Kohta on puolukoita ja sieniä lukuunottamatta kesän sato kerätty talteen. Kesä oli kuuma ja olo tukala. Ei siinä luonnonkasvikaan paljon mettä keitellyt, kun aurinko porotti Ambomaan helleasteissa. Kosteutta ei löytynyt edes kauppojen kivennäisjuomahyllyistä. No eipä se sieltä olisi metsään yltänytkään kuin korkeintaan mutkan kautta. Mutta nesteet olivat joka puolella vähissä. Meillä jauhoi vesipumppu pari kuukautta Saimaan vettä harvoille mökin pihapuskille. Eivät olleet siitä juuri moksiskaan. Hiekkamaa veti nesteet läpi maapallon umpikuumiin keskikerroksiin.

No sitten niistä satotuloksista. Jouduin (onnekseni) kipeän selkäni ansiosta delegoimaan mustikanpoiminnan kotihengettärelle. Omat titaanivahvisteiset nikamani eivät suosiolla taivu varpujen tasolle. Helteen jälkeisten ensimmäisten sateiden aikaan metsästä kuului oikein lurpsutus, kun mustikat imivät itseensä märkää. Ja tulihan niitä vähitellen poimittavaksikin asti. Konttasin itsekin muutaman litran niitä. Kokonaissaalis jäi kuitenkin reiluun kymmeneen litraan. Mustikat olivat suhteellisen pieniä, kuivakoita ja paksukuorisia. Maku oli kuitenkin hyvä. 

Sitten vatut, vadelmat tai millä nimellä kukin niitä kutsuukaan toivat melko hyvän saaliin. Itsekin pääsin mukaan tuohon poimintatouhuun. Vattu on siitä kiitollinen poimittava, että se tuo marjansa tarjolle huonoselkäisellekin seisten poimittavaksi. Kääntäen voisi todeta, että edes laiskalla luonteellani en voinut välttyä tuolta hommalta. Luonnonvatut olivat keskikokoisia ja aika puhtaita. Matoja oli erittäin vähän. Saaliimme oli lähelle 10 litraa.

Kanttarelleja on putkahdellut sateiden jälkeen jonkin verran, vaikka niitä ei lähistöllä paljon ole ollut aiemminkaan. Muita sieniä emme ole juurikaan keränneet. Toistaiseksi sateet ovat olleet aika vähäisiä helteiden jälkeen.

Kalat pakenivat matasta rannastamme helteiden aikaan syvemmälle, joten saaliit jäivät olemattomiksi alku- ja keskikesällä. Nyt vesien hieman viilennyttyä on katiskaan eksynyt etenkin ahvenia ja jopa oikeita körmyniskoja. Hauet antavat vielä odotella itseään. Verkkokalastus on norpan takia ollut kiellettyä alkukesän ajan, mutta en ole ollut koskaan kovin innostunut turaamaan verkkojen kanssa. Ja viimeinenkin kiinnostukseni loppui, kun muutama vuosi sitten tulivat uudet määräykset pyydysten merkitsemisestä. Pitäisi olla tankoja, kellukkeita ja lippuja. Ei vanha ihminen jaksa tuommoisia nuorten ja viranomaisten turhia hömpsötyksiä. Jos ei Mehukatti-pönttö riitä, niin olkoon minun puolestani.

Nyt odotellaan sitten vielä puolukoita ja siinä odotellessa katsotaan välillä katiskaan. Ja otetaan sieltä ahvenet pannulle. 

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Eläkemiehen näkemyksiä, kokemuksia, mielipiteitä ja jupinoita isolta kirkonkylältä ja muilta maailman turuilta. Toisinaan joku asia rassaa mieltä ja siitä pitää päästä purkautumaan. Toisinaan taas pitää päästä kertomaan omista kokemuksista. Jos joku odottaa tiukkapipoista vuodatusta, saa kyllä pettyä pahemman kerran. Mutta on täällä asiallistakin tekstiä - joskus! Ja aiheet vaihtelevat laidasta laitaan ja joskus ylikin.

Hae blogista