Niin on tämänkin blogikirjoituksen aloittaminen vaikeaa. Olen monta kertaa jo aikonut ryhtyä kirjoittamaan, mutta kun istun tietokoneen ääreen, kaikki hyvät käsikirjoitukset, joita ulkoillessani, käsitöitä tehdessäni tai kasviksia pilkkoessani mielikuvissani teen, ovat nyt tipotiessään. Siksipä aiheenani onkin tuo "tyhjän paperin kammo".

Tämä siis on ihan ensimmäinen ET-blogini, jonka synnyttämiseen tämä koko suloinen sunnuntai on mennyt. En ole mitenkään taitava tietokoneen käyttäjä, mutta en ole kovin helposti apua pyytäväkään, niin että takellellen rekisteröinti ja kuvien laitto sujui, eikä nimenkään hyväksyminen ihan helppoa ollut. Minulla on toinenkin blogi, se on melkein pelkästään käsitöihin liittyvä, ja kun neulon aika paljon sukkia,kyllästyin lisäämään viikosta toiseen erilaisten villasukkien kuvia. Niinpä sille blogille täytyy tehdä uudistusleikkaus tai sille pitää tehdä lopetus, johon ole kyllä vielä valmis. Blogini nimi on Neulootikon muistelmat ja vanha nimimerkkini Kantsun muori.

Nyt kun olen ensimmäisen tekstini kirjoittanut, uskon, että seuraava kerta onkin helpompi. Niitä käsikirjoituksia kun päässäni vilisee ihan liiankin kanssa.

Ja hassuinta on, että vaikka toivon tälle lukijoita ja kommentteja, salaa toivon, ettei tätä kukaan näe.

Kommentit (2)

Brina

Näin - ja luin. Kyllä Sinulla on sana hallussa - älä piilota kynttilääsi vakan alle ;)
Tsemppiterveisin;

Seuraa 

Olen mukavassa eläkeiässä, vielä jaksan olla monessa mukana, teen vapaaehtoistyötä palvelutalossa, teen käsitöitä ja askartelen, liikun luonnossa, sienestän ja marjastan. Herkkusuukin olen, joten teen ruokaa ja leivon mielelläni. Olen sosiaalinen, mutta viihdyn myös yksin. Asumme mieheni kanssa kahdestaan, mutta tapaamme kolmea lastamme ja kahta lapsenlastamme usein.