Sisällä oli tukala olla. Keskellä yötä Pirkko riisui yöpaitansa ja siirtyi parvekkeelle. Valvominen toi lisää painoa 10 kiloa, verenpaine ja verensokeritkin nousivat.

Valvominen oli alkanut jo keväällä 2013, mutta pahimmat yöt Pirkko Kiminki, 60, koki myöhemmin.

– En uskonut saavani apua mistään, sillä olin aina nukkunut huonosti, Pirkko kertoo.

Silloin Pirkko nukkui vain puolitoista tuntia yössä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lue myös: 5 "vaaratonta" uniongelmaa – älä sulje silmiäsi näiltä

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lähes joka yö Kiminki makasi sängyssä muutaman tunnin, sitten poltteleva kutina valtasi hänen koko kehonsa. Ihotautilääkäri oli kertonut, että hänen vaivansa, dermografismi eli piirtopaukamointi, tarkoittaa sitä, että hänen kutiseva ihonsa ärtyy niin paljon, että se nousee kevyestäkin kosketuksesta hetkeksi punaisille, herneenpalon kokoisille paukamoille. Tauti on harvinainen, ja Pirkon tapauksessa ainoa lääke siihen olisi ollut riittävän syvä uni.

Jatkuva öinen polttelu ja kutina olivat jo muutaman viikon ajan lyhentäneet hänen normaalin viiden tunnin yöunen puoleentoista tuntiin.

– Kolmen aikaan yöllä nousin sängystä, riisuin yöpaitani ja hipsin alusvaatteisillani parvekkeelle istumaan. Ensimmäiset yöpakkaset viilensivät ihoa, ja kylmä tuntui olevan ainoa lääke polttelevaan kutinaan, Pirkko kertoo.

Viiden aikaan hän palasi kylmissään sänkyyn, kääriytyi peittoon ja nukahti. Herätys töihin, naapurissa sijaitsevaan lasten päiväkotiin, oli kuudelta.

Kolmen aikaan yöllä nousin sängystä ja hipsin alusvaatteisillani parvekkeelle istumaan.

Miksi en nuku?

Elokuussa 2013 Pirkko Kiminki täytti 60 vuotta, mutta ei jaksanut järjestää juhlia. Pirkon viisi sisarusta ja tytär huolestuivat todella. Sisarukset tarjoutuivat apuun arjen askareisiin ja soittelivat säännöllisesti kuulumisia.

– Unettomuus oli kummallinen mielentila. En ollut masentunut, olin vain käsittämättömän väsynyt – kuin olisin leijaillut sumupilven keskellä, Pirkko kertoo.

Vielä vuoden alussa hän oli elänyt aktiivista elämää. Hän tanhusi erilaisissa tanssiryhmissä viisikin kertaa viikossa, teki tilauksesta käsitöitä, vesijuoksi, käveli, pyöräili ja kävi viikonloppuisin tanssimassa. Valvomisen myötä se elämä loppui kuin seinään.

Lääkärit käskivät nukkumaan, mutta uni ei tullut. Miksi se ei tullut? Pirkko Kiminki yritti etsiä ratkaisua unettomuuteen yksityiselämästään. 25-vuotias tytär asui jo omillaan, työskenteli unelma-ammatissaan hevosten parissa ja pärjäsi hyvin. Avioero entisestä miehestä oli tullut voimaan kolme vuotta sitten, mutta pari oli muuttanut Keravalta eri kaupunkeihin asumaan jo kahdeksan vuotta aiemmin. Pirkko toivoi miehelle vain hyvää. Itse hän oli nauttinut uudesta elämästään ja ikiomasta kodistaan.

– Olin ollut onnellinen, menevä ja tekevä. Yhtäkkiä kaikki kääntyi päälaelleen, ihanasta kodistani tuli epäsiisti ja ahdistava, eikä minulla ollut enää voimia lähteä mihinkään.

Tärkeää tietää! Uniapnea voi altistaa kuorsaajan diabetekselle

Todellisessa pulassa

Loppuvuodesta 2013 Pirkko Kiminki huomasi olevansa todellisessa pulassa. Verenpaine ja verensokeri nousivat korkeisiin lukuihin, ja painoa oli tullut lisää alle vuodessa liki kymmenen kiloa. Pirkko oli koko elämänsä ollut hoikka ja kärsinyt matalasta verenpaineesta, nyt hänellä epäiltiin orastavaa diabetesta.

Vielä viime syksynä Pirkko Kiminki nukkui vain puolitoista tuntia yössä. Valvomisen seurauksena verenpaine ja verensokerit nousivat ja painoa tuli lisää liki kymmenen kiloa. Onnekas sattuma toi oikean diagnoosin ja avun, joka muutti Pirkon koko elämän.

Pirkko uskoi tilanteensa olevan jo niin toivoton, ettei apua vaivoihin löytyisi. Hän söi verenpainelääkkeitä ja keskittyi sinnittelemään työpäivien läpi. Silloin, marras-joulukuun vaihteessa, patalaput löytyivät pakastimesta ja tiskivuori kasvoi valtavaksi. Yöunet olivat jo monta kuukautta olleet muutaman tunnin mittaisia. Kaikki tavarat tuntuivat olevan hukassa, ja itku oli erityisen herkässä. Kun Pirkko pääsi iltapäivällä töistä kotiin, silmät eivät tahtoneet pysyä enää auki.

– Yritin pakottaa itseni pysymään hereillä. Tapanani oli lukea keittiön pöydän ääressä lehteä. Yleensä heräsin unesta, kun pääni nuokahti vasten pöytää.

Valvomisen myötä Pirkon rytmi muuttui, tai oikeammin hajosi. Hän nukahti neljän aikaan iltapäivällä ja saattoi nukkua yhtä soittoa kahdeksaan illalla. Sen jälkeen loppuillan tunnelma oli epätoivoisen odottava, sillä edessä olisi jälleen yö parvekkeella.

Ratkaisu löytyi sattumalta

Vuodenvaihteessa Pirkko Kiminki kävi näyttämässä tulehtunutta korvaansa lääkärille. Vastaanottavaksi lääkäriksi sattui uniapneaan erikoistunut korva-, nenä- ja kurkkusairauksien erikoislääkäri Miikka Peltomaa.

– Hän kyseli nukkumisestani, verenpaineestani ja verensokereistani. Sitten hän katsoi suuhuni ja sanoi epäilevänsä, että minulla on yli 70 prosentin todennäköisyydellä uniapnea, Pirkko kertoo.

Korva putsattiin ja todettiin terveeksi. Pirkon mukaan lähti vastaanotolta uniapneasalkku, joka sisälsi yöpolygrafialaitteen. Pirkko kiinnitti salkun sisältämän pienen tietokoneen ja rintaan kiinnitettävät johdot paikalleen jo seuraavana yönä. Aamulla hän palautti laitteen lääkäriasemalle.

Laite oli mitannut Pirkolle enimmillään 30 hengityskatkosta yhden tunnin sisään. Diagnoosi oli selvä: vaikea uniapnea.

Suosittelemme: Näistä apua uniongelmiin – mittaa myös nukkumistarpeesi

Maski naamalle

Uniapnean toteamisen jälkeen Pirkko Kiminki sai apua nopeasti. Hän osoittaa pientä, radion näköistä mustaa laatikkoa yöpöydällään. Laatikkoon liitettävä happimaski ja taipuisa happiletku riippuvat kuivumassa kylpyhuoneessa, sillä niitä suositellaan pestäviksi joka päivä. Kimingin ensimmäinen yö maskin kanssa oli vaikea.

– Aristin maskia ja asetin sen siksi kasvoilleni liian löysästi. Happi falskasi maskin läpi äänekkäästi koko yön ja minä valvoin, Kiminki kertoo.

Laitetta hakiessa Pirkolle oli kerrottu, että laite mittaisi myös käyttöastetta. Jos laitetta ei käyttäisi ollenkaan, se otettaisiin pois. Hän päätti käyttää laitetta joka yö ja tottua siihen. Toisena yönä hän viritti maskin kireälle ja nukkui kuusi tuntia, heräämättä kertaakaan.

– Voitko kuvitella – se oli ensimmäinen hyvin nukuttu yö melkein vuoteen, Pirkko hehkuttaa.

Yön aikana laite antaa nukkujalle kevyesti paineistettua ilmaa, joka pitää ylemmät hengitystiet avoimina. Se myös mittaa unen pituuden ja hengityskatkosten määrän. Uniapnealaitteen avulla Pirkko on oppinut erottamaan yöt, jolloin katkoksia on ollut paljon.

– Niitä öitä seuraa aina omituinen, sumea olo, hän kuvailee.

"Niitä öitä seuraa aina omituinen, sumea olo."

Uniapnea osaksi identiteettiä

Pirkko Kiminki sai uniapnealaitteen käyttöönsä helmikuussa. Jo ensimmäinen viikko hyvin nukuttuja öitä muutti Pirkon elämää. Piirtopaukamointi oirehtii vain öisin, eikä ole enää herättänyt häntä syvästä unesta. Hyvin nukuttujen öiden jälkeen Pirkosta tuntui kuin hänen silmiensä edestä olisi vetäisty sumuverho.

– Olin aivan onnessani. Näinkö ihanaa elämä oikeasti onkin!

Katso myös: Heillä on eniten uniongelmia

Työpäivät tuntuivat paljon mielekkäämmille. Pirkon työpari ihmetteli muutosta kollegassaan: töihin tuli aivan eri ihminen, nainen täynnä energiaa. Kotona tavarat löysivät viimein oman paikkansa. Kevään aikana Pirkon verenpaine laski, nyt hän keskustelee lääkityksensä vähentämisestä puoleen.

Seuraavana projektina on kertyneiden liikakilojen pudottaminen. Kiminki kertoo käyvänsä jo täyttä päätä tanhuamassa ja pyöräilemässä.

Viikonloppuaamuisin hän keittää kahvit termospulloon ja pyöräilee Tuusulanjärven rantaan, luonnon keskelle. Vielä vuosi sitten viikonloppuaamut kuluivat nukkuessa ja sunnuntaiyötä pelätessä. Niiden muistaminen tuo ensimmäistä kertaa kyyneleet Pirkko Kimingin silmiin.

– Kiitän kohtaloa siitä, että tapasin oikean lääkärin. Minulla on todella sellainen olo kuin minut olisi pelastettu. En tiedä missä pisteessä olisin, jos olisin jatkanut elämääni siinä kierteessä.

Artikkeli on julkaistu alunperin ET-lehdessä 13/2014.

Lue kaikki ET-lehden tämän aihealueen jutut. Lisää uniongelmista täällä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla