Lauantai 8.9.2018 Etelä-Savossa oli kivikuormien päivä. Taivaan kansi soi karkean arvion mukaan ainakin 15 tuntia mahtavan jyrinän säestämänä. Sateet tulivat kovina ryöppyinä noin viisi kertaa noiden tuntien aikana. Välillä oli muutamia kuivia hetkiä jopa auringon pilkistäessä välillä.
Olen elänyt koko lapsuuteni sekä nuoruuteni pari ensimmäistä vuotta Pohjois-Pohjanmaalla pienessä kylässä vuolaan kosken rannalla. Noin kilometrin mittainen koski isoine kallioineen veti aina ukonilmat puoleensa. Niinpä kotikylällä riitti meteliä ja salamoiden räiskettä jokainen alkusyksy kesähelteiden purkautuessa. Joskus istuttiin auton suojassa pahimmat myrskyt. Toiveena oli autonkorin ja kumipyörien antama suoja, Faradayn häkki. Kyllähän se tepsikin.
Pahimmat ukkosmyrskyt tekivät hallaa kylän keskellä, kosken lähellä olevalle puustolle. Kylän suurimmista männyistä useimmat saivat pintaansa salaman rajut raapaisut tai katkesivat kokonaan mikä mistäkin kohtaa. Tietääkseni ihmisille ei sattunut onneksi mitään. Tulipaloja syttyi aina silloin tällöin salaman iskusta.
Nyt lauantaina kasvoi lähihenkilöni polte lenkille niin suureksi, että erään paussin aikana lähdimme lyhyelle kävelylenkille. Se menikin reilun kilometrin matkan hienosti. Jyrinä saatteli meitä, kunnes alkoi sade. Vähitellen jyrinä lähestyi selvästi reittiämme. Olimme jo kääntyneet mökkiä kohti ensimmäisten sadepisaroiden myötä, mutta rankkasade saavutti meidät. Vajaan sadan metrin päässä taivaan salamamies antoi meille muistutuksen uhkarohkeudestamme. Suunnaton salama iski räsähtäen jonnekin ehkä parin sadan metrin päähän. Salaman valoräiske kulki silmiemme edessä sähkölinjaa myöten. Maa tärähti ja kova paine tuntui salaman iskiessä tuntui selvästi rinnassani. Kiirehdimme askeliamme ja syöksyimme mökin turvaan.
Liiketunnistimin varustetut pihavalot olivat rävähtäneet palamaan. Mitään muuta näkyvää vauriota ei mielenjärkytyksen ohella ollut havaittavissa. Sähköt olivat mökillämme toiminnassa. Tarkastaessani sähkölaitteita havaitsin kahvinkeittimen ajastimen ja puhelimen laturin särkyneen. Ne jäivät ainoiksi vahingoiksi. Mökkinaapurillamme oli salama iskenyt sähkötaulusta sulakkeet pois päältä ja heidän koiransa oli karannut räjähdyksen ääntä. Koira löytyi puoli tuntia myöhemmin reilun kilometrin päässä sijaitsevan maatalon pihalta.
Jonkinasteista rauhaa taivaan puolesta saatiin elää muutamia päiviä, kunnes taas se alkoi! Tällä kertaa oli puhallusvoimat liikkeellä. Ja vettä tuli kuin Esterin kastelukannusta. Tätä kirjoittaessa on myrskynnyt kohta kaksi vuorokautta. Reilu vuorokausi sitten satoi paikkakunnalla yli 50 mm eli ennätyksellisen määrän vettä vuorokauden aikana. Tuuli kävi järvellä 19 m/s:ssa, joka sekin on kohtalaisen harvnaista näillä rannoilla. Mittaustulokset saatiin Ilmatieteenlaitoksen sääasemalta, joka sijaitsee läheisellä luodolla.
Olosuhteet alkavat muistuttaa läheisesti syksyn saapumisesta. Saattaa olla, että pitää kohta laittaa reppu olalle ja suunnata nenä kohti kotinurkkia Helsingissä. Ei kestä vanha mies enää tämmöisiä myllerryksiä! Pitäkää tekin hatuistanne kiinni ja alkakaa kaivella villahousuja esille! Niitä tarvitaan kohta!
