Lapset ja kaikki viisi lastenlasta olivat lomalla etelässä. Sen verran on ollut riskejä näkyvissä, että ajattelin: nyt on kynttilän paikka. Ajoin kakkosella kirkkoon ja hetken mietiskeltyäni ja rukoiltuani läheisten puolesta sytytin kynttilän Pyhälle Marialle. Tässä kirkossa vahakynttilään tarvitaan 50 sentin kolikko ja ajattelin taas kerran kuinka vaikeaa on enää saada sopivaa rahaa. Tämän kolikon kavereineen vaihdoin kaupassa ja myyjä kommentoi: “Olet ensimmäinen joka haluaa vaihtaa rahaa 50 sentin kolikoiksi, joskus on pyydetty euroja.” Ja mina selitin nöyrästi ja totuudenmukaisesti: “Kirkossa kynttilät ovat 50 senttiä kappale.”

Paluumatkalla raitiovaunu kulki Vanhan Kirkkopuiston ohi. Siellä oli Lux-valofestivaali ja näkymä oli kaunis. Oli jo hämärä ja värikkäät lamput ja koristeet valaisivat ja koristivat koko puiston. Savukone tuotti eteerisiä tehojaan. Hyppäsimme vaunusta ulos lähemmin ihailemaan näkymää. Pakkasta oli pitkälti toistakymmentä mutta kuljimme pitkin puistoa kunnes tuli kylmä. Paikalla olikin paljon väkeä. Puiden ystävänä haltioiduin värikkäin valokeiloin ja harsomaisin kankain koristelluista puista ja lampuista. Ilta alkoi pimetä ja puisto oli paksun tehostesavun peitossa, joka vaihtoi väriä jatkuvasti. Sumun läpi lamppujen valokeilat hohtivat erivärisinä puiden ääriviivoja vasten.

Kotimatkalla mietin kirkkomatkaa ja miksi naisen on niin vaikea rauhoittua. Ei sen puoleen, en tiedä rauhoittuvatko miehetkään. Naisilla levottomuus johtuu huolesta lasten ja ystävien puolesta mutta nainen hermostuu myös niistä moninaisista erilaisista töistä, mitä joutuu tekemään. Vaikka ei olisikaan työn ja kodin välisestä raja-aidasta kyse, niin naisella on melkein aina kiire. Tällaiset valopuistot ovat lataamoja kiireen keskellä.

Puiston valonäytelmä oli saatu aikaan teknologialla. Teknologialla on siis visuaalisia ulottuvuuksia. Katolisessa kirkossa paloivat kynttilät ja kirkon visuaaliset traditiot ovat ikivanhoja mutta ainakin minua tyydyttäviä. Puistossa paloivat kirkkaat lamput ja niiden tarkoitus oli tuoda moderni kosketus. Sekin on kivaa. Tehokkaiden lamppujen vaikutus ei ole samanlainen kuin kynttilöiden synnyttämä. Ajattelin, että shown taustalla oleva Vanha Kirkko edusti kontrastia kynttilämaailman ja Ledimaailman välillä.

Teknologian käyttöönottoa saatetaan viivyttää, mikä joskus saattaa olla paikallaan, esimerkiksi eettisistä syistä. Toisinpäinkin voidaan liioitella. J.R.R.Tolkien ei pitänyt edes höyryjunista. Minulla on omia kokemuksia käyttöönoton viivästymisesti. Minullekin 10-vuotias lapsenlapseni opetti älypuhelimen käyttöä ja tytärkin joutui vielä neuvomaan. Jotenkin varon kaikkia uusia laitteita ja kaipaan kunnollisia ohjekirjoja, karttoja ja puhelinluetteloita. Teknologian pitäisi edetä ihmisen mukaan ja tasoittua hiljalleen jonkinlaiseen käyttökelpoisuuteen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Blogi Ratikoita ja Rosmariinia lähestyy elämänilmiöitä eläkkeellä olevan Marjatan näkövinkkelistä lonkkaleikkauksen jälkeen, aviomiehen, kolmen lapsen ja viiden lapsenlapsen rikastuttamassa elämässä. Kirjoituksissa kuvataan kaupunkilaiselämää ratikoissa ja busseissa, kaupoissa ja kirpputoreilla, kirkoissa ja gallerioissa, uusia näkökulmia ehkä nostalgisin painottein. Marjatta on ollut yliopiston opettaja ja journalisti. Harrastuksena on ollut ja on maalaaminen, jossain määrin käsityöt ja maailman tarkkailu. Elämääni kuuluu myös Katolinen kirkko.

Hae blogista