Katriina Mähönen on haaveillut maalla elämisestä enemmän kuin ydinperheestä. Nyt, 51-vuotiaana, hänellä on oma tila, jossa kanat kotkottavat.

Katriina Mähönen heiluttelee rehuastiaa. Hetken päästä tallista purkautuu tarhaan kuusi alpakkaa. Pienin niistä on Ulpukka, pari kuukautta vanha vasa.

Alpakat tuijottavat epäilevästi kameran kanssa liikkuvaa kuvaajaa, mutta uskaltautuvat pian syömään. Katriina katselee villaisia eläimiään hellästi.

– Näitä ja lauman keskinäisiä juttuja on niin hauska seurata, Katriina sanoo.

Hän asuu pienellä tilalla Loviisan Kuggomissa alpakoiden, kanojen ja kahden koiran kanssa. Kumppania hänellä ei ole, mutta hän on tyytyväinen.

– Katso ympärillesi – miten joku voisi olla onneton täällä? Minä viihdyn maalla ja nautin arjen pienistä asioista. Joku voi sanoa, että olen vähän yksinkertainen, mutta voin istua pitkään ihmettelemässä jotain kukkasta tai perhosta, Katriina hymyilee hieman huvittuneena.

Lue juttu Katriinan alpakoista: Alkoholisti voi saada apua Ulpukka-alpakalta

Italialaisen suvun huomassa

Katriina kaipasi jo nuorena asumaan maalle. Kolmekymppisenä hän toteutti unelmansa ja muutti Helsingistä Länsi-Uudellemaalle. Sieltä hän tuli Porvoon kautta Loviisaan, jossa on nyt asunut nelisen vuotta.

Katriinalla on ollut seurustelusuhteita, mutta hän pitää itseään eräänlaisena elämäntapasinkkuna.

– Toisinaan tulee kumppanin kaipuu. Olisi kiva joskus jakaa arjen juttuja jonkun kanssa tai tulla valmiiksi lämmitettyyn saunaan. Tämä ei ole kuitenkaan sellainen asia, jota mietin päivittäin.

Yksin elämisessä on pitkälti kyse siitä, kuinka hyvin kestää itseään ja omaa seuraansa.

Katriina viihtyy hyvin itsekseen, joskin hänellä on paljon ystäviä ja ”italialainen suku” eli tiivis perheyhteisö. Omia lapsia hänellä ei ole

– Minulla ei ole koskaan ollut ehdotonta haavetta, että haluan oman lapsen. Olen kuitenkin aina pitänyt lapsista ja hoitanut paljon sisarusteni lapsia sekä nuorempia serkkujani.

Alpakat tyky-toimintana

Tilalla vallitsee idylli, mutta aina ei elämä ole ruusuilla tanssimista.

– Välillä lentää kaikki suomen kirosanasarjastot ilmoille. Tilalla on niin moni asia vielä kesken. Onneksi saan paljon apua, Katriina kertoo.

Hänellä on elämänfilosofia, joka pitää mielen iloisena ajoittaisista vastoinkäymisistä huolimatta.

– Jos asiat ovat sellaisia, että niihin pystyy vaikuttamaan, niin sitten niitä voi yrittää muuttaa. Ja jos ne ovat sellaisia, ettei niihin voi vaikuttaa, ei kannata murehtia! On myös ihmisestä itsestään kiinni, mihin energiansa panee.

Katriina Mähönen

Syntynyt 1964
Asuu Loviisan Kuggomissa alpakoiden, kanojen ja koirien kanssa.
Harrastaa käsitöitä ja jäljestystä koirien kanssa. Pyörittää myös eläintietokirjoihin erikoistunutta Sanasilta-kustantamoa ystävänsä kanssa.

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.