Upstate New York,Vaalipäivänä 8.11.2016

Marraskuun toisen maanantain jälkeinen tiistai on tässä maassa Vaalipäivä ja se on merkitty kalentereihin jo valmiiksi, jotta kukaan ei vahingossa unohda varata aikaa käydä täyttämässä kansalaisvelvollisuuttansa. Huomenna on myöhäistä, sillä äänestys kestää vain yhden päivän ajan, varhaisesta aamusta iltaan.  Päivämäärä on sovitettu kiireisimmän sadonkorjuun jälkeen ja ennen lumentuloa, vaikka meidän seudulla omenankorjuu on vielä meneillään ja talvivihanneksien korjausta riittää lumentuloon asti.  Sadonkorjuu kuitenkaan tuskin nykypäivänä haittaa äänestäjiä, sillä enemmistö maatyöläisistä ei ole tämän maan kansalaisia.

Tänä vuonna pilvipouta ja upeat syysvärit näyttävät houkuttelevan reippailemaan äänestyspaikalle. Sään ei kuitenkaan pitäisi olla este tämän seudun ihmisille, sillä kaikilla on autonsa; meidän äänestyspaikan lähelle ei edes pääse julkisilla kulkuneuvoilla.

Tämä on hyvin erilainen Vaalipäivä ja kampanjakin on ollut hyvin epätavallinen. Lehdet ovat täynnä tunteenpurkauksia, syytöksiä ja puolitotuuksia, joista on luettu kyllästymiseen asti. Joidenkin mitta on täyttynyt niin, etteivät he edes aio äänestää. Tavallisesti nurmikoille ilmestyy viikoja ennen vaaleja ehdokkaita mainostavia kylttejä, mutta tänä vuonna niitä on kovin harvassa. Meidän kadulla ei ole yhtään, vaikka tavallisesti kaksi tai kolme perhettä on liputtanut jotakin ehdokasta, demokraatteja. Tuttavieni, ystävävieni ja perheeni käyttäytymisessä tunnistan väsähtäneisyyttä ja toisaalta vihaa. Useammin kuin kerran olen kuullut: 'Vihaan tuota naista'. Vaikka en ole 'tuo nainen', tunnen, että viha kohdistuu minuun ja kaikkiin naisiin. Onneksi sentään jotkut jatkavat olla innostuneita, ja puhelimitse ja jopa ovelta ovelle on kerätty kannatusta ehdokkaille.

Ajoimme sunnuntaina pitkin Ontario-järven rantaa ihaillen räiskyviä keltaisia ja punaisia syysvärejä. Lehdet ovat vielä puissa ja tämän vuoden keltavoittoinen väritys hehkui auringonpaisteessa ja pani huokailemaan, kuinka kaunis tämä seutu on. Vaalimainoksia näkyi hyvin harvakseen ja niistä enemmistö kannatti republikaanien ehdokasta. Ei siis voinut kokonaan unohtaa presidentinvaalikampanjan aiheuttamaan jännitystä.

Monina aikaisempina vuosina vaalipäivän illan televisio-ohjelmatarjonta on sisältänyt sarjoja, tiistai-iltojen vakio-ohjemistoa. Tänä iltana onkin toisin ja paikallisen televisioaseman kautta voimme seurata tunnelmia ja tuloslaskun edistymistä, niin kuin Suomessa on tapana. Kun Amerikan alkuvuosina - seuraan nyt viidettä presidentinvaalia täällä -  katsoin televisiota Vaalipäivän iltana, olin kovasti pettynyt, sillä odotin samanlaista vaalivalvojaistunnelmaa, mihin olin tottunut. Uutiskanavat ovat tietenkin aina poikkeus ( en jaksa katsoa niitä häiritsevien mainoskatkojen takia), mutta vuosia sitten muista kanavista ei edes paikallisen televisioaseman välittämä ’Public Television’ omistanut vaaleille monta tuntia. 

Tänä iltana jännitysnäytelmä huipentuu ja historian lehdet havisevat. Ensimmäinen naispresidentti olisi hienoa historiaa, mutta myös miesehdokkaan voitto olisi lajissaan ainutlaatuinen, eihän hän ole koskaan ollut julkisessa virassa. Tunteet ovat kuumina molemmissa leireissä. Ei pitäisi pelätä, mutta sekin tunne on paletissa.

Minä olen tässä maassa 'alien', muukalainen, sillä minulla ei ole kansalaisuutta, enkä siis voi äänestää. Haluan kuitenkin kokea hiukan vaalitunnelmaa ja siksi menen yhdelle vaalipaikalle myymään leivonnaisia paikallisen ruokajakeluorganisaation hyväksi. Voisiko Suomessa vaalipaikkana olla kirkko ja vaalitilassa samalla myyjäiset? 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjoittaja joutui naimisiin Ameriikan maalle, New Yorkin valtion Rochesterin kaupunkiin, juurtui sinnekin ja rimpuilee nyt irti parinkymmenen vuoden jälkeen, eläkeiän kynnyksellä. Liian on paljon elämän täytettä saatavilla, mutta onhan Suomessakin.

Hae blogista

Kategoriat