Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä valmistelee suomalaisille istumissuosituksia. Nuoret, aikuiset ja ikäihmiset saavat omansa.

Jatkuvan istumisen on todettu olevan sydänsairauksien itsenäinen riskitekijä. Paikallaanolo on siis terveyden kannalta haitallista, vaikka harrastaisikin sääännöllisesti reipasta kuntoliikuntaa.

Suosituksella pyritään siihen, että tauottamisen tunnettavuutta työpaikoilla lisätään. Istumisen haittoja voidaan vähentää säännöllisellä, lyhyelläkin liikkumisella.

Ministeriön työryhmässä on edustajia muun muassa UKK-instituutista, Työterveyslaitokselta, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta, Turun yliopistosta ja LIKES:istä eli Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiöstä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tarkoituksena on tehdä suositukset kolmelle eri ikäryhmälle eli lapsille ja nuorille, aikuisille sekä ikäihmisille. Istumisen tuntirajoituksia suositukseen ei kuitenkaan välttämättä olla laittamassa, vaikka tutkimustietoa istumisen kestosta ja sen vaikutuksesta terveyteen onkin olemassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– 6–8 tunnin istumisen kroppa vielä kestää, mutta jos tunteja kertyy sitäkin enemmän, terveyshaittoja alkaa tulla, sanoo työryhmän jäsen, liikuntafysiologi Arto Pesola Jyväskylän yliopistosta.

Minusta on oikeinkin hyvä asia tälläiset suositukset. Vaikka en enää olekaan työelämässä ja voin istua ja seistä ja vaikka maatakin niin kuin itse hyväksi näen, on näillä merkitystä työn kuormittavuuden kannalta. On aina helpompi saada muutoksia työn tekemisen tapoihin, kun on erilaisia suosituksia ja tutkimuksia alla.

Tietenkin, jos ihminen istuu jo valmiiksi pyörätuolissa, on se tietenkin otettava huomioon. Suositus ei ole = pakko.

Myös esim. vanhusten hoidossa tälläisillä suosituksilla voidaan hieman paremmin perustella hoidon monimuotoisuutta. Me nyt olemme byrokratia- ja työrymhäkansaa ja niin asiat menevät paremmin perille.

Maalaisjärjen käytöllä tietenkin päästäisi nopeammin tuloksiin, mutta niin se ei kuitenkaan toimi.

Monet muutkin suositukset ovat ihan hyviä asioita, eikä niistä mielestäni kannata ahdistua. Nehän eivät ole määräyksiä. Ihmisen on helpompi koostaa elämäänsä, kun hänellä on käytössään monenlaista tietoa. Toki tieto lisää myös sitä tuskaa.

Asiaa voi tarkastella myös siltä kannalta, että on aivan selvää, että tutkija tutkii. Ja tuottaa tutkimustuloksia. Leipää saa silläkin tavoin pöytäänsä

Hyvin pärjättiin entisaikaan eikä ollut rasittavia  neuvoja joka asiaan.  Onko  huippukoulutetut suomalaiset jo niin ulkona elämästä  että neuvot tulee joka hetkelle.

Hallinto  valittaa kiireistä. Eikö silloin voisi karsia näitä vähemmän tärkeitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla