Muutama vuoi sitten aloittamani blogi jäi pitkäksi aikaa tauolle, tuntui, että toistin vain itseäni enkä oikein ollut jäsentänyt kirjoittamistani jonkun tietyn aiheen alle. Nyt jo alkukesästä halusin aloittaa kirjoittamisen uudestaan. Pohtiessani ja kypsytellessäni asiaa kesä alkaa olla eletty. Yritän kuitenkin palata menneen kesän tunnelmiin vielä monen kautta, on ruokia, kasvimaata, neulomista ja oleilua maalla muuten vaan. Koska selkeästi aikaisemmin kärsin aihepulasta, lähdenkin nyt liikkeelle itselleni kaikkein tärkeimmästä aiheesta, käsitöistä. 

Vuonna 2010, (ei sentään muinaisista roomalaisista asti,) jalkani murtui tultuani parvekkeelta ja liukastuessani jalan päälle. Sehän oli tapahtuma, joka koitui sekä siunaukseksi että kiroukseksi. Lopetin siihen aamuun tupakoinnin, terapiaksi tuli tekemättömille käsilleni neulominen. Vieläkään jalka ei ole kunnossa, siksipä liikkuminen on huomattavasti vähentynyt ja kun eläkeläisellä on aikaa, kulutan sitä neulomalla.

Kun kesällä on ollut monenlaista aktiviteettia, neulominenkin on jäänyt minimiin. Tämän kesän käsitöistä nousee esille lohtuhuivit. Pääsiäisenä ystäväni mies yllättäen kuoli, neuloin hänelle "taivasmatkasukat" ja leskelle "lohtuhuivin". Ohjeita ja innostusta olen saanut "Lohtuhuivien lähettiläät"-ryhmästä. Kuvassa alla ystävälleni neulomani "lohtuhuivi".Sen värit kuvaavat mielestäni hyvin heidän parisuhdettaan,alkaen romanttisesta pinkistä ja siirtyen seesteeiseen lilaan josta sitten kasvuun, joka kesken matkaa syöksyy surun ruman ruskeaan möykkyyn, kunnes pian hieno toivon vihreä lopussa antaa tunteen toipumisesta. Lohtuhuivin alla kuvassa "taivasmatkasukat".

Koska elämään sisältyy niin syntymää kuin kuolemaakin, piti kesällä neuloa myös vauvasettiä pienelle tyttövauvalle. Aina niin ajankohtaiset "Minna Parikat" pupun korvineen lämmittämään pienokaisen pikkuisia jalkoja sekä "Prinsessa Estellen nuttu" ja villaiset housut Dropsin mallilla.

Kun käteni kaipaavat edelleenkin terapianeulomista, olen neulonut kesälläkin villasukkia.Jo vuosia olemme ystäväni kanssa neuloneet asuinalueemme kotihoidossa oleville vähävaraisille ja yksinäisille vanhuksille jouluiloksi lapasia ja sukkia. Nämä työt eivät ole olleet pelkästään kesätöitä, niitä neulotaan heti joululta taas uuteen jouluun asti, tarve on loputon. Kuvassa alla on viime vuonna neulomiani sukkia jouluiloksi vanhuksille. Tämän vuotinen kasa on vielä vaiheessa,onneksi on vielä aikaa tehdä muutama lämmin ja pehmeä paketti.

Tässäpä tämä tällä kertaa. Seuraavassa postauksessa paneudun kasvimaan kesään.

Kommentit (1)

Maija
Liittynyt15.10.2015
1/1 | 

Mukavaa kun palasit! Ja kuvia käsitöistä on aina hauska katsoa. Jään odottelemaan kasvimaan kuulumisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Olen mukavassa eläkeiässä, vielä jaksan olla monessa mukana, teen vapaaehtoistyötä palvelutalossa, teen käsitöitä ja askartelen, liikun luonnossa, sienestän ja marjastan. Herkkusuukin olen, joten teen ruokaa ja leivon mielelläni. Olen sosiaalinen, mutta viihdyn myös yksin. Asumme mieheni kanssa kahdestaan, mutta tapaamme kolmea lastamme ja kahta lapsenlastamme usein.

Hae blogista