Suomi on lirissä. Senkin takia, että se puhuu itsensä voimaan pahoin. Suhtautuminen vanhuuteen on erityisen ongelmakeskeistä.

Itseään toteuttavassa ajatusmallissa on vain kolme huonoa vaihtoehtoa: kaikki päätyvät laitokseen tai omaishoitajan niskoille tai heitteille.
Tuohon kuvaan en suostu, vakuuttaa kolumnissaan ET-lehden toimittaja Kristiina Dragon.

Kansalaisten perusoikeuksista kannetaan huolta. Velvollisuudet eivät näytä kiinnostavan ketään, vaikka kansalaisvelvollisuuksien kärkeen pitäisi nostaa vastuu omasta terveydestä. Samalla kohenisi kansantalous – ja heikkenisi rasistinen asenne vanhuuteen, edes hitusen.

Syömme, juomme ja istumme päämme pehmeiksi ennätystahtiin. Pelkkä tieto riskeistä ei näytä purevan.

Eikä terveyserojen korjaamiseen tähtäävä sote-mallikaan ota syntyäkseen. Tarvitaan järeämpiä toimia – potku persuksiin. Mieluiten omaan.

Miksi näin yksinkertainen ja tehokas lääke on niin karvas? Koska on kivempi syyttää geenejä ja kohtaloa.

Mutta teille kaikille mukavuusalueella lilluville tiedoksi: tekosyitä on koko ajan vaikeampi keksiä.

Ensinnäkin. Muistihäiriöt eivät kuulu luonnollisena osana vanhuuteen. Piste.

Toiseksi. Kansanterveyspäivillä juuri esitelty Finger-tutkimus todistaa, että jokainen voi elintavoillaan vaikuttaa merkittävästi vireyteensä ja muistisairauksien syntyyn. Jopa parantaa jo alkaneita oireita. Olennaista on myös se, että terveistä elintavoista hyötyvät nekin, joilla on huomattavia perinnöllisiä rasitteita.

Kuten minä.

Turha tulla sanomaan, että suotta tässä vaahtoan, kun en tiedä tosielämästä.

Tiedän paljonkin. Työuraani on kestänyt liki 40 vuotta, olen synnyttänyt ja kasvattanut pari uutta veronmaksajaa. Itse lähestyn eläkeikää, mutta en haaveile siitä.

Missioni on tehdä kaikki voitavani, että toimintakykyni ja itsenäisyyteni säilyy loppuun asti.

En haaveile erityisen pitkästä elämästä. Tavoitteeni on omatoiminen elämä. Ja tässä vakaumuksesta saan paljon iloa.

Vuorotyön rasittamat vanhempani menehtyivät sydän- ja verisuonitauteihin ennen aikojaan. Isäni korkea verenpaine diagnosoitiin jo kutsunnoissa. Tieto kovien rasvojen ja suolan myrkyllisyydestä ei tainnut riittävästi näkyä arjen valinnoissa. Sodankäyneillä ja pulavuodet kokeneilla oli muutenkin erilainen suhde ruokaan – ja elämään.

Mutta voi, voi tätä nykyistä erikoissuolojen kanssa läträämistä! THL uutisoi juuri huolensa siitä, että suolan ja voin kulutus – ja verenpaineet – ovat taas huimassa nousussa.

Olemme kovapäistä  ja  nautinnonhaluista kansaa. Vaikka jo cityvariksia seuraamalla näkee, mitä ranskisten ja hillopullan syömisestä seuraa: raajat surkastuvat ja värit lähtevät...

Fakta on, että väestö vanhenee – ja vanhuudesta on tulossa yhä suurempi bisnes. Sitä suurempi, mitä enemmän tämän päivän työikäiset viihtyvät telkkarin ääressä tissuttelemassa.

Mutta olen toiveikas. Kysymyshän ei ole rahasta vaan asenteista. Joka ainoalla on varaa parempiin elämäntapoihin.

Kaupan päällisiksi elämästä tulee toisella tavalla makeaa.

Lähde: Finger-tutkimus / professori Miia Kivipelto, Karolinska Institutet ja THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos).

Vierailija

Laitokseen en lähde

Senioritalot on hyvä asumismuoto myös. Siellä saa myös palvelua ja omaa rauhaa tarvittaessa. Ystäväni muutti senioritaloon ja sanoi että kun ympärillä pyörii hyvää juttuseuraa ja huoltakin pidetään toisistaan niin olen onnellinen.
Lue kommentti
menoks

Laitokseen en lähde

Vierailija kirjoitti: Mistä se apu heti tulee, ei kotona asuvalle ainakaan vaikka kuinka on ranneke. Paitsi jos avun antaja asuu samassa asunnossa. Jos hänkään osaa! Kerran me vaan kuollaan. Typerää elää pelossa. . Jos pystyy laittamaan kuukaudessa n. 200 euroa ruokaan, syö erittäin hyvin ja terveellisesti. Tiedän kun laitan kaikki itse, olen hintatietoinen enkä tuhlaa. Et kunnolla lukenut kirjoitustani. Minähän sanoin että kestää tulla tunnin se apu mökilleni. Jos on palvelutalossa niin tulee...
Lue kommentti

Avokadot löytyvät kärjestä melkein kaikista terveellisten ruokien listoista, olipa kyse sitten ihon tai mielen hoidosta. Eikä ihme. Ne ovat ihmeruokaa!

Vihreäkuorinen avokado on terveellistä syötävää.  Se sisältää kasvikseksi paljon energiaa ja rasvaa. Suurin osa on rasvasta on kuitenkin pehmeää, tyydyttymätöntä rasvaa, joka edistää sydämen terveyttä.

Tuoreimmassa tutkimuksessa on vahvistettu, että avokadot pienentävät sydänsairauksien riskiä – jos niitä nautitaan säännöllisesti osana päivittäistä ruokavaliota.

Aiempien tutkimusten mukaan avokadojen terveysvaikutukset ovat perustuneet pitkälti tyydyttämättömien rasvahappojen tehoon ihmiskehossa ja vihreän herkun on todistettu nostavan hyvän kolesterolin lukemia.

Nyt amerikkalaistutkimuksessa vahvistettiin avokadon positiivinen vaikutus sydän- ja verisuonitautien riskiin. Tutkittavat söivät yhden avokadon päivässä. Heillä laski etenkin huono LDL-kolesteroli, kertoo tutkimuksesta kirjoittava American Heart Assosiation -julkaisu.

Miten avokadoa syödään?

Kardiologien eli sydäntautien lääkäreidenkin ylistämä avokado on helppo kasvis.

Avokadon voi sisällyttää päivittäiseen ruokavalioon helposti vaikkapa salaateissa tai leivän päällä. Kypsän avokadon tunnistaa kaupasta painamalla sitä hennosti sen suiposta päästä. Kuoren ja kasvislihan väliin pitäisi jäädä pieni, pehmeältä tuntuva tila.

Mikäli kotona huomaa ostaneensa raa’an tai puolikypsän avokadon, saa sen kypsäksi monilla eri keinoilla. Jotkut käärivät kasviksen alumiinifolioon ja laittavat uuniin kypsymään hetkeksi ennen syömistä. Avokadon voi halkaista ja nauttia pehmeän sisuksen vaikka suoraan lusikalla.

Liiallisuuksiin ei pidä mennä tämänkään ihmeherkun kanssa: Avokadossa on paljon energiaa, joten siitä tulee nopeasti täyteenkin. Sadassa grammassa eli keskikokoisessa avokadossa on lähes 200 kilokaloria.

Avokadoissa on myös runsaasti kaliumia, peräti 400 mg/100 g, joka on tärkeä sydämen toiminnalle.

Vierailija

Avokado päivässä pitää kardiologin loitolla

Olen syönyt vuosia pari avokadoa viikossa . Syön sen aina ihan sellaisenaan,ei siihen tarvita erityistä resepti nivaskaa. Halkaisen ja pistän poskeeni. Hyvää,terveellistä ja ravitsevaa. En kuitenkaan joka päivä syö, koska onhan siinä kotuullisesti kaloreita, vaikkakin terveellisiä kaloreita. Kaikkia kansainvälisiä tuulia on kiva lukea myös ET-lehdestä. Lisää vaan
Lue kommentti

Kiistely on taitolaji, jossa voi kehittyä. Syyllistä tai voittajaa on turha etsiä, mutta jos pelaat korttisi hyvin, kumpikin osapuoli hyötyy.

Erimielisyydet kuuluvat kaikkiin ihmissuhteisiin. Aina niiden käsittely ei aiheuta riitaa, mutta jos asia on itselle hyvin tärkeä, kuohahdusta on vaikea välttää.

Tapamme riidellä juontaa usein juurensa lapsuuskodissa omaksuttuihin malleihin, oli sitten mököttäjä tai möykkääjä.

Näin riitelet rakentavasti:

1. Kuuntele

Yleisin virhe riitelyssä on se, että kumpikin jankkaa omaa näkökantaansa toista kuuntelematta. Erityisen ärsyttävää on yleistäminen: ”Sinä olet aina myöhässä”  tai ”Sinä et koskaan siivoa jälkiäsi”.

Tyhmintä on kaivaa esiin kaikki entiset riidanaiheet: appiukon letkautukset, liian kalliit hifi-laitteet tai vuosien takainen törttöily etelänlomalla.

2. Pysy asiassa

Kuohuksissa tulemme helposti sanoneeksi asioita, joita emme tarkoita. Valitettavasti ne eivät katoa huonon tuulen mukana. Henkilökohtaiset loukkaukset  iskostuvat mieleen paljon pysyvämmin kuin kehut ja kannustukset.

3. Ole rehellinen

Vältä passiivisuutta, ylimielisyyttä, yksityiskohtiin takertumista ja ylitunteellisuutta.

4. Pidä vuoropuhelu käynnissä

Pitkät jaaritukset eivät toimi ainakaan silloin, jos yrittää perustella miksi toinen on väärässä. Kuohuksissaan oleva ihminen ei välitä faktoista. Tärkeämpää on pyrkiä luomaan tunne, että hän on turvassa, vaikka tilanne on hankala.

5. Väistä

Joskus kiukkua herättävä kommentti kannattaa pyyhkäistä mielestä ajattelemalla, että tuolla toisella ei ollut paras päivä. Huono nukkuminen ja muut arjen taakat madaltavat ärsyyntymisen kynnystä entisestään.

Jos koet tilanteen tavalla tai toisella uhkaavaksi, lähde pois. Asiaan kannattaa palata vasta sitten, kun kumpikin on rauhoittunut.

6. Pyydä anteeksi

Sopu syntyy helpommin, kun molemmat myöntävät osuutensa riitaan. Pyydä viipymättä anteeksi, jos osa iskuista on osunut vyön alle. Ripaus myötätuntoa saa ihmeitä aikaan.

Lähteet: Väestöliitto, Helena Åhman ja Harri Gustafsberg: Tilannetaju