10 tarinaa: Hekin käänsivät tragediat voitokseen

Perheensä tsunamissa menettänyt Gerts Friman:

”Uusi rakkaus löytyi terapiasta"

”Terapiaviikonloppu oli kaksi viikkoa hautajaisten jälkeen. Pystyin jo keskittymään muuhun. Ensin puhuttiin ja puhuttiin eikä käytetty korvia, mutta siellä opittiin myös kuuntelemaan toisia. Huomattiin toistenkin tarinat.”

Sotaorpo ja evakko Pauli Sihvonen:

”Ryssittely hiljensi 60 vuodeksi”

”Isä oli juuri haudattu, ja sitten piti jättää koti. Puolet Rautjärvestä menetettiin Neuvostoliitolle, myös kotikylämme Häyhä. Evakkomatkan tavarat pakattiin yhdessä päivässä. Sotilas otti hevosen kulkusen pois, ettei vihollinen kuulisi sitä.”

Työttömäksi jäänyt Tuula Kuparinen:

"Lähetin 200 hakemusta, pääsin 5 haastatteluun”

”Headhunter katsoi ansioluetteloani ja kysyi, mitä olen tehnyt viimeisen vuoden. Kerroin irtisanomisesta ja siitä, että olin käyttänyt aikani opiskeluun. Hän vastasi: ’Ei siis mitään, mitä voisi laittaa cv:hen.’ Olin puulla päähän lyöty. Eikö ihmisen kannata kehittää itseään, jos ei ole töitä?”

Yrityksensä myynyt Matti Koverola:

"En noussut sängystä kahteen viikkoon"

”Olisin voinut saada päivän kulumaan vain juomalla Koskenkorvaa. Tyhjyydentunne oli valtava, vaikka rahaa oli paljon. Jälkikäteen huomaan, että yrityksen myymisestä seurannut tyhjyys oli pahempaa kuin omaisuuden menettäminen.”

Aivoinfarktin saanut Sisko Hartikainen:

"Papiksi opiskelu kuntoutti"

”Näin jälkeenpäin tuntuu ihmeelliseltä, etten silloin panikoinut. Luotin ympärillä häärineitten ammattitaitoon. Tosin töihin olin jossain vaiheessa kovasti mielinyt, mutta se olisi ollut kyllä aika vaikeaa, toinen puoli kokonaan halvaantuneena!”

Kuulovamman saanut pasunisti Markku Veijonsuo:

”Pahin oli vasta edessä”

”Tiesin, että nyt käy huonosti. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, sillä kädet olivat kiinni pasuunassa. Muusikon ammatissa on kirjoittamaton sääntö, että show must go on eli soitto ei saa katketa edes Titanicin kannella. Vaikka kipu repi korvaa, yritin hoitaa keikan kunnialla.”

Leskeksi jäänyt Kirsi Lihr-Koistinen:

"Tunteet eivät kuole"

"Kun mieheni Hannu kuoli, en ollut valmistautunut siihen ollenkaan. Se kuulostaa omiinkin korviini oudolta, olisihan minulla varmasti ollut aikaa. Viimeiset vuotensa Hannu nimittäin sairasti vakavasti ja tarvitsi lähes ympärivuorokautista hoitoa. Seurakunnassakaan ei ehditty kanssani jutella.”

Tv:n parisuhdetoimittaja Raimo Vakkuri:

"Onneksi putosin ihan pohjalle”

”Ilman pudotusta en olisi se ihminen, mikä nyt olen. En tiedostanut ajoissa, miksi tein töitä niin paljon. Vasta jälkeenpäin tajusin, että yritin vahvistaa itsetuntoani. Mutta niin paljon ei voi töitä tehdä, että sillä saisi itsetunnon korjattua.”

Minnesota-hoidon käynyt Päivi Nieminen:

"Ajattelin, että kohtaloni on juoda kunnes kuolen”

”Elämä meni yhä synkemmäksi. Lopulta join joka päivä. En tajunnut lasteni tuskaa, vaikka tytär ei enää puhunut minulle ja pojan kanssa oli niin rajuja riitoja, että kerran jopa purin häntä, kun hän ei antanut minulle pulloani.”

Matti Väliahdet, 75, asuu kehitysvammaisen poikansa kanssa:

"Elämä on yllättävän vapaata"

”Pertin lapsuus oli aikamoista huolien täyttämää aikaa. Hänellä todettiin syntymän jälkeen down-syndrooman lisäksi vakava sydänvika ja monta muuta sairautta. Samaan aikaan vaimoni Toini taisteli vakavan sairauden kanssa.”