Äijäjoogan pääsyvaatimuksena on jäykkyys sekä kyky hengittää sisään ja ulos. Harjoitukseen kuuluu rento virnuilu.

– Täällä saa olla vapaasti juuri niin kankea kuin on. Tämä on leppoisaa rautakankijoogaa, kertoo 66-vuotias Antero Nummiranta.

Hän istuu Helsingin invalidien yhdistyksen tuoliäijäjoogaryhmässä. Yhdistyksessä oli aluksi tuolijoogaa, jossa kävi yksi mies ja toistakymmentä naista. Kun yhdistykseen perustettiin kokeeksi myös tuoliäijäjoogaryhmä, miehiä kertyi toistakymmentä.

– Moni mies tulee joogaan vain silloin, kun muut osallistujat ovat samanlaisia jäykkiä uroksia. Siinä on äijäjoogan idea, kertoo lajin kehittänyt Veikko Tarvainen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Äijäjoogan pääsyvaatimuksena on jäykkyys ja kyky hengittää sisään ja ulos.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Liikkeet ovat paljolti samoja kuin tuolijumpassa, voimistelussa ja fysioterapiassa. Tuolijoogassa tehdään pieniä helppoja nivelliikkeitä, kevyitä venytyksiä ja harjoitellaan keskittymistä sekä vapaata, vähän syvempää hengittämistä.

Oleellinen ero jumppaan on siinä, että joogassa liikkeet tehdään hengityksen tahdissa rennon keskittyneesti. Jotkut kertovat, että vasta joogassa he ovat oppineet hengittämään vapaasti. Keskittymisen ansiosta monen mieli on rauhallisempi myös arkipäivässä.

Kuusikymppisen Raijan kokemuksia: Energiaa joogatunnilta

Rento ja reilu meno

Antero Nummiranta kertoo olleensa aika huonossa kunnossa päästyään eläkkeelle. Sitten hän aloitti kuntoremontin. Hän käy nykyään useamassa kuntopiirissä, välillä  jopa kahdessa joogaryhmässä. Tuoliäijäjoogassa Antero on käynyt säännöllisesti kolmatta vuotta.

– Ryhmä on  tarpeellinen, koska laiskana tarvitsen pientä pakotusta ja ennen kaikkea positiivista kannustusta. Äijäjoogassa on hyvä, rento ja reilu henki.

Hänestä tuolilla joogaaminen tuntui aluksi ajatuksena oudolle. Kokeiltuaan hän havaitsi sen hyväksi.

– Myös tuolilla voi tehdä ihan tuntuvia, raskaitakin liikkeitä. Joogasta tulee aina parempi, selkeämpi, tasapainoisempi ja virkeämpi olo. Järki juoksee paremmin harjoitusten jälkeen, ja särkylääkkeitä on tarvinnut vähemmän, toteaa Antero.

"Moni mies tulee joogaan vain silloin, kun muut osallistujat ovat samanlaisia jäykkiä uroksia."

Yllättävän rauhallinen olo

66-vuotiaan Eino Meriläisen mukaan keskittyminen tehostaa liikkeiden vaikutuksia. Silloin aistii liikkeen ja kehon paremmin. Eino aloitti tuoliäijäjoogan pari kuukautta ohitusleikkauksen jälkeen.

– Rennossa miesporukassa aloin tehdä itselleni sopivaa harjoitusta. Liikkeet ovat sopivan kevyitä ja kuitenkin vaikuttavia. Olen vähitellen voimistanut harjoituksia. Fyysisen hyötyjen lisäksi olen löytänyt myös keskittymiskykyä, rentoutta ja rauhallisuutta.

Moni nukkuu joogan jälkeen paremmin, kun lihakset ja mieli ovat rentoutuneet. Kevyen joogan helpot venytykset saavat kehon joustavammaksi ja jopa voimakkaammaksi.

Eino Meriläisen mukaan paremman hengityksen opettelu on ollut tärkeää ja alussa vähän vaikeaa.

– Rauhallinen hengitys rauhoittaa.  Ja vähän syvempi, tasainen hengitys antaa energiaa, kun solut saavat lisää happea.

Eino tekee liikkeet pyörätuolissa. Kaikkia liikkeitä hän ei voi tehdä. Se ei haittaa. Hän lepää silloin, tai tekee vaihtoehdon, tai tekee liikkeen mielessään.

– Loppurentoutuksessa torkahdan välillä. Rentoutus tuntuu hyvälle kun se on muitten liikkeiden lisänä. Siinä tulee yllättävän syvän rauhallinen olo, kertoo Eino Meriläinen.  

"Tuoliäijäjooga on viikon kohokohta."

Ei se ollutkaan uskonnollista

67-vuotias Aarno Vikman tuli tuoliäijäjoogaan tyttären ”lähetteellä”. Hän innostui tuoliäijäjoogasta niin, että hän alkoi tehdä harjoituksia kotona päivittäin.

–   Tuoliäijäjooga on viikon kohokohta. Siinä on liikettä, lepoa, ihmisten kanssa juttelua ja rentoutumista. On hienoa ja tärkeää kuulua ryhmään.

Aarnolla oli sydäninfarkti 2010. Hänen motoriikkansa heikkeni sen jälkeen.

–   Tuolijoogan ansiosta motoriikka ja moni muu asia on parantanut. Äijien kansa on kiva harjoitella. Välillä hurtti huumori kukoistaa. Myös puhuminen on tärkeää ryhmässä. Miesten kesken voi avautua paremmin kuin muissa porukoissa.

Mielenkiintoinen artikkeli: Joogalla sydänriski minimiin

Aluksi 66-vuotias Eero Haapalainen epäili, että tuoliäijäjoogassa saattaisi kuitenkin olla jotain uskontoa tai ideologiaa mukana. Hän mietti myös, että olisiko tuolijooga liian vaikeaa tai raskasta.

–   Pian huomasin, että tuoliäijäjooga on sopivan kevyttä. Ensimmäisen kerran jälkeen, oli kyllä vähän kipuja kropassa, kun yritin liikaa. Se oli hyvä läksy. Opin säätelemään harjoitusta kevyemmäksi. On hienoa, että on tällainen säätelyn mahdollisuus. Ja hienoa on, että tässä ei ole mitään uskontoa tai ideologiaa. Rennosti virnuillaan äijäporukassa.

Lue lisää Äijäjoogan omilta sivuilta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla