Käsikirjoittaja Harri Virtanen konttasi terapiaan kolmekymppisenä aurinkolasit päässä, ettei vain kukaan tuttu näe. Hiljalleen hän oppi auttamaan itseään, muita ja vähän myös eläimiä.

Dramaturgi, käsikirjoittaja ja psykoanalyytikko Harri Virtanen myöntää: myös oma elämä näyttäytyy hänelle tarinana.

– Tai ainakin se on tarina, joka rakentuu koko ajan. Se koostuu mielikuvista ja muistoista, jotka jatkuvasti avautuvat uusissa merkityksissä.

Ulkopuoliselle Harri Virtasen elämä näyttää jännittävänä: menestyneitä näytelmiä, tv-sarjoja, kunnianhimoisia töitä Teatterikorkeakoulun professuurista television draamapäällikön pestiin. Ja sitten jännittäviä uravaihdoksia, maalaiselämää ja uuden opiskelua yli nelikymppisenä. Nykyään Harri Virtanen kun saattaa saman viikon sisällä olla kustantaja, psykoanlyytikko ja hevosen kengittäjä. Ehkä vielä kirjoittaakin jotain.

Mutta hän itse ei näe elämäänsä menestystarinana. Siinä on ollut suvantojakin. Hänestä tuli muutama vuosi sitten freelanceri ja yksityisyrittäjä potkujen kautta.

– Silti on oikeastaan aika raikasta, kun keski-ikäisenä ei olekaan mitään asemaa tai titteliä, jonka taakse voisi tuudittautua. Se pitää hereillä.

Eikä Virtanen olisi löytänyt uusia uuria elämäänsä ilman romahdusta. Virtasen mukaan oikein sellaista klassista, jossa kontataan nurmikolta terapiaan aurinkolasit päässä.

 

Romahdus johdatti uuteen

Yksi syy, miksi Virtanen kokee elämän avautuvan yhä uudelleen eri merkityksistä, on hänen käymänsä pitkä psykoanalyysi. Siihen hän päätyi parikymmentä vuotta sitten, kun ensimmäinen avioliitto kariutui ja elämä tuntui hajoavan käsiin.

– Silloin aloin käydä perusteellisesti läpi elämääni, kaikkea sitä turvattomuutta ja ristiriitaisuutta, jota olin kokenut jo varhaisista vuosista lähtien. Myös masennusta, joka oli vaivannut minua pikkupojasta saakka.

Virtanen kiinnostui analyysista yhä enemmän. Jopa niin, että päätyi Tanskaan opiskelemaan itse analyytikoksi.

– Se on äärettömän kiehtovaa. Kerroin analyysissa ikään kuin tarinaa itselleni, itsestäni. Joskus jopa sellaisia asioita, joita en ollut kertonut koskaan aiemmin. Se yllättää aina. Ne ovat oivalluksen ja yllätyksen hetkiä, joita ihminen tarvitsee rakentuakseen.

Nelikymppisenä alkoi matka itseen

Psykoanalyysi ei poista ongelmia, mutta muuttaa suhtautumista niihin. Enää Harri Virtanenkaan ei koe olevansa masentunut, mutta tunnistaa sen pohjavireen itsessään yhä edelleen. 

"Olen helposti vetäytyvä ja saan tehdä töitä sen eteen, etten jumitu synkkiin ajatuksiin tai toimintamalleihin."

– Vaikeissa tilanteissa depressiivisyys voi pulpahdella edelleenkin pintaan, mutta nykyään minulla on onneksi jo välineitä kohdata siihen liittyvät tunteet. 

Harri Virtanen myöntää viihtyvänsä tässä hetkessä tosi hyvin. Hän saa tehdä monia asioita, joiden takana on silti aina tarinankerronta. Juuri se häntä on kiehtonut aina.

Eikä häntä uuden edessä paina edes ikääntyminen. Ei etenkään siksi, että Virtasen mielestä kaikki hyvä elämässä alkoi vasta nelikymppisenä.

–Neljäkymmentävuotiaaksi asti ihminen yrittää pitkälti ratkaista ulkoisia asioita ympäriltään. Sen jälkeen alkaa matka itseen. Ja onhan se totta, että kuoleman lähestyminen tekee elämästä jotenkin kirkkaampaa, ehkä terävämpääkin.

Harri Virtanen ei silti vielä suunnittele omaa kuolemaansa. Ei, hänhän on jälleen kerran elämässään siinä vaiheessa, että kotona on alakouluikäinen lapsi.

 –En juurikaan pohdi tulevaa, sillä se on aika turhaa. Enkä enää pohdi paljon menneisyyttäkään, vaikka kannankin sitä aina mukanani. Tietenkin vanhat kokemukset ovat aina läsnä, mutta niihin muuttaa suhtautumistaan. Jos eläisin ajatellen, että olen ollut uhri, se olisi jo narsistista käyttäytymistä. Pitää oppia vapautumaan menneestä, mutta sitä ei tarvitse unohtaa.

Oikeastaan meille jää Virtasen mielestä elettäväksi vain tämä yksi hetki kerrallaan.

–Maailma ei ole järjestelmällinen tai oikeudenmukainen. Eikä ole olemassa mitään putkea, jonka läpi voisimme kulkea. Elämä yllättää meidät aina.

Yllätys on Harri Virtasen mielestä elämässä parasta. Sen lisäksi, että siinä on alku, keskikohta ja loppu.