Kirkkoherra Kari Kanala, 49, on naimisissa kolmatta kertaa. Avioerot ovat opettaneet Karille, että hän on ennen kaikkea ihminen ja mies, sitten vasta pappi.
"Olen ollut naimisissa yhteensä 18 vuotta. Ajattelen liittojani kumppanuuden etsimisenä. Mitä paremmin opin tuntemaan itseni, sitä parempi kumppani voin olla.
Minulle tärkein läksy on ollut, että tunteet ovat tietoa, portteja isompiin asioihin. Nykyään osaan kuunnella tunteitani, antaa niille aikaa. Ennen lääkitsin huonoa oloa liikunnalla. Jalkapallo on nostanut minut jaloilleni monta kertaa.
Kahden avioeron jälkeen tiedän, mitä avioliitto todella merkitsee ja miltä tuntuu, kun liitossa luvattua tahtomista ei ole kyennyt toiselle osoittamaan.
Nykyinen avioliittoni on minulle kolmas ja vaimolleni ensimmäinen. On erilaista rakastua nelikymppisenä. Tapasin vaimoni seitsemän vuotta sitten, kun me kaksi pappia istuimme sattumalta saman baaritiskin ääreen. Avioiduimme, kun olin 43-vuotias, ja esikoispoikani syntyi tänä keväänä. Lapsen saaminen on ollut valtava ilo, sillä olen aina toivonut lasta.
Avioituessani olin varma, että tällä kertaa liitto voisi onnistua. Tuntui armolliselta, että puolisoni luotti minuun niin paljon, että meni kanssani naimisiin.
Ennen kaikkea ihminen
Ensimmäisen liiton solmin 24-vuotiaana. Se kesti kaksi ja puoli vuotta. Ero oli kova paikka, ja olin todella pettynyt itseeni, kun en ollut kyennyt pitkään liittoon. Ystäväpiirini koostui teologian opiskelijoista, joita eromme ärsytti.
Toisen avioliittoni solmin 29-vuotiaana ja ajattelin, että se on viimeiseni. Työskentelin merimieskirkon johtajana Hampurissa ja tein liikaa töitä. Liittomme kaatui, kun päätin lähteä työn perässä Lontooseen.
Toisenkin eron aikaan olin pettynyt itseeni. Saatoin syyttää erosta vain omaa typeryyttäni, kun olin päästänyt tilanteen lipeämään käsistäni.
Tämä lähes kymmenen vuoden yhteinen aika opetti minulle tärkeysjärjestyksen: olen ennen kaikkea ihminen ja mies, ja vasta sitten pappi. Jos järjestys muuttuu, minusta tulee onneton.
Nyt olen molempien ex-puolisoitteni kanssa hyvissä väleissä.
Irti pettymyksistä
Ihminen, isä, mies, kirkkoherra ja pappi. Tämä se tärkeysjärjestys on ja toivon, että se säilyy.
Vaatii suurta ymmärrystä käsittää, että rakkaus vaatii työtä. Avioliitossa luvattu tahtominen on ennen kaikkea teko, juhlassa sanottu sana, arkea varten.
Rakkaus vaatii sitä, että päästää irti aikaisempien liittojen pettymyksistä ja katkeruuksista, katsoo peiliin, hyväksyy tosiasiat ja tarttuu reippaasti uuteen tilaisuuteen."
Artikkeli on julkaistu ET-lehden numerossa 6/2017.
