Armollinen uutinen liikunnan kanssa kipuileville: koko aikaa ei tarvitse spurtata, vaan välillä voi ottaa löysemmin.

UKK-instituutissa tehdyn tutkimuksen mukaan liikuntaharjoittelusta on hyötyä vielä pitkään intensiivisen treenijakson loputtuakin.

Tutkimukseen osallistui 149 tamperelaista 70–78-vuotiasta naista, joista osa treenasi vuoden ajan tehostetusti lihaskuntoa, osa tasapainoa ja hyppelyliikuntaa ja osa sekä lihaskuntoa että tasapainoa ja hyppelyliikuntaa. Lihaskuntoa treenattiin kuntosalilla ja tasapaino- ja hyppelyliikuntaa ohjatuilla tunneilla.

Liikuntakertoja oli kolme viikossa. Neljäs porukka toimi verrokkiryhmänä, joka jatkoi elämäänsä entiseen tapaan. Vuoden kuluttua kävi ilmi, että kaikki kolme liikuntaryhmää hyötyivät treenistä ja paransivat kunnon eri osa-alueita. Verrokkiryhmä kunto säilyi ennallaan.

– Eniten fyysinen toimintakyky, tasapaino, ketteryys ja jalkojen lihasvoima paranivat kuitenkin monipuolisinta liikuntaa harrastaneella ryhmällä, kertoo erikoistutkija Saija Karinkanta UKK-instituutista.

Sinustakin liikkuja? Kattava vinkkipaketti 55+-vuotiaille

Monipuolisimmin liikkuneilla oli vähiten murtumia

Tutkimusta jatkettiin viiden vuoden kuluttua, jolloin terveydenhuollon rekistereistä käytiin läpi, kuinka moni tutkimuksessa mukana olleista oli käyttänyt terveydenhuollon palveluja kaatumisvammojen vuoksi. Kävi ilmi, että viiden vuoden aikana käyntejä oli yhteensä 81. Eri ryhmien välillä oli kuitenkin suuret erot käyntimäärissä.

– ”Liikkumattoman” verrokkiryhmän naisista kolme neljäsosaa joutui käymään lääkärillä ainakin kerran kaatumisen vuoksi, mutta monipuolisimmin liikuntaa harjoittaneista naisista vain joka toinen. Lisäksi tällä ”superliikuntaryhmällä” oli 70 prosenttia vähemmän murtumia kuin liikkumattomalla ryhmällä. Tämä on selkeä osoitus siitä, että monipuolinen ja runsas liikunta vähentää kaatumisvammoja ja -murtumia, Saija Karinkanta toteaa.

Lisää tietoa osteoporoosista .

Hyppely ja kuntosalitreeni vahvistavat luita

Mistä tuo viiden vuoden jälkeenkin tuntunut vaikutus sitten tulee? Tutkija löytää sille kolme selitystä.

– Riittävän rasittava liikunta tuo kunnon eri osa-alueille reserviä, josta on varaa vaikka menettääkin vähän ja silti kunto pysyy paremmalla tasolla kuin sellaisella, jolla tällaista vuoden kestänyttä kuntospurttia ei ole ollut. Lisäksi on varmasti niin, että osa liikuntaohjausta saaneista naisista jatkoi liikuntaharrastusta ainakin jollakin tasolla, ja sitä kautta piti yllä saavutettua kuntoa.

Kolmanneksi syyksi Saija Karinkanta arvelee sitä, että vaikka eniten liikkuneessa ryhmässäkin tapahtui kaatumisia, murtumia ja muita vakavia kaatumisvammoja ei näytä syntyvän hyväkuntoiselle yhtä helposti kuin huonompikuntoiselle. ”Superliikuntaryhmän” luuston todettiin hyötyneen ahkerasta treenistä.

– Hyppelyharjoittelu tutkitusti vaikuttaa luuston kuntoon myönteisesti. Lisäksi kuntosalitreeni tuo lihasten vääntövoiman kautta kuormitusta myös luustoon. Lihaksethan ovat kiinnittyneet luihin. Lisäksi hyvä lihaskunto auttaa myös kaatumistilanteissa, Saija Karinkanta selittää.

Näinkin hyppely vaikuttaa

Saija Karinkanta näkee tutkimuksen tuloksessa positiivisen viestin kaikille liikkujille.

– Välillä kannattaa pitää treenijaksoja, joiden aikana liikkuu kovemmalla intensiteetillä, mutta sitä ei tarvitse välttämättä tehdä vuositolkulla. Ainakin kaatumisvammojen ehkäisyä ajatellen kuntotaso pysyy riittävän hyvänä, vaikka välillä liikkuisi vähän kevyemmin. Tärkeintä on säilyttää jonkinlainen aktiivisuus spurttijaksojen välilläkin.