Iltavirkku kärsii kesäajasta. Tutkija Timo Partosen mukaan iltavirkku kärsii herkemmin monesta muustakin.

Kesäaikaan siirtyminen väsyttää. Ainakin osaa meistä.

Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan erityisen herkkiä tunnin kellonsiirrolle eteenpäin ovat iltavirkut.

– Jotkut iltavirkut eivät saa koko kesäajan aikana tasattua rytmiä ja univajettaan, Partonen toteaa. Tämä johtuu siitä, että muutenkin iltavirkun luontainen vuorokausi on 24 tuntia pidempi, ja kun siitä vielä nipistetään tunti pois, se yleensä lyhentää nimenomaan uniaikaa.

Unitutkija neuvoo: Näin siirryt kesäaikaan – "sopeutuminen vie 2–4 vuorokautta"

Sydänvaivaisten syytä varoa kesäaikaa

Eikä pelkkä väsymys riitä, joillekin iltavirkuille kesäaikaan siirtyminen on suorastaan terveysriski.

– Ruotsissa on tehty terveystutkimus, jossa todettiin, että iltavirkuilla sydänsairailla henkilöillä kesäaikaan siirtyminen lisäsi selvästi sydäninfarktin riskiä, Partonen kertoo.

Iltavirkuilla terveysriskit näyttäisivät olevan muutenkin aamuvirkkuja yleisempiä.

– Usein ihmetellään, ettei ikäihmisissä ole juuri iltaunisia. Tämä näyttää ainakin yhden suomalaistutkimuksen valossa selittyvän sillä, että ikäihmiset kuolevat nuorempina, Partonen toteaa.

Työajat ikääntyvän iltavirkun tueksi

Iltavirkkujen kuolleisuus muita nuorempina ei Partosen mukaan selity vain elintavoilla. Kuitenkaan laajoja syy-seuraus-selityksiä ei voi vielä antaa, sillä tutkimus aiheen parissa on täysin kesken.

Mutta kai iltavirkkukin voi muuttua, eikö itseään ja omaa sisäistä kelloaan pysty sitten muuttamaan aamuvirkummaksi?

– Kyllä se on mahdollista, ja moni niin tekeekin. Tosin usein pitkillä vuosilomilla tilanne taas muuttuu niin, että iltavirkut elävät vanhan sisäisen kellonsa mukaan.

Suomalaisista enemmistö on kuitenkin tilastollisesti aamuihmisiä. Iltavirkkuja on noin 10–15 prosenttia ja selkeästi aamuvirkkuja 20–25 prosenttia väestöstä. Loput ovat jotain tältä väliltä.

– Kuitenkin yhteiskunta ja työelämä on aika lailla aamuvirkkujen. Kun vielä 40–50-vuotiaina joustavuus säädellä omaa unirytmiä vähenee, voi iltavirkuille aamuherätyksistä selviäminen olla entistäkin raskaampaa. Siksi työelämässä kannattaisikin harkita joustavampia työaikoja, jos haluamme pidempiä työuria.