Muutama vuosi sitten kaaduin tullessani tupakalta, lunta oli jäänyt aamutossun pohjaan ja liukkaalla muovimatolla se oli menoa. Ikävä kyllä kaaduin jalkani päälle pahasti, niin pahasti että nilkkaani tuli useita sirpaleisia murtumia.

Siitä se alkoi, terapianeulominen. Luonnollisesti tupakointi sai jäädä ja sairaalassa maatessani sain hyvää apua vieroitusoireisiini. Niin hoitui fyysinen puoli, psyykkiset oireet lievittyivät neuloessa, kun kädet olivat täynnä työtä.

Muutama kuva siitä, mihin kerien loput taipuvat:

Mutta asioillla on aina puolensa ja puolensa, sukkia kertyi aika paljon kassiin, niitä sai perhe, kaverit ja vähän vieraammatkin. Sitä mukaa kasvoi myös lankavarastoni, aluksi ne kaikki mahtuivat  vaatekaappiin alahyllylle, sitten piti hankkia jo sängynaluslaatikoita ja onpa viimeisimmän vuoden aikana tullut lisäksi kaunis, iso arkku olohuoneeseen, samoin sisustuselementtinä on isoja lasimaljakoita, joihin olen hillonnut keriä odottamaan puikoille pääsyä.

Alkoi kolmas vuosi lankalaihista. Se tarkoittaa minun kohdallani sitä, että en osta lankoja itselleni. Mutta addikti löytää aina keinoja, vaikka en ostakaan lankoja itselleni, niin tilaustöihinhän ei varastossani olevien lankojen värit tai materiaali käy, ja pitäähän sitä sitten ostaa tarpeeksi, että värierät ovat samat ja lanka varmasti riittää, minkä minä sille voin, että lankaa jääkin yli.

Kannelmäessä on oma pieni asukastila, se vaatii ihan oman kirjoituksensa, mutta Olkkarilla kokoontuu neulekerho Neulootikot ja neulomme paitsi omiin tarpeisiimme, myös hyväntekeväisyyteen. Viime joulun alla meillä oli kolme kohdetta, kaksi palvelutaloa ja kotihoidon vähävaraiset vanhukset. Neuloimme sukkia, lapasia, sekä vanhuksille myös hypistelymuhveja.

Kävi myös ilmi, että kaikilla vanhuksilla ei ole ulkoiluun sopivia käsineitä eikä päähineitä, joten ne ovat olleet alkuvuoden projektinamme, olemme myös neuloneet ja virkanneet vanhuksille polvipeittoja, niitä käytetään pyörätuolissa istuvien vanhusten jaloilla ulkoillessa. Alkuvuoden toinen kohde on ollut lähiömme vähävaraiset lapsiperheet, heille olemme neuloneet sukkia, jotka seurakunnan diakoniatyö toimittaa perille.

Kaikkeen tuohon neulomiseen olemme luonnollisesti käyttäneet omia lankojamme, mutta kiitettävästi olemme saaneet niitä myös lahjoituksena. Tekemistä aina riittää, vaikka nyt juuri ei ole sovittua kohdetta uskon, että yhteistyökumppaniemme kautta sellaisia löytyy.

Neulekassikin on tyhjä, siellä pitäisi aina olla hätävara, joten taidankin tästä lähteä sohvalleni neulomaan. Jotain sentään ehdin tehdä kassinpohjalle, ja tietysti jämälangoista nämäkin.

Kommentit (2)

Anjakaarina
Liittynyt18.10.2015

Kauniita käsitöitä! Kudon itsekin, mutta tekeleeni ovat paljon vaatimattomampia. Ne tekee, jotka osaa!

Anja Pohjanvirta-Hietanen

Seuraa 

Olen mukavassa eläkeiässä, vielä jaksan olla monessa mukana, teen vapaaehtoistyötä palvelutalossa, teen käsitöitä ja askartelen, liikun luonnossa, sienestän ja marjastan. Herkkusuukin olen, joten teen ruokaa ja leivon mielelläni. Olen sosiaalinen, mutta viihdyn myös yksin. Asumme mieheni kanssa kahdestaan, mutta tapaamme kolmea lastamme ja kahta lapsenlastamme usein.