoidosta. Eikä ihme. Ne ovat ihmeruokaa!

Vihreäkuorinen avokado on terveellistä syötävää.  Se sisältää kasvikseksi paljon energiaa ja rasvaa. Suurin osa on rasvasta on kuitenkin pehmeää, tyydyttymätöntä rasvaa, joka edistää sydämen terveyttä.

Tuoreimmassa tutkimuksessa on vahvistettu, että avokadot pienentävät sydänsairauksien riskiä – jos niitä nautitaan säännöllisesti osana päivittäistä ruokavaliota.

Aiempien tutkimusten mukaan avokadojen terveysvaikutukset ovat perustuneet pitkälti tyydyttämättömien rasvahappojen tehoon ihmiskehossa ja vihreän herkun on todistettu nostavan hyvän kolesterolin lukemia.

Nyt amerikkalaistutkimuksessa vahvistettiin avokadon positiivinen vaikutus sydän- ja verisuonitautien riskiin. Tutkittavat söivät yhden avokadon päivässä. Heillä laski etenkin huono LDL-kolesteroli, kertoo tutkimuksesta kirjoittava American Heart Assosiation -julkaisu.

Miten avokadoa syödään?

Kardiologien eli sydäntautien lääkäreidenkin ylistämä avokado on helppo kasvis.

Avokadon voi sisällyttää päivittäiseen ruokavalioon helposti vaikkapa salaateissa tai leivän päällä. Kypsän avokadon tunnistaa kaupasta painamalla sitä hennosti sen suiposta päästä. Kuoren ja kasvislihan väliin pitäisi jäädä pieni, pehmeältä tuntuva tila.

Mikäli kotona huomaa ostaneensa raa’an tai puolikypsän avokadon, saa sen kypsäksi monilla eri keinoilla. Jotkut käärivät kasviksen alumiinifolioon ja laittavat uuniin kypsymään hetkeksi ennen syömistä. Avokadon voi halkaista ja nauttia pehmeän sisuksen vaikka suoraan lusikalla.

Liiallisuuksiin ei pidä mennä tämänkään ihmeherkun kanssa: Avokadossa on paljon energiaa, joten siitä tulee nopeasti täyteenkin. Sadassa grammassa eli keskikokoisessa avokadossa on lähes 200 kilokaloria.

Avokadoissa on myös runsaasti kaliumia, peräti 400 mg/100 g, joka on tärkeä sydämen toiminnalle.

Vierailija

Avokado päivässä pitää kardiologin loitolla

Olen syönyt vuosia pari avokadoa viikossa . Syön sen aina ihan sellaisenaan,ei siihen tarvita erityistä resepti nivaskaa. Halkaisen ja pistän poskeeni. Hyvää,terveellistä ja ravitsevaa. En kuitenkaan joka päivä syö, koska onhan siinä kotuullisesti kaloreita, vaikkakin terveellisiä kaloreita. Kaikkia kansainvälisiä tuulia on kiva lukea myös ET-lehdestä. Lisää vaan
Lue kommentti

Kiistely on taitolaji, jossa voi kehittyä. Syyllistä tai voittajaa on turha etsiä, mutta jos pelaat korttisi hyvin, kumpikin osapuoli hyötyy.

Erimielisyydet kuuluvat kaikkiin ihmissuhteisiin. Aina niiden käsittely ei aiheuta riitaa, mutta jos asia on itselle hyvin tärkeä, kuohahdusta on vaikea välttää.

Tapamme riidellä juontaa usein juurensa lapsuuskodissa omaksuttuihin malleihin, oli sitten mököttäjä tai möykkääjä.

Näin riitelet rakentavasti:

1. Kuuntele

Yleisin virhe riitelyssä on se, että kumpikin jankkaa omaa näkökantaansa toista kuuntelematta. Erityisen ärsyttävää on yleistäminen: ”Sinä olet aina myöhässä”  tai ”Sinä et koskaan siivoa jälkiäsi”.

Tyhmintä on kaivaa esiin kaikki entiset riidanaiheet: appiukon letkautukset, liian kalliit hifi-laitteet tai vuosien takainen törttöily etelänlomalla.

2. Pysy asiassa

Kuohuksissa tulemme helposti sanoneeksi asioita, joita emme tarkoita. Valitettavasti ne eivät katoa huonon tuulen mukana. Henkilökohtaiset loukkaukset  iskostuvat mieleen paljon pysyvämmin kuin kehut ja kannustukset.

3. Ole rehellinen

Vältä passiivisuutta, ylimielisyyttä, yksityiskohtiin takertumista ja ylitunteellisuutta.

4. Pidä vuoropuhelu käynnissä

Pitkät jaaritukset eivät toimi ainakaan silloin, jos yrittää perustella miksi toinen on väärässä. Kuohuksissaan oleva ihminen ei välitä faktoista. Tärkeämpää on pyrkiä luomaan tunne, että hän on turvassa, vaikka tilanne on hankala.

5. Väistä

Joskus kiukkua herättävä kommentti kannattaa pyyhkäistä mielestä ajattelemalla, että tuolla toisella ei ollut paras päivä. Huono nukkuminen ja muut arjen taakat madaltavat ärsyyntymisen kynnystä entisestään.

Jos koet tilanteen tavalla tai toisella uhkaavaksi, lähde pois. Asiaan kannattaa palata vasta sitten, kun kumpikin on rauhoittunut.

6. Pyydä anteeksi

Sopu syntyy helpommin, kun molemmat myöntävät osuutensa riitaan. Pyydä viipymättä anteeksi, jos osa iskuista on osunut vyön alle. Ripaus myötätuntoa saa ihmeitä aikaan.

Lähteet: Väestöliitto, Helena Åhman ja Harri Gustafsberg: Tilannetaju