Kirjoitukset avainsanalla JogiJogi

Olin lukenut talvella artikkelin Borobudurista, joka on maailman suurimpia uskonnollisia rakennuskokonaisuuksia, silloin päätin, että Balilta menemme tuonne. Olemme nähneet mm. Sri Lankan, Hampaantemppelin, Laosin ,Luan Prabarangin, Kambotsan Ancor Vatin, Thaimaan monet pyhätöt ja tämä olisi sitten seuraava. Kun Balia kutsutaan "Maailman aamuksi" niin Borobudur on sitten " Suurin seikkailu" Indone

Lensimme Denpassarista Jogjagartaan taas AirAsian koneella, matka kesti tunnin, eikä siitä ole mitään erityistä sanottavaa. Jogjagartan (JogiJogi lempinimeltään) isot ja kalliiden kansainvälisten ketjujen hotellit sijaitsivat aivan lentokentän läheisyydessä, mutta me emme niihin halunneet, vaan haluamme aina kansan pariin. Löysin jostain netistä hotellin Dusun Jogja Village Inn,mikä osoittautui aivan ihanaksi keitaaksi vilkkaassa kaupungissa. Sisään kirjautuessa; saimme korvatulpat selitellä, "että kaupunki on muslimienemmistöinen ja Mullah kutsuu rukoilemaan jo varhain aamulla", 10 min jalkahoeronnan veloituksetta, koska jalkamme ovat varmaan väsyneet matkasta, sekä kupongin Iltapäivteelle hotellin ravintolaan. Tämä on mielestäni asiakkaan huomioimista, kymmenen pistettä tästä. Hotelli oli vanha ja restauroitu pieteetillä alkuperäiseen asuunsa, hienoa! Hotellissa oli vain 2 kerrosta ja huoneita yhteensä parikymmentä, iso uima-allas missä oli suolainen vesi, spa palvelut, tunnin hieronta oli alle kympin, meditaatio/jooga maja jne. Hinta oli n € 40/ yö. Hotellissa oli myös matkatoimisto mistä ostimme lentoliput Jagartaan sekä retken Borobuduriin. Kaiken hotellissa voi maksaa luotettavasti luottokortilla. Hotellissa oli Wi-Fi, mutta esim blogin päivitys ei sillä onnistunut eikä lentolippujen osto myöskään.

Temppelialueelle lähdimme aamulla klo 9 ja palasimme klo 17 maissa ja maksoimme siitä alle € 100. Hinta sisälsi auton kuljettajineen, englantia puhuvan oppaan sisäänpääsyn temppelialueelle ja juomavedet matkalla. Oppaamme oli nuori muslimimies, joka oli hyvin kiinnostunut meidän maastamme, elintasosta, koulutuksesta, uskonnosta jne. Vastaavasti hänellä oli hyvät tiedot Indonesian vastaavista asioista. En laita tähän näitä tietoja kansasta, koulutuksesta jne. ne näkee hyvin Vikipediasta. Matka JogiJogin keskustasta temppelialueelle kesti.1,5 h, mutta se riippuu paljon liikenteestä ja päivästä. Alue on erittäin suosittu turistikohde koko Aasiassa ja loma-aikoina siellä on todella paljon tungosta. Muslimienemmistöisellä alueella tämä Budhalainen temppeli oli suurin nähtävyys. Alue on Unescon maailmanperintökohde ja Unesco on rahoittanut alueen ja temppelin restauroinnin. Alueella voi liikkua pikkujunalla, hevoskärryillä tai norsulla. Alueella voi tutustua mm. batiikintekoon, riisinviljelyyn, kasvinjalostuksen, tulivuoren, hopeakorujen valmistukseen jne.

Valtava Metapivuori on jaavalaisille pyhä, korkeus n 2900 m, se purkautui tiettävästi v 800-luvulla peittäen Bodorburin tuhkaan ja senjälkeen kului tuhat vuotta ennenkuin temppeli löydettiin uudelleen. Rakennelma on 9 kerroksinen ja edustaa kosmista Meruvuorta ja se on rakennettu  puolestatoista miljoonasta harmaasta andesiittilohkareesta 700-luvulla,hengellisen antaumuksen osoituksena. Alueen voi kiertää vaiheittain kuten pyhiinvaeltajat sen tekevät, mutta me etenenimme suoraan alhaalta ylös, kiertäen kunkin kerroksen ympäri. Portaat eivät olleet kovin vaikeakulkuiset ja kaiteesta sai tukea. Temppelissä on yhteensä 72 eri stupaa, ylimpänä mahtava suurin Stupa, sekä hienot näkymät ympäristöön. Paikallisten mukaan ylös pitäisi nousta ennen aamunkoittoa, mutta me nyt jätimme sen väliin. Paikka oli kyllä näkemisen ja kokemisen arvoinen, vähän häiritsi valtavat joukkiot selffieiden ottajia, ne jotenkin eivät mielestäni kuuluneet sinne, mutta muslimit selffiekeppeineen ovat kuin toisesta maailmasta, kuin tämä vanha hieno rakennelma. Mutta sen huomasin siellä, että myös he ovat hyvin valveutuneita ja osaavia nykyisessä, tietotekniikan osaamisessa ja käytössä. Temppelin ulkopuolella on suuri tori, missä on vaatteita hedelmiä ja matkamuistoja. Kauppiaat ovat hyvin aktiivisia, ihan häiriöksi asti.

