Oletko ujo vai ulospäinsuuntautunut? Geenit ja lapsuus ovat muovanneet persoonallisuutemme. Se on melko pysyvä, mutta itseään voi myös muuttaa.

1. Mitä persoonallisuudella tarkoitetaan?

Yleisen määritelmän mukaan persoonallisuus on ihmisen ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen muodostama kokonaisuus. Se on ihmiselle luonteenomainen ja melko pysyvä. Persoonallisuudella viitataan siis paitsi ihmisen kokemusmaailmaan, myös käyttäytymiseen.

Persoonallisuus alkaa ”kiinnittyä” 15–20 vuoden iässä.

2. Miten persoonallisuus syntyy?

Noin puolet persoonallisuudesta määräytyy geneettisesti. Vielä ei tosin pystytä tarkasti sanomaan, mitkä geenit tuottavat mitäkin piirteitä tai käyttäytymistä. Toista puoliskoa muovaa lapsuusajan ympäristö, erityisesti vuorovaikutus ja kiintymyssuhde vanhempien kanssa: miten nopeasti itkevä lapsi saa ruokaa tai syliä, miten paljon hän näkee hymyjä ja kuulee iloista jutustelua.

Persoonallisuus alkaa ”kiinnittyä” 15–20 vuoden iässä. Positiivisia kokemuksia ei ole juuri tutkittu. Sen sijaan tiedetään, että esimerkiksi koulukiusaaminen, perheen sosiaaliset ongelmat tai avioero voivat vahvistaa ujoa, vetäytyvää eli introverttiä persoonallisuutta. Toisaalta jos geneettinen tausta on sopiva, samat kokemukset voivat luoda sosiaalisen, ulospäinsuuntautuneen persoonallisuuden. Yksinkertaisia syy-seuraussuhteita on vaikea vetää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaikki persoonallisuuspiirteet ovat jatkumoita tai liukumia.

3. Miten persoonallisuuspiirteitä jaotellaan?

Teorioita ja viitekehyksiä on monia, mutta tällä hetkellä laajimmin tunnustettu persoonallisuusteoria on niin sanottu Viiden suuren persoonallisuuspiirteen teoria (The Big Five). Sen mukaan kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän neuroottisia, ekstroverttejä eli ulospäinsuuntautuneita, avoimia uusille kokemuksille, sovinnollisia ja tunnollisia. Vain taso vaihtelee korkeasta matalaan. Teoriassa painotetaan, että kaikki persoonallisuuspiirteet ovat jatkumoita tai liukumia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Olisi liian yksinkertaista leimata joku ekstrovertiksi tai introvertiksi, koska käyttäytyminen vaihtelee eri tilanteissa. Esimerkiksi sukujuhlissa ulospäinsuuntautunut, puhetta johtava tyyppi saattaa olla töissä hiljainen ja vetäytyvä.

4. Tein netissä persoonallisuustestin, jonka mukaan olen ESFJ eli ”käytännöllinen yhteensovittaja”. Kuulostaa aika hienolta!

Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori on jungilainen teoria, joka kuvaa ihmisen persoonallisuutta neljän ulottuvuuden avulla. Ihminen on joko introvertti tai ekstrovertti, tosiasiallinen tai intuitiivinen, ajatteleva tai tunteva, harkitseva tai spontaani. Eri persoonallisuustyyppejä on 16, joihin ihmiset jaetaan kysymyssarjan vastausten perusteella. Jokaisella persoonallisuustyypillä on oma kirjainyhdistelmänsä.

Valtaosa nettitesteistä ja myös yritysten rekrytoinnissa käyttämistä persoonallisuustesteistä perustuu Myers-Briggsin tyypittelyyn, vaikka sitä pidetään psykologian piirissä vanhentuneena ja epäluotettavana. Joskus kirjainyhdistelmiä näkyy myös seuranhakupalstoilla ja jotkut kirjaavat sen CV:hen.

Persoonallisuusenneagramin juuret ovat esoteriassa ja antropologiassa.

5. Miksi luokittelu menee pieleen?

Luokittelu laittaa persoonallisuuden piirteet karkeaan järjestykseen, mutta ei kerro syvällisemmin, miten merkittävä kyseinen ominaisuus on.

Ajatellaan esimerkiksi rekrytointitilannetta, jossa urheiluvalmentaja kysyy kandidaateilta, missä lajissa nämä ovat parhaita: jalkapallossa, jääkiekossa vai keihäänheitossa? Jari Litmanen vastaa: ”Jalkapallossa.” Myös psykologi Jari Lipsanen on paras jalkapallossa. Molemmat osaavat pelata jonkin verran jääkiekkoa, mutta keihäänheitto ei luonnistu. Heillä on samanlainen lajiprofiili, vaikka todellisuudessa tulokset eivät ole lainkaan vertailukelpoisia. Pelkkää testitulosta katsomalla valmentaja saattaisi tehdä pelaajavalinnassaan emämunauksen.

