Päivällä olin kävelyllä läheisessä metsässä. Paljon oli jo pälviä ja pienen männikön alla ei ollut lainkaan lunta. Menomatkalla oli hiukan kiire joten en jäänyt sen kummemmin luontoa havainnoimaan, kävelin vain melkoisen reippaasti. Kävelytie oli jo ihan sulana myös. Lintujen lauluakaan ei kovin paljon kuulunut.Sain sitten asioilla käytyä ja kävelin samaa reittiä takaisin. pysähtelin ja haistelin ja tuijottelin ja haistelin toiselta puolelta, mutta ei, ei tullut tuttua kevään tuoksua.
Minulle, niinkuin varmaankin monelle muullekin tuoksut ovat hyvin tärkeitä. Hajusteyliherkkänä en tosin kaikkea haluaisi edes haistaa, mutta ei oikein voi pyykkipoika nenässäkään kulkea. Ja pahinta on ns "hyvät tuoksut". Olen joutunut lähtemään pois bussista, metrosta ja muutaman kerran työpaikaltakin hyvien tuoksujen takia. Työpaikalta jouduin lähtemään naapuritiimin nuoren miehen hyvän ja kalliin partaveden tuoksun takia. Ja julkisista kulkuneuvoista samoin joko hajuveden tai partaveden takia, yskittyäni suurin piirtein keuhkot pihalle.
Tarkoitus ei suinkaan ollut valittaa kun tämän otsikon alle aloin kirjoittamaan. Metsätiellä kulkiessani muistelin ihania kevään tuoksuja, niissä tuoksuissa ei haitannut vieno mätänevien viime kesäisten ruohojen ja mullan tuoksu, ei, se oli lupaus uudesta kasvusta ja kohta koittavasta vihreydestä. Jopa havupuut tuoksuivat voimakkaasti alkaessaan työntää kerkkiään uuteen kasvuun.
Tuoksumuistoihin sekoittuivat metsän äänet, lintujen laulut, liikenne kaukaa, soran rahina kenkien alla. Se mitä jäin kaipaamaan äänistä oli kesäpaikan puron kevätlaulu, niin vahvana ja voimakkaana kuin keväällä, puro ei ole virrannut edes pitkän sadekauden jälkeen, joten sen ääni liittyy oleellisesti kevätmuistoihini. Tuskin jaksaa odottaa, että ilmat tästä lämpenevät ja yöpakkasetkin hellittävät ja päästään oikeaan kevääseen, jossa vihreää kasvua näkyy ja tuoksuu.
