Täällä ollaan taas takaisin Bangkokissa! Päivää aiottua aiemmin. Jagartassa oli odotettavissa mielenosoituksia pormestarin Jumalanpilkka lausuntojen takia. Olimme muutenkin jättämässä Jagartaan väliin, koska juttelimme maassa 8 vuotta asuneen irlantilaisen kanssa ja hän sanoi, että kaupunki on laaja ja tylsä, siitä ei saisi paljonkaan irti muutamassa päivässä.

Tähän kirjoitteluun tuli aiottua pidempi tauko, Indonesian huonojen nettiyhteyksien takia. Laitan Balilta ja Jogjagartasta kuvia ja juttua myöhemmin.

Jogjagartasta tänne lennettiin ensin LionAirilla Jagartaan, halpa matka ja hyvä lentokokemus, näteimmän lentoemännät pitkiin aikoihin. Jagartasta taas AirAsialla (Ind.) Bankokiin. Tämän firman käytön voisi kyllä lopettaa, mutta seuraavaksi kallein maksoi kolme kertaa enemmin. Oltiin maksettu ennakkoon ruumaan menevät laukut, istumapaikka ja ruoka, mutta taas saatiin vaatia maksamaamme ruokaa tiukasti. Vesikin maksaa ja menulistassa luki, että ;"olutta myydään lennon aikana max 2 tölkkiä per asiakas ja jos seurueessa on alaikäisiä, olutta ei myydä ollenkaan! " No ei tarvinnut testata asiaa, koska koneessa ei ollut mitään alkoholijuomia. Koneessa ei ollut kovin vauhdikas meno tälläkertaa, mitä nyt selffien ottajat repivät pelastusliivejä kaulaansa ja kuvasivat itseään? Mitähän tositilanteessa olisi tapahtunut?

Firma lentää Bkkn Don Muangin kentälle, siellä samanlainen taksikäytäntö, jonotetaan pohjakerroksessa tiskeille, missä kerrotaan mihin ollaan menossa ja kuljettaja hakee asiakkaan tiskiltä. Tulimme Silomille, Taxinin aseman lähelle, siihen taksi maksoi 250 Tb ja 120Tb tiemaksuja.

Imigrationissa (passintarkastuksessa), missä oli tälläkinkertaa satoja ihmisiä, koettiin positiivinen yllätys, meidät otettiin sivuun ja päästiin erilliselle tiskille, koska olimme seniorikansalaisia. Iästä oli hyötyä, tässä tapauksessa. Säästyttiin ainakin 30 min jonotukselta.

Bankokin kentillä on nyt mahdollisuus maahan tullessa sekä sieltä lähtiessä valita Priority portti passintarkastukseen, jos on ikää 70+. Samasta portista kulkevat mm koneiden miehistöt. Ei ollenkaan jonotusta. Tosi hyvä asia mielestäni. Matkakumppanin oli juuri täyttänyt vaadittavan iän, mutta me molemmat pääsimme portista, vaikka olen vielä vähän "alaikäinen".

Valuutanvaihdossa kaupungilla tuntuisi olevan tiukentunut linja. Ensimmäisessä paikassa en saanut vaihdettua rahaa, koska minulla oli vain passin kopio, ei passia mukana. Seuraavassa onnistui kopiolla, mutta hotellin nimi, huoneen numero ja kännykkänumero piti myös ilmoittaa. En muista tällaista aiemmin täällä tapahtuneen.

Suruaika maassa jatkuu. Kuningas haudataan vasta runsaan vuoden kuluttua, mutta mustia vaatteita näyttää kyllä olevan jo paljon alennuksessa. Kuninkaan kuvissa on yhä kauniit koristeet ja tuoreita kukkia, suruaika jatkuu yhä.

Muutama vuosi sitten joenrannassa avattu Asiatik iltatori oli kasvanut melkoisesti, turisteja oli todella paljon, aiempaan verrattuna. Paikalle pääsee ilmaisella venekuljetuksella SaphanTaxin skytrain aseman vasemmalta puolelta (Silomilta tultaessa) joen rannassa on punainen Asiatik kyltti laiturilla. Taksilakin sinne pääsee. Alue Aukeaa yleensä klo 17. Aukioloaika kannattaa tarkistaa vaikka netistä. Sieltä löytyy ravintoloita, kauppoja, katutaiteilijoita, hierojia,maailmanpyörä, karuselli, jne. Myös iso kabareeteatteri, samantapainen kuin Simon kabaree Phuketissa ,on tällä alueella. Tyttö-ja poikabaareja en siellä huomannut.

Katuruokatarjontaan ovat tulleet shusit, jotenkin arveluttaa esim raaka kala niin kuumassa ilmastossa. Emme kokeilleet vielä näitä.

Kaupungissa on yleensä ollut Marraskuussa isot alennusmyynnit, joululaulut kaikuvat jokapuolella ja tavaratalojen edustoilla on ollut uskomattomia valoteoksia ja joulukoristeita. Nyt oli joulutouhut  kovin maltillisia, johtuu varmaan suruajasta. Nai Lert Park hotellissa on ollut aina aiemmin iso joulukuusi ja kauniit koristeet , mutta ei ollut tänävuonna. Ko.hotellia voin lämpimästi suositella, hyvä palvelu, sijainti ja iso puutarha-alue uima-altaineen.

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Kohta 80 maata nähnyt 67 vuotias Mummo . Vielä on virtaa lähteä matkaan, kun joku uusi ja mielenkiintoinen kohde löytyy.
Papan kanssa on kuljettu vuodesta 1968, naimisissa vuodesta 1972, kolme tytärtä ja kaksi lastenlasta. Elämä on vienyt, välillä vuosiksi eri mantereille miehen työtehtävien vuoksi. Elämä maailmalla on ollut rikas, värikäs ja vaarallinenkin, mutta on myös antanut paljon.

Hae blogista