Professori Jaakko Valvanne: "Vanhaksi elänyt on selviytyjä"

Viime viikolla ET-lehti julkaisi nettijutun pelosta. Artikkelia kommentoi nimimerkki Mökin muori, joka kertoo omista peloistaan näin:

”Minä en pelkää ukkosta, en pimeää, en mörköjä. Mitäkö sitten pelkään? Minä pelkään tulevaisuutta, luopumista. Minä pelkään päivää jolloin en jaksa enää matkustaa, päivää jolloin eläimenpito loppuu ja päivää jolloin en jaksa enää mökkeillä. Minä pelkään elämänpiirin supistumista. Vaikka ymmärrän, että se kaikki kuuluu elämään ja iän karttuessa luopumiseenkin ehkä sopeutuu, niin se ei silti pelkoani poista.”

Moni ikääntyvä voi samaistua Mökin muorin pohdintoihin. Vanheneminen pelottaa. Kuoleman lähestyminen, kehon fyysiset muutokset, sairauden ja avuttomuuden pelko ovat tavallisia ja luonnollisia huolia.

Kommentin jättänyt lukija pelkää kuitenkin erityisesti luopumista. Sitä, että asiat muuttuvat, kun vanhenee ja terveys väistämättä heikkenee. Suurin pelko on se, että lopulta joutuu luopumaan niistä asioista, jotka ovat elämässä juuri nyt tärkeitä.

"Jo eläkkeelle jääminen on monelle vaikea paikka."

Miksi luopuminen pelottaa?

Luopuminen vanhasta pelottaa erityisesti toiminnallista, liikkuvaa ihmistä. Aktiivinen ihminen saattaa kokea, että elämällä ei ole merkitystä, jos hän ei enää iän myötä pysty samoihin asioihin kuin ennen. Toisaalta pelkoa voi aiheuttaa se, että sosiaalinen rooli saattaa muuttua vanhenemisen myötä.

– Jo eläkkeelle jääminen on monelle vaikea paikka, jota pelätään etukäteen. Eläköityvää saattaa ahdistaa se, jos hän ei työelämän jälkeen löydäkään uutta toimintaa ja ympäristöä, jossa kokee olonsa merkitykselliseksi, sanoo geriatrian professori Jaakko Valvanne Tampereen yliopistosta.

Toinen syy pelkoon ovat sairaudet. Syövät, sydänsairaudet ja aivohalvaus ovat tavallisia pelkoja. Koska vanhustenhoidon laadusta puhutaan paljon mediassa, voi moni ikääntyvä olla huolissaan siitä, että saa huonoa hoitoa vanhana.

"Jos omassa voinnissa tapahtuu muutos alle vuodessa, pitää aina epäillä sairautta."

– Jos on nähnyt oman läheisen sairastuvan, voi pelätä sitä, että sama käy itselle. Erityisesti muistisairaiden omaiset ovat usein huolissaan omasta voinnistaan, Valvanne pohtii.  

Siksi ikääntyvän on hyvä olla tarkkana, jos huomaa uusia oireita. Jos paino laskee tai kotiaskareista suoriutuminen tuntuu hankalalta, on aina epäiltävä sairautta eikä syytettävä oireista "vanhuutta".

– Jos omassa voinnissa tapahtuu selvä muutos alle vuodessa, pitää aina epäillä sairautta. 

”Vanheneminen on elämän täyttymistä”

Vanhenemisen ja luopumisen pelko on luonnollista ja ymmärrettävää. Se on kuitenkin turhaa, sanoo Valvanne. Pelkääminen ei auta, ja huolen yli pitäisi kyetä pääsemään.

Vanhaksi eläminenhän tarkoittaa sitä, että on selvinnyt monenlaisista  vaikeuksista.

Pelkoja voi helpottaa esimerkiksi muistelemalla elettyä elämää. Vanhojen valokuvien katseleminen kannattaa, samoin muistoja mieleen tuovan musiikin kuunteleminen. Vanhaksi eläminen kun tarkoittaa sitä, että on selvinnyt monenlaisista elämäntilanteista ja vaikeuksista.

