Saanatunturi, Google Street View

 

”It is, of course, a miracle.” (Neil Gaiman, The Sandman: Brief lives, DC Comics 1994)

Aina välillä unohdan, miten ihmeellistä tämä on.

Ajelen tietä E8 Norjan rajalta Kilpisjärvelle, ja kuuntelen Haltin häitä, Taiskan eli Hannele Kauppisen Syksyn sävel -hittiä vuodelta 1976. On tammikuu, mutta tie on kuiva ja sula. Kirkas sinitaivas pilkistää kumpukerrospilvien raoista. Lunta näkyy vain laikkuina tunturien rinteillä. Kilpisjärven rannassa liplattavat pienet siniset laineet. Sitten mieleni alkaa tehdä kahvia, ja käväisen keittiössäni tiputtelemassa kupposen.

Kuppi kädessäni palaan tietokoneeni ääreen ja jatkan Google Mapsin katunäkymän selaamista. Faktaruutu kertoo, että Googlen kuvausauto on ikuistanut tämän reitin kesäkuussa 2009. Monin paikoin maailmassa katunäkymistä löytyy eri aikoihin kuvattuja vaihtoehtoja, mutta ilmeisesti kuvausolojen pitämiseksi helppoina Googlen maailmassa pääosin vallitsee ikuinen kesäpäivä ja ikuinen pouta. Kilpisjärvi on toistaiseksi kuvattu tai ainakin julkaistu vain tämän yhden kerran.

Jatkan tietä pitkin, ja maisema imaisee taas sisäänsä.

Taiska laulaa: ”Kun ihmiskunnan aamu vasta alkoi sarastaa ja Lappi oli jättiläisten maana, kaunis Malla-neito alkoi häitään valmistaa sulhasenaan nuori uljas Saana.”

Saanatunturin jylhyys ja Mallatunturien pyöreämmät muodot tosiaan saivat loppusilauksensa ihmiskunnan aamuna, jääkausien kulutuksessa. Ihmisen suku Homo syntyi nykyisen jääkausiajan alussa noin 2,5 miljoonaa vuotta sitten. Kun oma lajimme, nykyihminen eli Homo sapiens, kehittyi Afrikassa noin 200 000 vuotta sitten, Suomea olivat peittäneet jo ainakin kahden jäätiköitymisvaiheen jäämassat. Viimeisin mannerjäätikkömme suli noin 10 000 vuotta sitten.

Toinen asia on kilpisjärveläisen kallioperän ikä. Se on paljon, paljon, paljon suurempi. Saanan huipun muodostava liuskekivi on työntynyt Norjan suunnalta valtavassa kolarissa, jossa muinaiset Euroopan ja Pohjois-Amerikan mantereet törmäsivät ja nousi kaledoninen vuorijono. Se tapahtui runsaat 400 miljoonaa vuotta sitten. Silloin me selkärankaiset olimme kaikki vielä kaloja, ja Itämeren muinaisversiossa meitä saalistivat kuorelliset muinaismustekalat, oikosarvet.

400 vuosimiljoonaa kuulostaa jo paljolta, mutta itse asiassa Saanan ja Haltin alueen huiput, Norjan vuoriston äärikulma, ovat Suomen nuorinta kiveä. Kallioperässämme lähes kaikki muu on vanhempaa. Saanan ympäristössä, matalan tunturikoivikon alla, tulee vastaan gneissikallio, joka kuuluu Suomen muinaisimpaan, Pohjois- ja Itä-Suomessa vallitsevaan puoliskoon. Sillä on ikää yli 2 500, parhaimmillaan liki 3 000 miljoonaa vuotta. Sen syntyessä kaikki elämä oli mikroskooppista.

Haluaisin kiivetä Saanalle virtuaalisesti, mutta toistaiseksi kukaan ei näytä työnnelleen Googlen kamerakärryä sen rinteille. Maailmalla katunäkymävaelluksille pääsee jo esimerkiksi monien kansallispuistojen poluille. Onneksi Saanalta on sentään yksityisten kuvaajien tallentamia yksittäisiä pallopanoraamakuvia. Ne näkyvät värillisinä pisteinä ja tavalliset katunäkymät värillisinä reittiviivoina, kun Google Mapsin pikku-ukon vetää kartan päälle.

Yksittäisistä pallopanoraamoista pääsee näkemään myös kilpisjärveläistä talvimaisemaa, niin hämärää sydäntalvea kuin aurinkoista kevättalvea.

Talvinäkymien innostamana päätän, että virtuaalituristi ansaitsee takuurevontulet. Youtubesta löytyykin Kilpisjärvellä kuvattu revontulivideo. Aika usein täällä loimuaisi myös livenä. Revontulet johtuvat siitä, että Auringosta lentävät hiukkaset ohjautuvat Maan magneettikentässä napoja kohti ja tuottavat valoa törmätessään ilmakehän hiukkasiin. Valot muodostavat pohjoista ja eteläistä napaseutua ympäröivän revontuliovaalin, joka täällä pohjoisessa useimmiten sijaitsee Lapin leveysasteilla. Revontulten loimun näkee, kunhan on riittävän pimeää ja pilvetöntä eikä revontuliovaali ole sattunut siirtymään keskimääräiseltä paikaltaan.

Mielikuvituksessani päätän asettua viettämään yötä revontulitaivaan alle. Tämä kuuluu Suomi-elämysten parhaimmistoon, ja tähän on hyvä lopettaa virtuaalituristin Suomen-kierroksen ensimmäinen etappi.

Virtuaalimatka on ensimmäiseni kotimaassa mutta muuten jo viides. Neljänä vuonna olen viettänyt koko kesälomani pitkillä virtuaalireissuilla, jotka ovat suuntautuneet muun muassa Yhdysvaltoihin ja Oseaniaan. Päädyin virtuaalituristiksi, koska MS-tautini takia fyysiset reissut väsyttävät liikaa. Kokemuksistani olen tähän asti kertonut vain Facebook-kavereilleni. Nyt Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi päätin kokeilla, mitä löytäisin omasta maastani ja miten saisin elämyksiä välitetyksi laajemmalle lukijakunnalle.

Aiemmista matkoistani poiketen en tee tätä yhtenäisenä lomareissuna, vaan jatkan matkaa episodeittain pitkin vuotta. Jatkoa on luvassa vähintään kerran kuukaudessa ja mahdollisesti tiuhempaankin.

Mutta nyt hengitän syvään ja annan itseni lumoutua Kilpisjärven revontulista.

”Ne liehuvat, ne riehuvat, ne soutelee ja soi. Ne heijailee kuin enkelit tai aallot ailakoi.” (Ilmari Kianto)

Kommentit (2)

Anjakaarina
Liittynyt18.10.2015

Oletpa Petri keksinyt hienon matkustelutavan! Olet aivan uudenlainen bloggaaja tässä blogiyhteisössä. Juttujesi ja kuviesi katselijoita varmasti löytyy paljon. Menestystä matkaa! Anjakaarina

Anja Pohjanvirta-Hietanen

Seuraa 

Virtuaalituristi Petri Riikonen on biologitaustainen tiedetoimittaja, jota kiinnostaa elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Virtuaalimatkailusta hän innostui, koska ei MS-tautinsa takia jaksanut enää matkustella fyysisesti.

Teemat

Hae blogista