Ovemme on apposen auki vastaanottamassa Halloweenia viettäviä lapsia. Ilta on hämärtymässä ja olen sytyttänyt koverretun kurpitsan sisään kolme lämpökynttilää. Kurpitsa hehkuu oranssina merkkinä ohikulkijoille siitä että meille voi tulla 'trick-or-treat' -asioissa. Suklaapatukkavalikoima odottaa ottajia.

Sataa tihuttaa.

Olemme jo iltapäivällä käyneet katsomassa alakoulun Halloween-paraatia, jossa oppilaat ja heidän opettajansa marssivat vanhempiensa ja tuttujensa edessä kierroksen esitellen asujansa. Vaikka Halloween, vanha kelttiläistä alkuperää oleva juhla, sisältää synkkiä piirteitä, kuolemaa ja kauhua, eivät lapset juuri aaveita pelottavimmiksi olleet pukeutuneet. Prinsessat ja prinssit, komeat ja rohkeat sankarit olivat suosittuja, tyttöjen keskuudessa varsinkin Ihmemaa Ozin Dorothy, jonka oli valinnut Halloween-hahmokseen ainakin kymmenen tyttöä. Pojat olivat enimmäkseen nettipelien tai elokuvien sankareita ja minunkin ikäluokkani hyvin tuntema Batman on kestosuosikki. Yhtään Angry Birdsiä en nähnyt tänä vuonna.

Meidän naapuruston melkein kaikilla pihoilla näkee Halloween koristeluja: eri muotoisia ja värisiä kurpitsoja asetelmina, maissikorsinippuja, heinäpaaleja, variksenpelättimiä, aaveita, luurankoja. Kurpitsat saavat sitten jäädä paikalleen Kiitospäivään asti oravien ja maaoravien ravinnoksi. 

Myöhemmin.

Ilta vierähti, eikä kukaan ilmestynyt ovelle! Meidän yhden korttelin pituisen katumme 13 perheen lapset ovat kaikki muuttaneet kotoa eikä kenelläkään ollut tänä vuonna Halloween-juhliakaan kuten oli melkein joka vuosi kymmenen vuotta sitten. Koska meillä ei ole katuvaloja ja ilma oli surkea, vähäinen trafiikki oli odotettavissa. Parin korttelin päässä oli kuulema vilskettä. Olisi ollut hyvä viedä suklaapatukkamme sinne, nyt syön niitä itse.

Kurpitsaa on jo joku puraissut silmän kohdalta. Onneksi siitä oli hiukan iloa, paitsi meille itsemme, myös jollekin eläimelle.

 

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoittaja joutui naimisiin Ameriikan maalle, New Yorkin valtion Rochesterin kaupunkiin, juurtui sinnekin ja rimpuilee nyt irti parinkymmenen vuoden jälkeen, eläkeiän kynnyksellä. Liian on paljon elämän täytettä saatavilla, mutta onhan Suomessakin.

Hae blogista

Kategoriat