– Kun itse ahdistun työasioista, pyrin ajattelemaan, että olen selvinnyt niistä ennenkin, Valvanne sanoo.

Tärkeintä on, että ei anna pelkojen ja tuskan vallata mieltä. Jos vakavat sairaudet pelottavat, voi ajatella, että niitä on nuorillakin ihmisillä. Huoli kääntyy positiiviseksi, kun osaa ajatella, että iän karttuminen on suuri onni.

– Kannattaa miettiä oman elämän kulkua. Yleensä silloin huomaa, että asiat eivät olekaan kovin hullusti. Jos sairastuu vakavammin vasta vanhana, niin onhan se mieletöntä, että on saanut elää vaikka 80 vuotta pääosin terveenä, Valvanne muistuttaa.

Kun pelolle löytää sanat, sitä voi käsitellä paremmin.

On silti tärkeää myöntää, että pelottaa. Omasta ahdistuksesta on hyvä keskustella läheisen tai terapeutin kanssa. Kun pelolle löytää sanat, sitä voi käsitellä paremmin. Valvanne pitää erityisen hienona sitä, että ET:n sivuille kirjoittanut Mökin muori on pohtinut pelkojaan ja ymmärtää, että vanheneminen on luopumista. Jo oma ymmärrys pelosta voi tuoda lohtua.

– Kun olen itse pohtinut vanhenemista, minulle yksi tärkeimmistä ajatuksista on ollut arkkipiispa Kari Mäkisen lause: ”Vanheneminen on elämän täyttymistä”. Se on niin hieno oivallus. Vanheneminen ei ole sitä, että lasi tyhjenee elämän loppuessa, vaan sitä, että lasi on täynnä, kun tulee aika lähteä.

Vanheneminen on itsestä kiinni

Jokainen vanhenee. Se, miten vanhenee, on kuitenkin itsestä kiinni, tietää Valvanne. Hän ajatteli vuosikausia, ettei vanhentuisi koskaan. Kun mittariin tuli 60 vuotta, joutui professori kuitenkin myöntämään tosiasian: nivelet rapistuivat, lihaskunto heikkeni ja uimahallissa vauhti hidastui, vaikka olo tuntui samalta kuin ennen. Valvanne päätti hyväksyä vanhenemisensa.

"Miksi en tekisi kaikkeani sen eteen, että sairaudet tulisivat mahdollisimman myöhään?"

– Päätin myös, että teen kaikkeni sen eteen, etten ehdoin tahdoin sairastu ja raihnaistu. Muistihäiriöidenkin kehittymistä voi ehkäistä. Miksi en siis tekisi kaikkeani sen eteen, että sairaudet tulisivat mahdollisimman myöhään?

Elämäntapamuutos onnistuu vain, jos ymmärtää oman lähtötilanteensa. Jos polttaa tupakkaa ja löhöää sohvalla telkkaria katsellen ja pullaa syöden, sairastuu varmasti ennen aikojaan. Muutos ei tapahdu hetkessä, mutta asennemuutos voi tapahtua.

– Itse olen lopettanut istumisen melkein kokonaan. Vaimon mielestä menen äärimmäisyyksiin, kun seison välillä telkkaria tai hempeää elokuvaakin katsellessa. Pilaan kuulemma tunnelman, Valvanne nauraa.

Autoton Valvanne pyöräilee mielellään ja pitää itseään hyväkuntoisena. Vastikään hän ajoi pyörällään kohti Tampereen rautatieasemaa, kun harmaahapsinen mummo viipotti ohi pyörällään.

– En pysynyt millään perässä. Ja muistan yhä, kun vuosia sitten eräs vanha rouva hurjasteli rollaattorikelkalla ohitseni mäkeä alas, iloisena kuin mikä. Se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Elämästä voi iloita rajoitetussakin muodossa.