6. Persoonallisuustyyppejä luokitellaan myös enneagrammeilla. Ovatko ne yhtä epäluotettavia?

Persoonallisuusenneagrammi on luokittelu, jonka juuret ovat esoteriassa ja antropologiassa. Se perustuu mystikko G. I. Gurdjieffin luomaan symboliin. Tieteellistä tutkimusta teoriasta ei ole. Enneagrammin mukaan ihmisen persoonallisuuden pääluokka voi olla esimerkiksi perfektionisti, suorittaja tai seikkailija.

Jaottelussa on samoja ongelmia kuin Myers-Briggsissä. Joku voi olla mielestään täydellisyyttä tavoitteleva perfektionisti, mutta kun mennään kotiin ja puhutaan siivouksesta, kumppani on eri mieltä.

Pahimmillaan persoonallisuustyypeistä voi tulla itseään toteuttavia ennusteita.

7. Mitä vaaroja persoonallisuustesteihin ja tyypittelyyn liittyy?

Jos testejä tekee useamman peräjälkeen, joka toisen tulos muuttuu. Kuvailu voi toki tuntua osuvalta, sillä testeissä käytetään niin sanottua kylmää luentaa, jota myös meediot ja horoskooppien laatijat käyttävät. Kuvaus on näennäisen tarkka, mutta yleispätevä, esimerkiksi tällainen lause: ”Olet todennäköisesti ulospäinsuuntautunut, mutta on olemassa tilanteita, joissa tuntuu, ettet saa sanaa suustasi.” Taitaa tulla aika monta osumaa.

Pahimmillaan persoonallisuustyypeistä voi tulla itseään toteuttavia ennusteita. Kun uskoo otsaansa lyödyn leiman, voi alkaa rajoittaa itseään. Mutta esimerkiksi ujokin ihminen pystyy esiintymään viidensadan ihmisen edessä, jos saa riittävästi harjoitusta ja tukea. Hän ei ehkä nauti kokemuksesta, mutta ei myöskään rajoita itseään tarpeettomasti.

8. Milloin persoonallisuuden analysoinnista on hyötyä?

Itsetutkiskelu on positiivinen asia. Jos haluaa tutustua itseensä paremmin tai muuttaa toimintatapojaan jossain tietyssä tilanteessa, omien ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen pohtiminen voi auttaa. Tällöin voi miettiä tykönään, ystävän tai terapeutin kanssa, miksi toimii tietyllä tavalla. Samoin jos huomaa joutuvansa jatkuvasti konflikteihin tai ympäristön palaute on pääsääntöisesti negatiivista, on syytä kääntää katse peiliin. Myös terapiatyössä on usein hyödyllistä ymmärtää asiakkaan persoonan rakennetta.

Persoonallisuustestejä voi toki tehdä työpaikan virkistyspäivillä esimerkiksi keskustelun pohjaksi - nehän tuottavat aina positiivisia ja tsemppihenkisiä tuloksia. Tyypittelyn haasteet pitää kuitenkin tuoda selkeästi esiin.

Ehkä yhteiset kiinnostuksen kohteet ovat ystävyyssuhteissa ja parinmuodostuksessa tärkeämpi tekijä kuin persoonallisuus.

9. Miten eri persoonat toimivat ihmissuhteissa?

Sekä tiede että viihdeteollisuus ovat yrittäneet löytää sopivia persoonallisuustyyppejä, mutta ihmissuhteet ovat liian monimutkaisia. Esimerkiksi Ensitreffit alttarilla -ohjelmassa haetaan sopivaa kumppania testien ja ammattilaisten avulla, mutta parien eromäärät taitavat olla keskimääräisen erotilaston huonommalla puolella.

Joskus samankaltainen persoonallisuus voi ennustaa harmonista suhdetta, mutta joskus esimerkiksi kahden räiskyvän luonteen suhde on räjähdysherkkä ja kuluttava. Ehkä yhteiset kiinnostuksen kohteet ovat ystävyyssuhteissa ja parinmuodostuksessa tärkeämpi tekijä kuin persoonallisuus.

Asiantuntijana psykologi, yliopisto-opettaja Jari Lipsanen Helsingin yliopistosta.

Lue myös:

Luota itseesi!

  1. Älä usko stereotypiaa. Lähes joka työhön haetaan ulospäinsuuntautunutta, dynaamista tiimipelaajaa. Todellisuudessa pärjää henkilö, joka tulee kahdeksaksi töihin, istuu työpisteessään, käsittelee sovitut asiat ja lähtee kotiin.
  2. Vatvominen seis. Jatkuva itsensä tarkkailu ja kehityspaine voivat aiheuttaa stressiä ja huolta. Olenko vääränlainen? Enkö minä ole tarpeeksi hyvä?
  3. Puhu tunteista. Terve tapa kehittää persoonallisuuttaan on opetella tunnistamaan ja sanallistamaan tunteitaan. Miltä minusta tuntuu nyt? Miksi ajattelen näin? Ristiriitatilanteissa on tärkeää kommunikoida riitelyn sijaan: ”Pahoitin mieleni.” tai ”Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla