Bruno, 82, ja Eva, 75, rakensivat ekotalon: "Testaamme, miten kauan iso omakotitalo toimii kahden seniorin asuntona"

Villa Solbranten näyttää yhtä aikaa modernilta ja ikiaikaiselta. Vuonna 1979 valmistuneen talon eteläinen julkisivu nousee lähes kymmenen metrin korkeuteen ja on aurinkopaneelien peitossa. Pohjoinen julkisivu jää luonnonniityn peittämän maakaton alle.

Talon piti palvella kaikissa elämänvaiheissa.

Bruno ja Eva Erat suunnittelivat nelikymppisinä itselleen talon, jossa he viihtyisivät kaikkina vuodenaikoina ja kaikenlaisissa elämäntilanteissa. Talossa on eletty lapsiperheen ruuhkavuodet ja kahden aikuisen työ- ja eläkevuodet. Muunneltavuutta on helpottanut talon koko, yli 200 neliötä.

Maakatto on niittykukkien aikaa ilo silmälle. Katto on myös todellinen hyönteishotelli.

– Vallalla on harhakäsitys, että pieni asunto on ekologinen. Se johtaa siihen, että täytyy olla liikkeellä ja hakea elämykset muualta, Bruno sanoo.

Parhaillaan testissä on, miten kauan kookas ekotalo toimii kahden seniorin asuntona.

– Talo on meille niin rakas, ettei tästä voi luopuakaan, Bruno, 82, ja Eva, 75, toteavat.

Ekologinen herääminen

Bruno Erat syntyi Sveitsissä. Suomeen hänet toi vuonna 1965 Alvar Aallon arkkitehtuuri, jota Bruno ihaili. Lopulta hän pääsi Aallolle töihin.

– Alvar kysyi, osaanko piirtää ovia ja ikkunoita. Vakuutin osaavani, joten hän palkkasi minut piirtämään Jyväskylän poliisitalon ovia ja ikkunoita.

Aallon maine avasi tien maailmalle. Bruno pääsi vierailevaksi professoriksi Yhdysvaltoihin vuosiksi 1968–1970. Mukaan lähti tuore vaimo Eva.

Yhdysvalloissa Bruno ja Eva tutustuivat hippiliikkeen arkkitehtuuriin, jossa tavoite oli mahdollisimman suuri luonnonmukaisuus.

Tällä tontilla ei pääse oven eteen autolla.

Suomeen palattuaan Bruno ja Eva huomasivat, ettei kukaan miettinyt tosissaan asumista siitä näkökulmasta, miten se rasittaisi mahdollisimman vähän luontoa. He päättivät, että ekologisempi rakentaminen on tulevaisuutta ja perustivat vuonna 1977 oman arkkitehtitoimiston.

Alvar Aallon arkkitehtuuri toi Brunon Suomeen.

Koska asiakkaita ei ollut jonoksi asti, he päättivät aloittaa omasta talostaan. Lehdessä oli ilmoitus Espoossa olevasta tontista, jossa oli rakennusoikeutta kahdelle talolle. Metsäiselle rinnetontille ei tullut kunnallistekniikkaa, joten sen sai kohtuuhintaan.

– Suunnittelimme kaksi taloa, joista rakensimme toisen itse.Talo valmistui vuonna 1979. Lapsemme Pablo ja Anna olivat 7- ja 2-vuotiaat.

Aurinkosähköllä säästöjä

Eratien talo näyttää modernilta, mutta se syntyi kunnioituksesta suomalaisia maataloja ja rintamamiestaloja kohtaan. Niistä on lainattu muun muassa talon sydänmuuri, jonka ympärille tärkeimmät oleskelutilat sijoittuvat.

Talossa on kaksi erillistä sisäänkäyntiä, joista toisesta kuljetaan likaisemmissa tamineissa.

Eratien kattoterassilta näkee kauas.

Vanhaa perua ovat myös maakellari ja talon puolilämpimät tilat, jotka muuttuvat varsinaisiksi asuintiloiksi vain kesäaikaan. Nämä suojavyöhyketilat suojaavat talvella kylmältä ja kesällä kuumuudelta.

Toisesta ulko-ovesta kuljetaan likaisissa tamineissa.

Rinteeseen rakennetun talon pohjoisen puolen suojavyöhyke jää maan ja maakaton alle.

Vyöhykkeen tiloja ei lämmitetä, mutta ne pysyvät talvellakin yli kymmenessä asteessa. Niissä Eratit nikkaroivat, jumppaavat ja hoitavat peseytymiset ympäri vuoden.

– Kesällä suojavyöhyke on ihanan viileä ilman mitään viilennystekniikkaa, Bruno kertoo.

Talon muodon sanelee aurinko. Eteläinen julkisivu on pääosin aurinkopaneelia ja toimi aurinkoenergian lämpökeräimenä niin kauan kuin toimi.

Suurin osa "ikkunarivistöstä" on aurinkopaneelia.

– Järjestelmä oli ihan ensimmäisiä tämän mittakaavan aurinkolämpökeräimiä Suomen pientaloissa. Se palveli moitteettomasti lähes 30 vuotta, kunnes yksi kova pakkastalvi rikkoi sen. Nyt etsimme vastaavaa, joka tuottaisi aurinkosähköä ja toimisi samalla tavalla seinän ulkoverhouksena kuten tämä aiempikin.

