Kuvan aurinkolämpökeräimet eivät liity tutkimusryhmän löytöön.
Kuvan aurinkolämpökeräimet eivät liity tutkimusryhmän löytöön.

”Kun pyysimme tukea ensimmäiseen aurinkoenergiahankkeeseemme vuonna 2008, Tekes vastasi, että no way”, Hele Savin muistelee.

Aalto-yliopiston apulaisprofessorin Hele Savinin johtama tutkimusryhmä teki hiljattain mustien piikennojen maailmanennätyksen siinä, kuinka suuri osa valon energiasta muuttuu sähköksi. Uusi ennätys on 22 prosenttia.

Tulos vaatii hieman avaamista. Laadukkaimmat tehtaalla kootut aurinkopaneelit muuttavat auringon valosta sähköksi noin 17 prosenttia.

Piikennoja on kahdenlaisia. Savinin ryhmä tutkii niin sanottuja mustia kennoja, joiden tehosuhde on ollut huonompi kuin ”normaalikennojen”.

– Kun aurinkokennon pinta-ala kasvaa, elektronit karkaavat kennon pinnalle sen sijaan että ne saataisiin talteen ulkoiseen virtapiiriin. Musta pinta lisää kennon pinta-alaa, mikä puolestaan rajoittaa sähkön tuotantoa, Savin kuvaa mustien kennojen ongelmaa.

Savinin ryhmä keksi, että tämän hävikin voi estää luomalla kennoihin sisäisen sähkökentän, joka ohjaa elektronit suoraan ulkoiseen virtapiiriin.

–  Hyppäys edelliseen ennätykseen on huomattava. Olemme nyt mustan kennon kanssa samoissa lukemissa kuin parhaat normaalikennot.

Tutkimusryhmän keksinnön myötä vaaka alkaa kallistua mustan kennon eduksi, sillä musta kenno tuottaa enemmän energiaa, kun aurinko paistaa matalalta. Lisäksi musta kenno on edullisempi valmistaa, sillä siihen ei tarvita erillistä heijastuksenestokerrosta.

Naisenergiaa ukkoparveen

Energia on ollut perinteisesti miesvaltainen toimiala. Nainen aurinkoenergian huipulla on piristävä poikkeus.

–  Kopautin yhdessä 500 hengen seminaarissa suomalaista naiskollegaani kylkeen ja kysyin, huomaatko mitään? Olimme salin ainoat naiset.

Suomessa Savin on ollut roolimalli myös nuoremmille. Hänen 10 hengen tutkimusryhmästään neljä on naisia.

–  Sukupuoli ei ole mikään kriteeri. Lähtökohta on se, että haluaa ymmärtää, mitä siellä aurinkokennojen sisällä tapahtuu. Olen halunnut ryhmääni nuoria ja innokkaita tutkijoita, joilla on kyky ajatella luovasti.

Ennätyskennossa suomalaisten vastuulla on ollut mustan pinnan tekeminen ja espanjalaisten kollegojen kennon takapinta. Tutkijoita on ollut sparraamassa saksalainen aurinkokennovalmistaja.

Mustan kennon kaupallistamisessa on mukana myös suomalaisia yhteistyökumppaneita.

–  Jos kaikki menee putkeen, tästä voi tulla kuluttajatuote muutamassa vuodessa. Todennäköisesti matkalla tulee vielä haasteita, jotka eivät ole pälkähtäneet yliopistotutkijan päähän ja jotka hidastavat aikataulua, Savin ennustaa.

Savinin unelma on kuitenkin monta askelta lähempänä toteutumistaan.

–  Unelmani on, että mahdollisimman monissa aurinkokennoissa käytettäisiin kehittämääni tekniikkaa.

Kaiken takana on it-buumi

Hele Savin on jo toistamiseen auringonnousun alalla.

Hän väitteli vuonna 2005 tohtoriksi siitä, kuinka kupari ja rauta vaikuttavat piikiekoissa.

Kysymys oli keskeinen pohdittaessa, miten maailman elektroniikkavempaimiin ja uutuuskännyköihin saatiin halvempia osia.

Ei siis ihme, että Imatralta pääkaupunkiseudulle muuttanut Savin sai oikopäätä rahoituksen oman tutkimusryhmän perustamiseen.

–  Kun pyysimme tukea ensimmäiseen aurinkoenergiahankkeeseemme vuonna 2008, Tekes vastasi, että no way, pysykää mikroelektroniikkapuolella, Savin kertoo.

Savin ryhmineen ei totellut, sillä muualla maailmassa aurinkoenergiaa tutkittiin jo innolla. Lisäksi hän tiesi jotain, mitä muut eivät olleet tiedostaneet.

–  Ymmärsimme, että mikroelektroniikassa ja aurinkokennoissa on yllättävän paljon samoja ongelmia. Voimme siis soveltaa oppimaamme myös aurinkokennoihin.

