TV:ssä on ollut tänä keväänä kiitettävästi puutarhaohjelmia.  Puutarhaunelmat  –kuten nimikin sanoo – valottaa monta kaunista puutarhaa tai parveketta tai viherhuonetta orgideoista pelargonioihin.  Vaikka ei ole puutarhaa hoidettavana, nautin näistä puutarhaohjelmista. 
Niinpä  minäkin lankesin pelargonioihin alehinnalla. Ostin useita hehkuvan punaisia yksilöitä.  Mutta voi, ne eivät viihtyneetkään, vaikka siirsin ne olohuoneen pöydältä valoisalle ikkunalle.  Oliko syynä sitten ale-hinta vai kukkien huono laatu? Vai ulkoilman puute!
Aikaisempina kesinä pikkuisella parvekkeellamme  komeili kaksi isoa ruusua näkyvyyttä vaimentamassa. Ne voivat hyvin ja kukkivatkin välillä.    Oli mukava istua niiden välissä ja hörppiä kahvia auringon porottaessa mukavasti. Iso parveke olisi tietysti mukava, mutta siinä on myös ison tilan haitat: lehdet ja muut roskat täyttävät sen ja koko ajan saa lakaista.
Mikä on parvekkeen metafyysinen merkitys? Parveke on paikka, jossa on ulkona, vaikka on sisällä. Toisilla parvekkeilla kastuu, kun sataa, toisilla on sateen suojassa. Jollakin katetulla parvekkeella voi vaikka nukkua kesäaikaan.  Ehkä parveke vastaa silloin muinaista luhtia tai aittaa maalaismiljöössä, vaikka aitassa ei olekaan ikkunoita, kun taas parveke on yleensä valoisa.  Parvekkeella sen kummemmin kuin aitassakaan ei ole yleensä sähköjä. Niinpä esimerkiksi ukkosilman aikana aitassa oleskeleminen oli turvallista: salama ei iske johtojen kautta. Ehkä parveke  luhdin korvikkeena ei käy säilytystilaksi, mutta se on oiva viherhuone kesällä.
Kaikki parvekkeille kyntämään ja kuokkimaan ja makailemaan riippumatoissa! Pelargoniat kukkivat kauniisti
 naapuriparvekkeella! Ja ne kukkivat koko kesän, mutta vielä kauemmin kukkivat ruusut syksyllä.  Viime vuonna vielä tammikuussa puistossa kukkivat keltaiset ruusut, ei ehkä enää alkusyksyn tai kesän komeudessa, mutta joka tapauksessa kukkivat!

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi Ratikoita ja Rosmariinia lähestyy elämänilmiöitä eläkkeellä olevan Marjatan näkövinkkelistä lonkkaleikkauksen jälkeen, aviomiehen, kolmen lapsen ja viiden lapsenlapsen rikastuttamassa elämässä. Kirjoituksissa kuvataan kaupunkilaiselämää ratikoissa ja busseissa, kaupoissa ja kirpputoreilla, kirkoissa ja gallerioissa, uusia näkökulmia ehkä nostalgisin painottein. Marjatta on ollut yliopiston opettaja ja journalisti. Harrastuksena on ollut ja on maalaaminen, jossain määrin käsityöt ja maailman tarkkailu. Elämääni kuuluu myös Katolinen kirkko.

Hae blogista