Hotaa, valeriaanaa tai kamferia. Muistatko nämä vanhat lääkkeet? Entä tepsisivätkö ne enää nykyajan kipuilijaan?

Linimenttiä lihaksiin, tippa ahdistukseen tai pulveria päänsärkyyn. Moni entisajan lääke piti pintansa pitkään, mutta auttaisivatko ne vielä?

Pipetillinen ahdistukseen

Kamferitipat sujahtivat ennen vaivihkaa esiin monen rouvashenkilön käsilaukusta.

Niillä lääkittiin hermostuneisuutta, sydänoireita, hengenahdistusta ja jopa korvasärkyä. Kamferia oli pitkään saatavana myös linimenttinä, salvana ja kiteisessä muodossa.

Pala kovettunutta kamferia pistettiin kangaspussiin ja pussi rintaa vasten, niin jo ahdistus helpottui. Linimenttiä puolestaan hierottiin särkeviin tai reumaattisiin jäseniin. Todennäköisesti kamfeerin eteeriset tuoksut helpottivat hengitystä ja ahdistava olo vähän rauhoittui.

Eetteriä, spriitä ja kamferia sisältävillä tipoilla on kliinisissä tutkimuksissa todettu lievästi sydäntä stimuloiva vaikutus. Vaikka tehokkaammat sydänlääkkeet ovatkin viime vuosikymmeninä syrjäyttäneet pistävänhajuiset suosikkitipat, ne kuuluvat silti yhä apteekkien vakiovarustukseen. Aina löytyy ihmisiä, jotka saavat niistä apua oloonsa.

Tulta suolistoon

Pahanmakuinen risiiniöljy on ummetuslääke, josta on veistetty huumoria ja katalia kepposia vuosikymmenten saatossa.  Risiiniöljystä tuli vähän liiankin nopea apu tukalaan oloon.

Lusikallinen risiiniöljyä ja matka pihan perälle oli taattu.

Tehokin on turhan raju, sillä risiiniöljyn pidempiaikainen käyttö saattaa ärsyttää suolen herkkää pintaa oikein kunnolla.

Vuosikymmenten saatossa lempeämmät laksatiivit ovat syrjäyttäneet risiiniöljyn, mutta nykyään öljyä saatetaan hankkia öljyhoidoksi hiuksille ja silmäripsille. Ja toki aina löytyy niitä, jotka haluavat kokeilla, kuinka tehokasta aine todella on.  

Ota Hota – ei pakota

Värikkään paperipussin intiaanimies vähensi kansan kipua kymmeniä vuosia. Hota-pulveri oli suomalaisen Star-yhtiön hittituote jo vuodelta 1931. Vaikka 1960-luvulla aspiriini sai jalansijaa ja jauhemaista Hotaa alettiin pitää vähän vanhanaikaisena, sitä valmistettiin silti aina 1990-luvun lopulle saakka.

Hota-pulverin maine oli legendaarinen, paketin eksoottinen kuva, paha maku ja värikäs mainoskampanja Ota Hota -lauseineen iskostui kansan mieleen. Itse lääke sisälsi kahta eri tulehduskipulääkettä, c-vitamiinia ja kofeiinia. Nykyiset yhteen vaikuttavaan tulehduskipulääkkeeseen perustuvat särkylääkkeet ovat silti todettu maagista Hotaa paljon tehokkaammiksi.

Voide vaipan vaivaamille

Arvo Ylppö kehitti vuonna 1931 maitoruven ja allergioiden vaivaamille lapsille lisäaineettoman rasvan, joka nimettiin eleettömästi Hyvä Salvaksi. Tehokas vedetön  perusvoide menestyi vuosikymmeniä, kunnes se painui unholaan ja sen tuotanto lopetettiin.

Muutama vuosi sitten lääketehdas Orion otti rasvan juhlavuotensa kunniaksi uudelleen tuotantoon. Hyvä Salva meni kuumille kiville, kun isovanhemmat ostivat sitä lapsenlapsilleen. Salvaa on sen jälkeen valmistettu markkinoille lisää, mutta suurin ostohuuma alkaa olla jo ohi. Kelpo rasva silti edelleen.  

Tip tip tippasilla

Hoffmanin-tippojen uskottiin auttavan vähän kaikkeen. Ja mikseivät ne olisi, olihan sisältökin vaikuttavan yksinkertainen: 1 osa eetteriä, 3 osaa spriitä, ei muuta. Resepti takasi tasaisen suosion. Apteekin työntekijät puhuivatkin tippaukoista, jotka nauttivat vähän liian antaumuksella lääkeainetta alkoholin korvikkeena.

Thielemannin tippoja puolestaan nieltiin vatsakipuihin, samoin Inosemzeffin tippoja. Molemmat sisälsivät sekä oopiumia että valeriaanaa, joilla on jonkin verran rauhoittavaa ja lihaskouristuksia laukaisevaa vaikutusta. Valeriaanaa myytiin ennen monessa muodossa apteekeista. Kieltolain aikaan nopeasti päähän humahtava eetterivaleriaana oli suosittu rohdos. Nykyiset vatsalääkkeet hoitavat enemmän kipua ja sekoittavat vähemmän päätä.   

Entisajan suosituista lääkkeistä kertoi apteekkari Bengt Mattila. Hänen omistamassaan Joutsen Apteekissa voi tutustua joka kuukauden viimeisenä perjantaina klo 16–18 apteekin museoon ja lääkkeiden historiaan.
Helsingin Joutsen Apteekki, Lapinlahdenkatu 1, Helsinki.

 

Vierailija

Vieläkö Hota-pulveri tepsii?

Äitini täti, vanhapiika käytti Hotaa joka päivä. Postimies toi sitä hänelle monta kertaa viikossa. Täti oli ankara uskovainen, ei hyväksynyt alkoholia eikä tupakkaa. Hotapulverin suuhunsa nakattuaan hän muuttui pian iloiseksi ja suorastaan riehakkaaksi. Nyttemmin, kun tiedän, että Hota sisälsi huumetta, ymmärrän sen hyvin. Äitini kielsi ankarasti tätiään antamasta sitä minulle. Äiti oli lottana neljä vuotta ollessaan saanut sitä sekä pervitiiniä pysyäkseen valveilla ilmavalvonnassa. Hän sanoi...
Lue kommentti