Nyt kun maailmanennätys on rikottu, tutkimusryhmä aikoo soveltaa oppimaansa takaisin mikroelektroniikkaan.

–  Käytämme samaa teknologiaa eli mustaa pintaa muihinkin tuotteisiin. Tavoitteena on maailman tarkin kamera, Savin väläyttää.

Heitto kannattaa ottaa vakavasti, sillä Hele Savinille on satanut viime vuosina palkintoja ja tunnustuksia. Toissa vuonna World Economic Forum valitsi Savinin Young Scientist 2013 -palkinnon saajaksi.

Entäs tämä ydinvoimaseikkailu?

Suomen harmaata kesää värittivät Fennovoiman uskomattomat käänteet. Tutkija ei halua ottaa kantaa poliittisiin päätöksiin, mutta seuraa keskustelua mielenkiinnolla.

–  Tavoitteeni on luoda energiantuotantoon uusia vaihtoehtoja ja tuoda niitä päättäjien tietoisuuteen, mutta heidän tehtäväkseen jää valita, mikä Suomen tulevaisuuden kannalta olisi paras ratkaisu.

Savin on ehtinyt työskennellä myös Saksassa Fraunhofer-Instituutissa, jossa aurinkoenergian tutkimus työllisti 1000 henkilöä.

Saksa on noussut aurinkoenergian edelläkävijäksi, sillä maa on päättänyt panostaa uusiutuvaan energiaan ja sähkön pientuotantoon. Pelisäännöt on sovittu ja markkinat toimivat.

–  Aurinkoenergiassa on järkeä. Suomessa tosin ylijäämäsähkön myyminen verkkoon ei ole pientuottajalle ainakaan vielä kannattavaa, Savin sanoo.

Suutarin lapsi saa keväällä kengät

Savinin kesämökki Hämeessä sai aurinkopaneelit jo 1980-luvulla ja suuri osa hänen tieteellisistä teksteistään on kirjoitettu niiden tuottamalla aurinkosähköllä.

–  Uskon, että ne paneelit tuottavat sähköä vielä monta vuosikymmentä. Itse piikenno ei kulu vuosien saatossa, mutta paneelin metallit ja kehykset alkavat heiketä. Nyt on jo yrityksiä, jotka ottavat vanhat aurinkokennot talteen ja vaihtavat ympärille uudet kehykset.

Savinin varsinaiseen asuntoon aurinkosähkö piti saada tänä kesänä, mutta asennus siirtyy ensi kevääseen.

–  Kylppärissä kävi vesivahinko, joten sen korjaus meni paneeleiden asentamisen edelle.

Liisa Tavi laulaa nykyään tulevien äitien kanssa ja tekee hidasta musiikkia lapsille. 

Liisa Tavi, 61, tuli tunnetuksi laulajana vuonna 1979 kappaleella Lasta ei saa tukuttaa, joka voitti Ylen Levyraadin. Vuonna 1980 hän osallistui euroviisukarsintoihin kappaleella Nopea talven valo. Hänen äänensä kuuluu myös Rauli Baddingin Tähdet Tähdet -kappaleen kertosäkeessä.

Nykyään Tavi työskentelee äänihoitajana ja asuu Joensuussa lähellä Pyhäselän rantoja. 

– Euroviisut ja yleisölle laulaminen olivat kiinnostava matka, mutta en kaipaa lavoille enää. Lopetin laulamisen kokonaan kymmenisen vuotta sitten. Olin tehnyt laulajana paljon töitä entisen mieheni muusikko Pekka Tegelmanin kanssa ja avioeromme ero muutti ammatillista minäkuvaani.

Tavi alkoi pohtia uutta suuntaa uralleen.

– Aloitin ohjaamalla äänirentoutusryhmiä Helsingin asukastaloissa asukkaille, jotka olivat pääosin eläkeikäisiä. Rentoutushoidossa avattiin kehoa liikkeen kautta ja tutkittiin äänen resonoimista oman kehon sisällä.

Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.
Agit Prop etsi laulajaa Sinikka Sokan tilalle ja valitsi Liisa Tavin. Kuva vuodelta 1976, Sanoma-arkisto.

Ääni apuna synnytyksissä

Vähitellen Tavi erikoistui ohjaamaan äänirentoutusta raskaana oleville naisille.

– Äänenkäyttö muuttaa synnytyskokemusta. Osa asiakkaistani on kertonut, että he eivät ole tarvinneet synnytyksessä lainkaan kipulääkitystä. Heidän oman äänensä resonointi heidän kehossaan ja hengitysharjoitukset ovat kantaneet heidät läpi synnytyksen. Musiikilla on valtava vaikutus kehon rentoutumisessa ja rauhoittamisessa. Yleensä äänihoitoa käytetään synnytyksessä kuitenkin kipulääkityksen ohella.

