Joillekin pääsiäinen on perinteiden pakkopulla. Mutta onko pyhinä oikeus ladata akkujaan vain lähipiirissä? Katso tutkimusjohtaja Kaisa Kauppisen vinkit onnistuneeseen juhlaan.

Kolmannes työssäkäyvistä hoivaa apua tarvitsevia läheisiään säännöllisesti. Mitä säännöllisemmin, sitä enemmän näitä vastuunkantajia painaa väsymys ja stressi, jopa toive ennen aikaisesta eläkkeestä. Useimmiten nämä puurtajat ovat naisia, joilla on huoltosuhde kahteen suuntaan, omiin lapsiin ja omiin vanhempiin tai appivanhempiin.

Omat vai muiden akut?

Pitkinä pyhinä me kaikki voimme vetää henkeä ja ladata akkuja. Vai voimmeko?

Vai onko sittenkin tärkeämpää torjua sitä paljon puhuttua vanhusten yksinäisyyttä, joka korostuu erityisesti juhlapyhinä? Sitä kuuluisaa yksinäisyyttä, joka Helsinki Mission raflaavan iskulauseen mukaan tappaa varmemmin kuin ylipaino.

Juuri sen vuoksi pitää lähteä ajamaan yötä myöten mummolaan, vaikka ei jaksaisi. Juuri sen vuoksi pitää raijata anoppi hoitopaikasta yhteiseen juhlapöytään, vaikka ei haluaisi.

Moni ei myönnä tätä tunnetta edes itselleen.

Lue lisää aiheesta: Tällaisessa ympäristössä yksinäisyys lisääntyy

"Moni nainen hakee hyväksyntää suorittamalla"

Miksi samat naiset, jotka osaavat työpaikallaan delegoida ja priorisoida, kyykyttävät itseään kotona. Ja kokoavat juhlapyhien perinteistä itselleen ylimääräisen painolastin.

– Onhan se aika traagista ja kummallista, miten moni nainen hakee lähipiirinsä hyväksyntää suorittamalla. Pyrkimällä luomaan täydellisen tunnelman, koska perinteiden vaaliminen kuuluu asiaan. Mutta kyllä pitkiin pyhiin pitää mahtua muutakin kuin passaajan rooli, muistuttaa tutkimusjohtaja Kaisa Kauppinen Helsingin yliopistosta.

Hän myöntää, että omakin riuhtominen ”joka suuntaan” on vielä hyvässä muistissa.

– Peräänkuulutan armeliaisuutta itseä kohtaan. Se voi tarkoittaa myös hyvin pieniä ja arkisia päätöksiä, esimerkiksi siivouspalvelujen ostamista.
Kaikkea ei kuitenkaan voi ulkoistaa, kuten läheisyyttä.

ET-lehden lukijat kertovat koskettavia tarinoita leskeyden ongelmista täällä.

Lempeän yksinäisyyden käyttöohje

Entäpä ne iäkkäät omaiset? Riittäisikö heille tällä kertaa etähoiva?

– Yhtä oikeaa vastausta ei ole. Viisainta on tehdä niin kuin sydän sanoo. Silloin säästyy myös myöhemmiltä syyllisyyden puuskilta, huomauttaa Kauppinen.

Hän muistuttaa, että yksinäisyyttä on vähintään kahta lajia. Lempeää ja vastentahtoista.

– Joku pitkän elämän elänyt ja hiljattain leskeksi jäänyt mies saattaa kokea vaimonsa kuoleman niin suurena tappiona, ettei mikään seura kompensoi menetystä. Hän ei ehkä halaja edes lastenlasten riehakasta seuraa. Ja sekin pitää sallia, kunhan pidetään huoli, ettei hän vallan erakoidu.

Ulkomuodosta huolehtiminen on aika hyvä mittari sille, miten vanhus henkisesti ja fyysisesti pärjää.

Älä syyllistä – mieluummin skypetä

Valitettavan usein sisarukset myös riitelevät siitä, kuka kantaa eniten vastuuta vanhemmista. Eikä tämä riitely jää yleensä huomaamatta vanhukselta itseltäänkään. Tunne, että ”on vaivaksi” syö myös vanhuksen iloa, vaikka hän istuisikin pitopöydässä kunniapaikalla.

– Eikä siinä pelkässä Skype-yhteydessäkään ole välttämättä mitään vikaa. Olen kuullut, että jopa saattohoitotilanteissa on jätetty jäähyväisiä Skypen välityksellä, kertoo Kauppinen.