Meidän Tiku tarkkailee talvea

Minnesotan Minneapolisissa on tänään lähes 20 pakkasastetta , mikä ei monille pohjoismaalaista perimää kantaville minnesotalaisille ole epätavallista, mutta todennäköisesti hytisyttävää kaupunkia tänään kansoittaville Super Bowl -otteluun osallistujille. Ehkä kylmä ulkoilma vain tiivistää tunnelmaa U.S.Bankin stadionilla, joka valmistui pari vuotta sitten ja joka päätettiin tehdä katetuksi joidenkin alkuperäisten toiveiden vastaisesti, joten siellä tarkenee tänäänkin. Arkkitehtien mukaan designiin on sisällytetty skandinaavisia vaikutteita ja stadionille pääsee päivänvalo suurista ikkunoista. Superkaunis urheiluhalli!

Tämä sunnuntai on siis omistettu Super Bowlille. Tunnelma muistuttaa lapsuuden talviviikkoja, jolloin seurattiin Salpausselän kisoja ja elämä pyöri radio- ja televisiolähetysten ympärillä.  Suomessa taitaa Salpausselän vetovoima olla heikentynyt sitten 50-luvun ja muut urheilutapahtumat ovat verottaneet hiihdon kollektiivista suosiota. Jokin tärkeä jääkiekko-ottelu tai Suomi-Ruotsi -kamppailu saattaa antaa hiukan makua siitä, missä jännityksessä suuri osa kansaa elää tänään täällä. Halki valtakunnan noin 100 miljoonnaa amerikkalaista tuijottaa TV:tä herkkinä reagoimaan jokaiseen tapahtumaan Minneapolisin U.S. Bank stadionilla, kun Super Bowl -otteluun päässeet New England Patriots ja Philadelphia Eagles ottavat yhteen amerikkalaisessa jalkapallossa.  

Kotikatsomoissa nautitaan jännityksestä napostelun kera. Super Bowl menu koostuu snäkkiruuasta, jota on helppo pistellä suuhun, vaikka huomio on keskittynyt televisioruutuun. Suosittuja ovat kanansiivet, pizza, perunalastut, vihannes & dippi-  ja juustotarjottimet. Pizza on toivottavasti tilattu etukäteen, sillä pizzapaikoille tämä on vuoden kiireisin päivä. Viime vuonna tilauspizzoja syötiin pelin aikana 12,5 miljoonaa ja -kanankoipia 1.33 miljardia kappaletta. En osallistunut lisäämään lukuja, vaikka pizza ja kanankoivet maistuvatkin silloin tällöin.

Joinakin vuosina olen osallistunut Super Bowl partyyn, joita harrastetaan innolla, koska peliä katsotaan mielellään joukolla. Mainoksia - jotka katkovat peliä vähän väliä - on tapana ihastella, arvioida ja haukkuakin, varsinkin kun hinta on superhuimaava: 30 sekunttia maksaa 50 miljoonaa dollaria. Oli kiva nähdä Nokian mainos noin kymmenen vuotta sitten. Ottelun väliajalla joku supertähti laulaa antaen kaikkensa, sillä on suuri kunnia olla mukana tässä kansanjuhlassa, ja musiikkiesityksen kommentoiminen on melkein yhtä tärkeää kuin pelinkin.

Vähän myöhemmin:

Amerikkalaiseen jalkapalloon en ole onnistunut hurahtamaan, vaikka sukulaisissa monet seuraavat otteluita ympäri vuoden ja niistä puhutaan. Tänään kuitenkin avasin uteliaisuuttani television, etsin oikean kanavan ja sitten ottelun jännitys imaisikin minut mukaansa. En ymmärrä juuri mitään säänöistä ja välillä tuntuu, että peli koostuu parista sekunnista säntäilyä ja sitten ollaan kasassa toistensa päällä. Silti seurasin ihaillen vauhdikkaita läpijuoksuja, pelaajista uhkuvaa voimaa ja reaktiovalmiutta ja sitä että tähän on päästy vuosia kestäneen sinnikkään harjoittelun kautta.  Jopa televisioruudun kautta välittyy mittasuhteiden valtavuus ja halliyleisön intensiivinen mukanaolo. Nousevat ja laskevat kannustushuudot kyllä tuntuvat häiritsevänä meluna, mutta se piti kestää, jos halusi kuulla selostajien kommentit.