Vielä 1980-luvulla äänihoito ei ollut osana synnytysvalmennusta. Tavin oma esikoinen syntyi Tuula Amberlan Lulun tahtiin, sillä joku oli kääntänyt synnytyssalissa radion päälle.

Tämän vuoden syyskuussa Tavi opiskeli doulaksi.

– Omien lasteni syntymästä on jo kolmisenkymmentä vuotta, joten halusin ammattini puolesta virkistää muistiani synnytyskokemuksesta. En ollut mukana oman lapsenlapseni synnytyksessä, mutta olin kyllä poikaani jatkuvasti puhelinyhteydessä ihmeen tapahtuessa.

Hidasta musiikkia lapsille

Liisa Tavi kertoo kasanneensa useamman vuoden lapsille ja vanhemmille suunnattua levyä.

– Tuota levyä on tehty kuin Iisakin kirkkoa, sillä rahoitamme tuotannon omasta kukkarostamme, laulaja puuskahtaa.

Tavin, muusikko Safka Pekkosen ja säveltäjä Aija Leinosen tavoitteena on tarjota pirteiden renkutuksien sijaan rauhallista musiikkia vanhemmille ja lapsille.

– Matalan pulssin kappaleiden tarkoituksena on rauhoittaa lapsia ja heidän vanhempiaan, Tavi kertoo.

Liisa Tavi, 61.
Liisa Tavi, 61.

Liisa Tavin omat kappaleet käsittelivät aikanaan inhimillisyyttä. Julkisuuteen Tavi nousi vuoden 1979 kappaleellaan Lasta ei saa tukuttaa. Pelle Miljoonan kirjoittama sanoitus otti kantaa lasten kaltoin kohteluun ja kasvatukseen.

– Oma näkemykseni on aina ollut se, että elämän ensimmäiset askeleet ovat äärimmäisen tärkeitä. Varhaislapsuus saattaa olla jopa elämämme tärkeintä aikaa, sillä lapset saavat jo hyvin nuorina eväät itsensä hyväksymiseen.

Tavi seuraa tällä hetkellä oman kolmivuotiaan lapsenlapsensa elämää ja kehitystä.

– Kouluissa ja tarhoissa meininki voi olla aika levotonta rauhallisillekin lapsille. Tämä levy tuo toivottavasti rauhaa hektisten tilanteiden keskelle. Kaiken lastenmusiikin ei tarvitse olla reipasta ja hauskaa irrottelua, sen vuoksi olemme tehneet tietoisesti hitaita kappaleita.

Pirkko Pitkäpaasi sai idoliltaan yllättävän huomionosoituksen vuonna 1978.

Pirkko Pitkäpaasi, 62, Helsinki:

"Tauno Palo on suuri idolini. Olen katsonut Kulkurin valssin ja Rosvo-Roopen varmaan kymmeniä kertoja. Hän oli lahjakas näyttelijä, mutta kyllähän se charmin ydin oli jumalainen ulkomuoto. Pehmeä, naisiin sortuva heikko mies tietysti, mutta se palava katse! Suomen Clark Gable ilman muuta.

Helsingissä kaikki tiesivät, että Tauno Suuren kantapaikka oli Elite-ravintola Töölössä. Ei sinne hänen takiaan monikaan mennyt, se oli ja on yhä suosittu ravintola muutenkin. Mutta siellä hänet saattoi nähdä kantapöydässään. 1970-luvulla hän oli jo vanha mies, mutta se sytyttävä katse hänellä oli elämänsä loppuun asti. Sen voi nähdä hänestä kertovissa dokumenteissakin.

"Ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän oli polvillaan edessäni ja lauloi minulle serenadin."

Talvella 1978 olin Elitessä isomman seurueen kanssa, meitä oli monta pariskuntaa. Ravintola oli täynnä, puheensorina melkoinen. Yhtäkkiä kuulen, että takana joku mies kysyy jotain poikaystävältäni, tulevalta mieheltäni. Käännyn. Se on Tauno Palo. Ja ennen kuin ehdin ajatella mitään, hän on polvillaan edessäni ja laulaa minulle  serenadin.

Olin niin häkeltynyt, ettei mieleeni jäänyt, mitä hän lauloi, eikä sekään, miten ympärilläni siihen reagoitiin.

Olin tietysti otettu, että suuri idolini on siinä polvillaan edessäni, mutta vähän kiusaantunutkin tästä odottamattomasta huomiosta. Miksi minä? No, olihan minulla silloin pitkä vaalea tukka...

Nyt muistelen tapahtumaa tietysti suurella lämmöllä. Hauskinta on, että 89-vuotias äitini pyytää vieläkin aina silloin tällöin, että kerro taas se, kun Tauno Palo lauloi sinulle."


Muisto on julkaistu ET-lehden numerossa 12/2014.