Ensimmäinen kurkistus asuntoni parvekkeelta todisti sen todeksi. (Kuva parvekkeeltani ensimmäisenä aamuna). Kyllä se on vielä olemassa, nimittäin AURINKO.

Saavuimme perille Fuengirolaan aamuyöllä klo 3. Takana pitkä ja monivaiheinen matka; autolla, junalla, autolla, pikkubussilla, lentokoneella ja tilataksilla. Kaikki sujui yllättävän hyvin. No ilman hyvän ystävättäreni apua matka olisi ollut monin verroin hankalampaa, kiitos ystävälleni, joka lähti mukaani ensimmäiseksi viikoksi "tueksi ja turvaksi".

Oivan kanssa ensilenkille ja Oiva oli täynnä intoa. Matkaväsymyksestä ei ollut tietoakaan. Kaikki uudet "tuoksut" ym. äxöni oli niin kiinnostavaa.

Tästä se alkaa. Kahden kuukauden seikkailu.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen 60 ja risat. Työelämä jäi taakse pari vuotta sitten. Nyt olen päättänyt toteuttaa ainakin yhden työssäoloaikaisesta haaveistani, viettää talviaika auringossa. Siis Aurinkorannikolle!  Toki näin varovaisesti aloittaen vain kaksi kuukautta tällä ensimmäisellä kerralla. Haasteena on mukaan lähtevä 4 vuotias terhakka terrieri Oiva. Ajattelin koota kokemuksiani tähän blogiin lähinnä vain omaksi ilokseni ja ajankulukseni, mutta josko siitä joku voisi napata jonkun vinkin mikäli suunnittelee samansuuntaista irtiottoa. Kielitaitoni on keskitason englanti ja muutama sana espanjaa. Katsotaan miten ämmän käy? Vai joko maitojunalla tullaan takaisin. Hola, seikkailu alkakoon!

Teemat

Hae blogista