Mitä ihmiselle tapahtuu eron jälkeen? Miten siitä selviää? Annamari Marttinen työsti eroaan vaiheittain seminaareissa, ystävien kanssa ja kirjoittaen.

"Ero vei yllättävän kauan."

Pitkä, paljon pidempi kuin voisi ikinä kuvitella. Se on kirjailija Annamari Marttisen, 54, päällimmäinen ajatus hänen neljän vuoden takaisesta erostaan. Vasta aivan viime aikoina hän on ymmärtänyt, että pitkällä prosessilla oli omat vaiheensa.

– Ihan ensin oli tehtävä itse päätös, joka oli kaikkein raskainta – olinhan ollut pitkään naimisissa ja meillä oli neljä yhteistä lasta, Marttinen pohtii.
Päätöstä ja sen sanomista ääneen seurasi suuri helpotus. Nyt jälkeenpäin Marttinen on vasta tajunnut, että juuri tässä helpotusvaiheessa hän luuli elämän jatkuvan omalla painollaan. Ei se jatkunut.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

– Varmaan kaksi ensimmäistä vuotta kävin ylikierroksilla, elämäni oli pitkälti tyhjien tai yksinäisten hetkien täyttämistä. Prosessi oli vielä ihan kesken, vaikken sitä silloin oikein ymmärtänytkään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Kaksi ensimmäistä vuotta kävin ylikierroksilla."

Eroseminaari helpotti

Annamari Marttinen ei jäänyt odottelemaan tyyneyden tai eheyden tunnetta. Hän etsi apua. Nopeasti eron jälkeen hän päätti hakea vertaistukea ja osallistua Fisherin eroseminaariin, jossa kymmenen viikon aikana käytiin erotunteita läpi ryhmässä ja tehtiin itsenäisesti harjoitteita.

– Kurssi oli kiinnostava, mutta se tuli vähän liian äkkiä eron jälkeen, olin vielä aika lukossa ja keskellä muuttomylläkkää.

Kurssin parasta antia oli kuitenkin kuulla toisten tunteista ja jutella kokemuksista. Marttinen päätti vielä puoli vuotta myöhemmin osallistua toiseenkin, paikallisen seurakunnan järjestämään eroryhmään. Osallistumiseen innosti erolapsille järjestetty oma ryhmä.

– Parikymmenvuotisen avioliiton purkamisen tiukin paikka oli juuri lapset ja heidän surunsa. Siksi koin todella tärkeänä ja hyödyllisenä, että he saivat myös purkaa tuntojaan ulkopuolisille, Marttinen pohtii.

Yllättävä vapauden tunne

Kirjoittamisesta muodostui eron jälkeen Annamari Marttiselle ehkä tärkein keino päästä selvyyteen omista tunteista. Marttinen kirjoitti tuolloin Ero-nimisen romaaninsa, mutta käytti omia kokemuksiaan vain kirjan päähenkilön tunteissa, muu mukautui fiktioksi. 

Kirjoittaminen oli Marttiselle paljon helpompi tapa purkaa asiaa kuin vaikkapa ero-oppaiden lukeminen. Eroamisessa ja kirjoittamisessa on sitä paitsi Marttisen mielestä yhtäläisyyksiäkin, sillä kummassakaan ei ole oikopolkuja. Kirjat pitää kirjoittaa ja erot elää läpi, kaikkine vaiheineen.

"Parikymmenvuotisen avioliiton purkamisen tiukin paikka oli lapset."

Nyt, neljä vuotta eropäivänsä jälkeen, Annamari Marttinen ei koe enää olevansa eroava, vaan eronnut. Se on yllättävän mukava olotila.

– Kun aloin vihdoin nauttia yksinolosta ja tyhjistä hetkistä, tunsin olevani voiton puolella. Kun vaikkapa lapset lähtivät isälleen ja minut valtasi ensi kertaa ahdistuksen sijaan ilo omasta ajasta ja vapaudesta. Silloin en enää tarvinnut toista tunteakseni itseni eheäksi.

Annemari Marttinen: Ero. Tammi 2014.

Artikkeli on julkaistu alunperin ET Terveys -lehdessä 1/2014.

Sisältö jatkuu mainoksen alla