Suomi on lirissä. Senkin takia, että se puhuu itsensä voimaan pahoin. Suhtautuminen vanhuuteen on erityisen ongelmakeskeistä.

Itseään toteuttavassa ajatusmallissa on vain kolme huonoa vaihtoehtoa: kaikki päätyvät laitokseen tai omaishoitajan niskoille tai heitteille.
Tuohon kuvaan en suostu, vakuuttaa kolumnissaan ET-lehden toimittaja Kristiina Dragon.

Kansalaisten perusoikeuksista kannetaan huolta. Velvollisuudet eivät näytä kiinnostavan ketään, vaikka kansalaisvelvollisuuksien kärkeen pitäisi nostaa vastuu omasta terveydestä. Samalla kohenisi kansantalous – ja heikkenisi rasistinen asenne vanhuuteen, edes hitusen.

Syömme, juomme ja istumme päämme pehmeiksi ennätystahtiin. Pelkkä tieto riskeistä ei näytä purevan.

Eikä terveyserojen korjaamiseen tähtäävä sote-mallikaan ota syntyäkseen. Tarvitaan järeämpiä toimia – potku persuksiin. Mieluiten omaan.

Miksi näin yksinkertainen ja tehokas lääke on niin karvas? Koska on kivempi syyttää geenejä ja kohtaloa.

Mutta teille kaikille mukavuusalueella lilluville tiedoksi: tekosyitä on koko ajan vaikeampi keksiä.

Ensinnäkin. Muistihäiriöt eivät kuulu luonnollisena osana vanhuuteen. Piste.

Toiseksi. Kansanterveyspäivillä juuri esitelty Finger-tutkimus todistaa, että jokainen voi elintavoillaan vaikuttaa merkittävästi vireyteensä ja muistisairauksien syntyyn. Jopa parantaa jo alkaneita oireita. Olennaista on myös se, että terveistä elintavoista hyötyvät nekin, joilla on huomattavia perinnöllisiä rasitteita.

Kuten minä.

Turha tulla sanomaan, että suotta tässä vaahtoan, kun en tiedä tosielämästä.

Tiedän paljonkin. Työuraani on kestänyt liki 40 vuotta, olen synnyttänyt ja kasvattanut pari uutta veronmaksajaa. Itse lähestyn eläkeikää, mutta en haaveile siitä.

Missioni on tehdä kaikki voitavani, että toimintakykyni ja itsenäisyyteni säilyy loppuun asti.

En haaveile erityisen pitkästä elämästä. Tavoitteeni on omatoiminen elämä. Ja tässä vakaumuksesta saan paljon iloa.

Vuorotyön rasittamat vanhempani menehtyivät sydän- ja verisuonitauteihin ennen aikojaan. Isäni korkea verenpaine diagnosoitiin jo kutsunnoissa. Tieto kovien rasvojen ja suolan myrkyllisyydestä ei tainnut riittävästi näkyä arjen valinnoissa. Sodankäyneillä ja pulavuodet kokeneilla oli muutenkin erilainen suhde ruokaan – ja elämään.

Mutta voi, voi tätä nykyistä erikoissuolojen kanssa läträämistä! THL uutisoi juuri huolensa siitä, että suolan ja voin kulutus – ja verenpaineet – ovat taas huimassa nousussa.

Olemme kovapäistä  ja  nautinnonhaluista kansaa. Vaikka jo cityvariksia seuraamalla näkee, mitä ranskisten ja hillopullan syömisestä seuraa: raajat surkastuvat ja värit lähtevät...

Fakta on, että väestö vanhenee – ja vanhuudesta on tulossa yhä suurempi bisnes. Sitä suurempi, mitä enemmän tämän päivän työikäiset viihtyvät telkkarin ääressä tissuttelemassa.

Mutta olen toiveikas. Kysymyshän ei ole rahasta vaan asenteista. Joka ainoalla on varaa parempiin elämäntapoihin.

Kaupan päällisiksi elämästä tulee toisella tavalla makeaa.

Lähde: Finger-tutkimus / professori Miia Kivipelto, Karolinska Institutet ja THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos).

Vierailija

Laitokseen en lähde

Senioritalot on hyvä asumismuoto myös. Siellä saa myös palvelua ja omaa rauhaa tarvittaessa. Ystäväni muutti senioritaloon ja sanoi että kun ympärillä pyörii hyvää juttuseuraa ja huoltakin pidetään toisistaan niin olen onnellinen.
Lue kommentti
menoks

Laitokseen en lähde

Vierailija kirjoitti: Mistä se apu heti tulee, ei kotona asuvalle ainakaan vaikka kuinka on ranneke. Paitsi jos avun antaja asuu samassa asunnossa. Jos hänkään osaa! Kerran me vaan kuollaan. Typerää elää pelossa. . Jos pystyy laittamaan kuukaudessa n. 200 euroa ruokaan, syö erittäin hyvin ja terveellisesti. Tiedän kun laitan kaikki itse, olen hintatietoinen enkä tuhlaa. Et kunnolla lukenut kirjoitustani. Minähän sanoin että kestää tulla tunnin se apu mökilleni. Jos on palvelutalossa niin tulee...
Lue kommentti