Erillisen autotallirakennuksen aurinkopaneelit tuottavat jo lähes neljänneksen Eratien sähköstä. Kun julkisivuun löytyvät uudet paneelit, Bruno uskoo, että aurinkosähkö kattaa pääosan sähkönkulutuksesta.

Kolmen terassin talo

Maakattoniityn läpi johtavat askelmat, joita pitkin katon harjalle on helppo astella. Kun portaat uusittiin muutama vuosi sitten, Eratit rakensivat hormiryhmän kylkeen ulkoterassin, josta aukeaa huikea näkymä koko kaupunginosan yli.

– Remonteista pitää saada myös iloa. Nyt voimme kävellä tänne ihastelemaan maisemaa ja juomaan lasit roséviiniä, Bruno kertoo yhdellä lempipaikoistaan.

Ekologinen asuminen mielletään usein kaikesta hauskasta tinkimiseksi, mutta se on Brunon mielestä täysin väärä lähtökohta. He halusivat nimenomaan talon, joka tarjoaa paljon hauskuutta ja tekemistä.

Pääjulkisivun viherhuone tuo puutarhan osaksi asuntoa.

– Kun lapset olivat pieniä, he tykkäsivät lasketella täältä maakatolta talvisaikaan slalomsuksillaan.

Eva vaati jo suunnitteluvaiheessa, että taloon tulee kolme eri terassia: länteen, itään ja etelään.

– Niin löytää aina mieleisensä valon tai varjon.

Luonto tulee lähelle

Ihmiset ovat historian sivu valinneet asuinpaikkoja, jotka ovat suojaisia, mutta joista näkee kauas. Eratit kunnioittavat luola-asumisen perinnettä. Olohuoneen sohvanurkkaus on hämyinen kuin luola. Sinne on rauhoittavaa käpertyä takkatulen ääreen.

Sohvaa vastapäätä aukeaa sitten luolan suu eli suuri ikkunaseinä, josta näkee metsäiselle tontille ja kalliolammelle. Se on suurelta osin luonnon muovaama.

Tontilla luonto ja pihamaa yhdistyvät saumattomasti. Ruohonleikkuria ei tarvita, koska nurmikkoa ei ole.  

– Emme halua myöskään aidata tonttia, näkösuoja syntyy puista ja pensaista, Bruno kertoo.

Eva istuu luolan suulla eli olohuoneen valoisassa päädyssä.

Aallon arkkitehtuurista talossa muistuttavat luonnonmateriaalit. Talon puumateriaali on keskisuomalaisesta metsästä, ja puupintaa on runsaasti näkyvillä.

– Lattiaa ei ole tarvinnut hioa vielä kertaakaan, vaikka täällä on juossut lapsien lisäksi kaksi koiraakin. Myös suunnittelemani keittiö on edelleen alkuperäinen, Eva kertoo.

Eratien ekologisuuden yksi keskeinen periaate onkin, että asiat kannattaa tehdä kerralla niin hyvin, että ne kestävät aikaa.

Asiat kannattaa tehdä niin hyvin, että ne kestävät aikaa.

– Kaikki talot pitäisi rakentaa kestämään ainakin sata vuotta. Mitä yksinkertaisempaa tekniikka on, sitä paremmin tavoite toteutuu, Bruno toteaa ja ottaa esimerkiksi talon painovoimaisen ilmanvaihdon.

– Sitä on helppo tehostaa. Avaa vain ikkunat tai laittaa tulta hellaan ja takkaan.

Asuminen on oppimisprosessi

Luonnonmukaisessa ja pääosin puulla lämpiävässä talossa lämpötila vaihtelee säiden mukaan viidelläkin asteella, mutta Eratit sopeutuvat siihen pukeutumalla. Sen verran Eva myöntää iän vaikuttaneen, että hän on hankkinut makuutilaan pienen lisälämmittimen.

– Asuminen on aina oppimisprosessi, ja me olemme oppineet asumaan tätä taloa. Kaikenlainen puuhastelu pitää meidät vireinä ja terveinä, Eva toteaa.

Kun Eratit muuttivat nelikymppisinä taloonsa, heillä ei tullut mieleenkään miettiä, jaksaako kauppakassien kanssa nousta kapeaa polkua parkkipaikalta kotiovelle. Nyt on sitten vain jaksettava.

Isä asui omakotitaloa 92-vuotiaaksi.

– Isäni asui kolmekerroksista omakotitaloa 92-vuotiaaksi asti. Niillä lihasvoimilla hän elikin paria kuukautta vaille satavuotiaaksi, Bruno naurahtaa.

Bruno ja Eva eivät mieti muuttoa, mutta ikä tuottaa uusia ideoita ekologisesta rakentamisesta.

– Tuo Bruno saisi vielä suunnitella jollekin talofirmalle ekologisen ja eläkeläisystävällisen talon, Eva patistaa miestään työpöydän ääreen.

Juttu on julkaistu ET-lehden numerossa 19/2021.