Jopa mainokset ja väliaikaohjelma pitivät minutkin television ääressä. Mainoksista pari oli johtavien pesuainevalmistajien mainoksia malliin 'kuka tekee puhtaampaa', mikä tuntui jotenkin hassun vanhanaikaiselta. Joidenkin mainosten sanomaa en ymmärtänyt ollenkaan, ehkä ne oli suunnattu nuoremmalle polvelle.  Kauhufilmejä mainostettiin oudon paljon. Ehkä televisiokatsojia haluttiin innostaa lähtemään myös elokuvateattereihin.

Väliaikaohjelma, Justin Timberlaken ja hänen satapäisten avustajiensa laulullinen ja tanssillinen esitys oli ammattitaitoinen, hienosti toteutettu ja upea. Mikä minuun on tullut? En ole tämän tyylisen musiikin harrastaja, mutta tehoaa se minuunkin.

Olisi minulle ollut tarjolla vaihtoehto-ohjelmaakin. PublicTV:n ohjelman suunnittelijat olivat taaskin ajatelleet että kun miehet ovat olohuoneessa seuraamassa ottelua, naiset, jotkut heistä, voivat vetäytyä buduaariin katsomaan suosittujen romaanien pohjalta tehtyjä brittiläis-amerikkalaisia filmejä, kuten 'Humisevaa harjua'  ja lopulta Victoria-kunigattaresta kertovan sarjan jaksoja, joita jatkuu aina klo 22:een saakka, jolloin onkin jo niin uuvuksissa, että voi siirtyä nukkumaan, tietäen Super Bowlin voittajan.

Miksi katsoin jalkapallo-ottelua enkä Humisevaa harjua? Mikä tuossa jalkapallossa kiehtoo jopa minua, joka on vuosia vältellyt otteluiden katsomista, vaikka olen kuullut ja lukenut niin paljon jalkapallon vaaroista? Voisiko tätä sanoa amerikkalaistumiseksi?

Kaiken tämän kansanjuhlatunnelman keskellä kaikki eivät ole enää yhtä valmiita hurraamaan kuin ennen, sillä tutkimukset ja uutiset pelaajien saamista aivotärähdyksistä ja niiden vaikutuksesta terveyteen ovat huolestuttavia. On todettu että pelaajat saavat useita aivotärähdyksiä yhden ottelun aikana ja uransa aikana pelaaja kokee niitä satoja. Riski saada vuosia pelaamisen lopettamisen jälkeen ilmenevä CTE eli krooninen traumaattinen enkefalopatia on suuri. CTE aiheuttaa päänsärkyjä, muistihäiriöitä, puhehäiriöitä, dementiaa jne. Vaarasta puhutaan ja NFL:n (National Football League) johtajat sanovat, että se otetaan vakavasti, mutta sekä pelaajien että katselijoiden into ja hurmio ja varsinkin jalkapallon ympärillä pyörivä miljardibusiness takaavat sen, etteivät pelit ihan muutamassa vuodessa muutu saati sitten lopu.

Meillä New Yorkin Rochesterissa on paljon leudompi talvi kuin Minnesotassa. Talvi kuitenkin. Perjantaihin osui Groundhog Day, jona pivänä 1800-luvun Pennsylvanian saksalaisten piiristä syntyneen tradition mukaisesti murmeliraukka herätettiin talviunestaan ennustamaan talven kestoa. Söpöä jyrsijäeläintä pidettiin pöydällä ja tarkastettiin, loiko se varjon, mikä on talviennustuksen peruste. Kyllä! Ainakin kuusi viikkoa saadaan vielä nauttia talvesta.

Oman pihamme maaoravat, joiden pitäisi olla talviunessa maaliskuuhun saakka, ovat pilkistelleet ulos viime viikkojen aikana useana päivänä. Tänäänkin yksi istahti kivelleen keittiön oven viereen. En muista tällaista tapahtuneen aikaisempina talvina, vaikka tikumme ja takumme ovat ilmaantuneet pari kertaa talvessa vähäksi aikaa tunnustelemaan ilmaa jonakin kauniina aurinkoisena kevätpäivänä viikkoja ennen lopullista talvipesän jättämistä. Olisikohan meidän maaoraviemme käytöksellä jotakin käyttöä sään ennustamisessa - tai ilmastonmuutoksen seurauksien arvioimisessa? Epäilen kyllä että tämä ei ole hyvä juttu maaoraville, jotka tarvitsevat säännöllisen unensa, niinkuin me ihmisetkin.

 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Kirjoittaja joutui naimisiin Ameriikan maalle, New Yorkin valtion Rochesterin kaupunkiin, juurtui sinnekin ja rimpuilee nyt irti parinkymmenen vuoden jälkeen, eläkeiän kynnyksellä. Liian on paljon elämän täytettä saatavilla, mutta onhan Suomessakin.

Hae blogista

Kategoriat