JogiJogi on laaja kaupunki ja siellä on vain vähän kerrostaloja, varsinainen keskusta on hyvin ruuhkainen ja väkirikas. Ajoimme taksilla Malioboro Malliin, koska tarvitsin kameraan uuden muistikortin ja kuulin, että sieltä saattaisin sen löytää. Vahinko, ettei ollut Padia tai kameraa mukana tuolloin. Jäimme taksista Malioboro kadun alussa ja tuli todella tunne, että siirryimme jonkun elokuvan lavasteisiin. Kadunvieri oli täynnä hevosajureita, polkupyöräriksoja ja kaikki jalkakäytävät täynnä kaupustelijoita ja ihmisiä niin paljon, että ajattelin;"miten tuonne sekaan mahtuu?" ja miten vilkasta? Todella värikästä ja ihanan näköistä, elämisen makuista, kaiken kaikkiaan. Kuvakoosteessa on kuvia kadulta toisena päivänä, mutta silloin satoi ja tunnelma oli toinen. Kadun toisessa päässä on perinteisessä asussa oleva Pusar Batk, kattokerroksessa ravintola, missä oli herkullista ruokaa edullisesti. Kaupassa oli hienoja batiikkivaatteita sekä paljon erilaista matkamuistotavaraa ja esim Balikahvia. Viikonloppuisin ja joskus arki iltaisin kadulla on erilaisia katutaiteilijoita, musiikkia, akrobaatteja jne. 1900-luvun alusta kadunvarrella on yhä toimiva hotelli Inna Caruda, kannattaa käydä vaikka drinkillä, paikassa on, "historian lehtien havinaa" . Hotellin etupihalla on mm AirAsian toimisto sekä muutama rahanvaihtopiste, luotettava sellainen.

Sulttaanin palatsissa kävimme myös, mutta se oli pettymys, pelkkiä halleja ja jotain valokuvia, sekä kukkoja häkeissä. Saarella näimme kukkotappeluita, ne ovat hyvin suosittuja, miehet seuraavat ja lyövät vetoa kukoista. Minun mielestäni se on eläinrääkkäystä. Alueella oli valtava tori ja jotain leikkivälineitä myös. Periaatteessa kaikkien turistinähtävyyksien läheisyydessä oli isoja toreja ja vilkasta kaupankäyntiä.

Jos vertaan Balia ja Jaavaa niiltä osin mitä me siellä näimme, niin ne ovat kuin eri maasta, isoin ero on varmaan uskonto, JogiJogissa pukeudutaan muslimiuskonnon mukaan, ravintoloissa monesti miehet ja naiset omina ryhminään ja rukoushuoneet hyvin yleisiä. Naisten vaatteet eivät ole mustia vaan värikkäitä perinteisen mallisia. Ihmiset molemmilla saarilla olivat avuliaita ja Balilla hyvin kielitaitoisia, tiedonhaluisia he olivat molemmissa maissa. Jaavalla satoi muutaman kerran tosi rankasti, tuntui kuin "Esteri oli repäissyt perperinsä" kyllähän siellä ei ollut missään vaiheessa, koska ollaan siinä Päiväntasaajan tuntumassa. Rahanvaihtoa ja paidan ja sukkien katoamista pesulassa, lukuunottamatta emme kohdanneet epärehellisyyttä tai turvattomuutta ja meitä kohdeltiin kaikkialla hyvin, senioriteetista saattaa olla apua. Pukeutumisessa nuoremmilla turisteilla olisi monesti toivomisen varaa, pitäisi muistaa ja kunnioittaa ko maan tapoja ja uskontoja. Esim Bangkokissa ei voinut olla huomaamatta, että maassa on suruaika ja silti liikuttiin tavarataloissa ja temppelialueilla minishortseissa ja avoimissa topeissa.

Tämän blogin tarkoitus ei täysin toteutunut, koska nämä viimeiset jutut tuli näin muistelmien muodossa, mutta toivottavasti jollekkin matkaa tuonnepäin suunnittelevalle on näistä jutuista jotain apua. Tämä oli meidän kahden vanhuksen kuukauden matka tänä armon vuonna 2016. Päivitän kustannusten (lennot ja hotellit) osalta tätä juttua vielä myöhemmin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla